Mainos

Game Freakin ja SEGAn uutukaisessa panostetaan tasohyppelyn lisäksi sarjakuvamaiseen sotaan ja tuhoon. Jo alkumetreillä käy selväksi, että Tembo on elefanttimaailman Rambo.

Ilkeiden Phantom-sotureiden vallattua Shell Cityn, jää pitkäviiksisen ihmiskenraalin viimeiseksi oljenkorreksi kutsua paikalle soturielefantti nimeltään Tembo. Sotanorsumme pistää välittömästi haisemaan ja ryhtyy tallomaan vihollisia sekä pelastamaan siviilejä 16 tasoloikkakentän edestä.
 
 
Tembo the Badass Elephant tuo monilta osin mieleen SEGAn kultakauden hieman kypsempään makuun suunnatut, sivuittain vierivät teokset. Tiukka hyppymekaniikka on yhdistetty orgastiseen tuhovimmaan, jota säestävät vesituraukset Tembon kärsästä. Myös pelin vaikeusaste on kohdallaan, eikä edes tällainen kokenut Marion pomputtaja päässyt liian helpolla.
 
Graafisesti ja teknisesti peli on oikein hyvässä kunnossa. Kuvalliselta tyyliltään kyseessä on lauantaiaamun parhaita piirrossarjoja kunnioittava rytistely, joka on pullollaan hajoavien esineiden yksityiskohtia. Myös ruudunpäivitys on vakaa, eikä ikäviä bugeja sattunut vastaan. Kenties kyse on uudesta alusta Segalle, jonka viimeaikoina julkaisemat Sonic -viritelmät ovat virhemäärineen yltäneet varsin eeppisille tasoille. 
 
 
Efelanttimme hyppypotkuseikkailu on siis monilta osin varsin pätevää kamaa. Kolikolla on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Energinen koohottaminen ei ihan jaksa kantaa pelin loppuun saakka. Lisäksi pientä ärtymystä tuottaa Tembon tapa sulkea myöhemmät kentät tappokiintiöiden taakse. Toisin sanoen pelaajan on edetäkseen litistettävä tietty määrä vihollissotureita. Kenttiä onkin pakko kahlata välillä useita kertoja läpi, kun muutama kusiaisen kokoinen sotilas on jäänyt kärsän 
ulottumattomiin. 
 
Arvosteluni päättävänä, viisauteni kiteyttävänä loppukaneettina voin todeta, että Tembo the Badass Elephant on huomattavasti odotukseni ylittävä peli. Se tarjoaa genren ystäville viihdettä ja haastetta edulliseen hintaansa nähden varsin mallikkaasti.