Mainos

Star Wars Battlefront tuo Tähtien sota -elokuvien taistelut kotisohvalle, uuden sukupolven konsoleille ja totta kai PC:lle. Lunastaako ”Toteuta omat taistelufantasiasi” -iskulauseella varustettu, yksinpelikampanjan kokonaan romukoppaan heittävä – Battlefield-velhojen kokoon kasaamaa lisenssimonsteri lupauksensa, vai jääkö se unholaan heittäen hukkaan potentiaalinsa, kuten niin moni muu leffa tai tv-sarjaan perustuva peli?

Star Wars Battlefrontista ei tosiaan löydy lainkaan yksinpelikampanjaa. Se vaatii kiinteän nettiyhteyden toimiakseen ja pääpaino onkin puhtaasti nettipelaamisessa. Mukaan on ahdettu kevyillä introilla ja outroilla varustettuja taisteluita ja aaltopohjaisia selviytymiskamppailuja tekoälyä vastaan.

Tämä on rohkea veto, sillä varmasti moni SW-fani odotti pääsevänsä tuttuihin maisemiin kaukaisessa,  kaukaisessa galaksissa, seikkailemaan suosikkisankareidensa rinnalle. Näitä tekoälytaisteluita ja selviytymiskamppailuja voi myös pelata yhteistyömoodissa verkon yli, sekä samalla sohvalla pelattavan jaetun ruudun moninpelin muodossa.

“Battlefrontin yhteistyömoodit ovat todella tylsää räimettä”

 

Mainos

Jaetun ruudun moninpeli on todella sulavaa ja Battefront tarjoileekin kauneimman split screen kokemuksen uuden sukupolven konsoleilla. Grafiikasta tingitään hyvin vähän, ja jos vain ruudun koko on riittävä, on jaetun ruudun moninpeli täynnä yksityiskohtia, eikä kokemus eroa juurikaan yksin pelaamisesta. Tämä on loistava tekninen suoritus ja todellinen taidonnäyte, sillä normaalisti jaetun ruudun kokemus ei vastaa graafisesti yhden pelaajan tiloja.

Valitettavasti Battlefrontin yhteistyömoodit ovat todella tylsää räimettä, jotka tuntuvat väkisin mukaan ahdetulta lisämateriaalilta. Viimehetken päälleliimaus ei silti tunnu todennäköiseltä, sillä introjen ja outrojen läsnä olo viestii suunnitelmallisuudesta.

Normaalilla vaikeustasolla tehtävät ovat naurettavan helppoja, kun taas seuraava vaikeusaste on aivan liian haastava viihdyttävään co-op pelaamiseen.

Battlefield Tähtien sodan kuoressa

 

Nettipelimoodit ovat Battlefield-variantteja Star Wars -kasteella. Mukana on ”Supremacy” joka tarjoilee taistelupisteiden valloitukseen ja puolustamiseen perustuvan, 20 vs. 20 pelaajan vyörytyksen, jossa mukana on elokuvista tuttuja aluksia, kuten X- ja A-wingejä sekä Tie Fighterit ja Interceptorit.

Samalla pelaajamäärällä ja samoilla aluksilla varustetussa ”Walker Assaultissa”, kapinalliset yrittävät tuhota Imperiumin AT-AT-sotakoneet, ennen kuin ne pääsevät kohteeseensa Imperiumin joukkojen puolustaessa niitä.

Pienemmissä, kuudesta kymmenen hengen pelimoodeissa on tarjolla perinteistä lipun, eli SWBF:n tapauksessa gargon (tarvikepakettien) ryöstöä, Droidien hakkerointia ja hallintaa, tarvikekapselien valloitusta sekä Blast, eli Team Deathmatch. Näistä moodeista puuttuvat niin ikoniset sankarit kuin myös kaikki ajoneuvot. Kartat ovat myös pienempiä ja toiminta intensiivisempää.

“Sankareista mukana ovat Luke, Han Solo ja Leia”

 

Spessummat pelimoodit löytyvät parista muusta minimoodista, eli Hero Huntista sekä Heros vs. Villains -mittelöstä. Näissä moodeissa, kuten myös Supremacyssä ja Walker Assaultissa, sankareista mukana ovat toistaiseksi hyviksistä Luke, Han Solo ja Leia. Imperiumin vastaavat ovat taas Darth Vader, Boba Fett sekä Keisari Palpatine.

Hero Hunt asettaa yhden pelaajan ikonisen SW-sankarin saappaisiin ja muut pelaajat yrittävät teurastaa sankarin. Se pelaaja, joka listii sankarin, on seuraava sankari. Tätä leikkiä jatketaan kunnes pistesaldo tai kello on täynnä.

“Julkaisussa on mukana ainoastaan kymmenkunta karttaa”

 

Hyvikset vastaan pahikset, eli Heroes vs. Villains -moodissa kuusi pelaajaa asettuu ikonisten hahmojen rooleihin ja molemmilla puolilla olevat perusjoukot yrittävät pitää oman puolensa sankarit elossa. Se joukkue jonka sankari seisoo viimeisenä taisteluareenalla, voittaa rundin.

Poikkeuksellisin pelimoodit lienee kuitenkin Fighter Squadron, jossa ohjastetaan ainoastaan lentäviä aluksia ja taistellaan ilmojen herruudesta.

Vaikka pelimoodeja on monta, tulevat moninpelikentät tutuiksi todella nopeasti. Julkaisussa on mukana ainoastaan kymmenkunta karttaa, jotka on jaettu eri pelimoodien kesken. Esimerkiksi Supremacy-pelimoodia pelataan vain neljällä kartalla, joten rotaatio käy toistamaan itseään todella nopeasti. Sama ongelma piinaa kaikkia pelimoodeja. Osa pienemmistä kartoista on vain rajattuja versioita suuremmista kartoista. Pelialueet alkavatkin toistamaan itseään todella nopeasti, vaikka kenttäsuunnittelu ja visuaalinen fiilis onkin todella kovaa tasoa.

Tähtikorteilla kukkulan kuninkaaksi

 

Moninpelimuodosta riippumatta pelaaja kerää kokemuspisteitä suorittamalla pelimuotokohtaisia tehtäviä, keräämällä tappoja sekä suorittamalla haasteita. Mitä enemmän kokemuspisteitä ansaitsee, sitä korkeampi taso karttuu ja tason myötä pääsy uusiin varusteisiin aukeaa.

Tason pokkaaminen ei suinkaan yksinään riitä uusien varusteiden tai hahmon kustomointikamojen avaamiseen. Ne avataan pelirahaa käyttämällä. Pelirahaa kertyy ansaittujen kokemuspisteiden rinnalla, mutta hyvin pian on selvää, että rahat eivät riitä kaiken kivan avaamiseen.

Omaa pelityyliä tukeakseen ei parane testailla kaikkea, vaan tyytyä räiskimään samalla aseella ja panostaa uusiin tähtikortteihin. Tähtikortit ovat ominaisuuksia, aseita ja varusteita, jotka pelaaja kustomoi haluamallaan tavalla.

 

Aseita muutaman availtuaan tulee selväksi että erot eri aseluokkien sisällä on hyvin minimaaliset ja kalliimpi on aina parempi. Aseita mukana on viisi blasterkivääriä, yksi shokkihaulikko, kolme blasterpistoolia sekä kaksi raskasta blasteria. Aseita ei voi kustomoida eikä niissä ole rautatähtäintä. Osassa aseista on toki tarkennustoiminto, joka parantaa tähtäämistä mutta ei tarkkuutta.

Tarkkuus on aseissa aina sama – laserit viuhuvat siihen suuntaan minne pelaaja tähtää ja välillä onkin vaikea muistaa, että Battlefront on se peli, jossa lonkkalaukaus on yhtä tarkka kuin ”tähdätty”. Tämä toki kuvastaa elokuvista tuttuja taisteluita hienosti, mutta palkitsevaa pelaaminen ei ole alkuunkaan.

Yksinkertaistettua räiskintää

 

Pelimekaniikka on siis todella yksinkertaistettua räiskintää, oli kyseessä sitten jalkaväen, sankarihahmon tai ajoneuvon ohjastaminen. Pelimuodoista riippuen peliä maustetaan maastosta löytyvillä power upeilla, joista pelaaja saa käyttöönsä tehokkaita aseita tai parhaassa tapauksessa sankari- tai pahishahmon pelattavakseen, aina seuraavaan kuolemaan asti. Nämä buustit maustavat peliä mukavasti, mutta pelin mullistajaksi niistä ei ole. Leffahahmot ovat asia erikseen ja hyvin pelattu hahmo saattaakin kukistaa kymmenittäin vihollisia ja kääntää taistelun päälaelleen.

 

Star Wars Battlefront on todella kaunis ja hengeltään se äärimmäinen Star Wars -tuotos. Sen maisemat, grafiikat ja yksityiskohdat uhkuvat rakkautta Star Wars -universumia kohtaan ja osa taistelukohtauksista voisivatkin olla suoraan elokuvista. Peli on täynnä todella uskomattomia wow-hetkiä ja tunnelma on erittäin onnistunut. Valaistukset ja efektit ovat kauniita, maisemat henkeä salpaavia ja pelitilanteissa hahmot animointeineen todella laadukkaita, vaikka kustomointivaiheessa ne näyttävätkin melko hoopoilta.

Äänimaailma aina musiikeista tehoisteisiin on huipputasoa. Oikein ajoitetut, tutut sävelet tuovat taisteluihin hienon lisän ja esimerkiksi Darth Vaderin lausahduksia on komea kuunnella taistelun räimeen keskeltä. Hahmot huutelevatkin teeman mukaisia värssyjä sotiessaan, eikä äänipuolesta löydy mitään moitittavaa.

“Battlefrontin viehätys kestää vain pari tuntia, jonka jälkeen tilalle astuu pitkästyminen”

 

Valitettavasti Battlefrontin viehätys kestää vain pari tuntia, jonka jälkeen tilalle astuu pitkästyminen. Tässäkö tämä oli?

Runsaista pelimoodeista huolimatta toiminta on aivan liian yksiulotteista ja tylsää. Suppea valikoima karttoja ei auta tilannetta ja pian päällimmäisenä onkin tunne siitä, että kaikki on jo nähty vaikka avattavaa pelistä vielä löytyisikin varusteiden ja hahmoluokkien muodossa.

Tasolla 15 avautuvat hahmoluokat antavat pelaajalle erikoiskykyjä, jotka voimistuvat mitä paremmin pelaaja pelaa. Valitettavasti nämä erikoistumiset eivät tuo peliin todellisuudessa mitään vaihtelua.

Battlefront lässähtää pahasti ja se tuntuu ensituntien jälkeen yhtä pahalta pettymykseltä, kuin uusi elokuvatrilogia alkuperäisen jälkeen.

“Neliosainen Season Pass, joka maksaa miltei saman verran kuin itse peli”

 

Pelin DLC-suunnitelmia tutkiessa, tuleekin vahvasti sellainen olo, että peli on kiirehditty hyllyille ennen uuden elokuvan ensi-iltaa ja loput sisällöstä julkaistaan karttapakettien sekä muutaman ilmaisen päivityksen muodossa. Neliosainen Season Pass, joka maksaa miltei saman verran kuin itse peli, tuokin peliin enemmän sisältöä, kuin julkaisuversio lähtökohtaisesti sisältää.

Star Wars Battlefront on kaunis ja tunnelmallinen, mutta sitä ei ole hauska pelata, ei yksin eikä kaverin kanssa. Potentiaali pelinä on hukattu, vaikka lisenssin suomat mahdollisuudet ovatkin teoriassa todella hyvässä käytössä. Kenties kaikkia pelimekaniikan ohuus ei haittaa. Kenties Star Wars Battlefront on loistava peli harmittomaan kimppakivaan, jossa sisällön määrällä tai pelillisellä laadulla ei ole merkitystä, vaan pääosassa ovat hetken hurmokset, näyttävien lasertaisteluiden muodossa.

ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Star Wars: Battlefront
60 %
Edellinen artikkeliBlu-ray-arvostelu: Cop Car
Seuraava artikkeliBlu-ray-arvostelu: Mad-Men – 7. tuotantokausi
Each person who ever was or is or will be has a song. It isn't a song that anybody else wrote. It has its own melody, it has its own words. Very few people get to sing their song. Most of us fear that we cannot do it justice with our voices, or that our words are too foolish or too honest, or too odd. So people live their song instead.