Skyrim oli julkaisuvuotensa 2011 tapaus. Älyttömän laaja, kaunis ja monisyinen avoimen maailman roolipeli, jonka pelaamiseen käytetyn kokonaisajan katsominen laskurista hävetti.
Vietin voimasanoja etsien viikkoja elämästäni laiminlyöden töitäni ja ihmissuhteitani. Nyt peli on julkaistu uudelleen remasteroituna PS4:lle ja Xbox Onelle, sisältäen kaikki kolme DLC:tä, täydellisen graafisen päivityksen ja mahdollisuuden modien käyttöön myös konsoleilla.
Ensimmäinen reaktio on suru. Suru siitä, kuinka karulta tämä nykypäivän standardeilla näyttää. Olin varma, että maailma, joka oli aikanaan niin rakas ja tuttu, nappaisi syliinsä samoin tein, mutta yht’äkkiä se tuntui vieraalta ja kömpelöltä. Youtube-videot, jossa näytetään rinta rinnan PS3 ja PS4-versiota, paljastavat sen, että jotain on tehty, mutta meidät on hemmoteltu piloille uuden sukupolven konsolien suorituskyvyllä.
Pelin vahvuudet ovat tietenkin samat kuin aina. Ällistyttävä soundtrack, jossa monia mieleenpainuvia teemoja. Yksinkertainen taistelu- ja hahmonkehitysmekanismi, järkyttävän iso maailma, jossa riittää tutkittavaa kuukausikaupalla ja käsintehdyn tuntuiset maisemat. Asedesign on vertaansa vailla ja mikään ei tunnu siistimmältä kuin se, kun laittaa kannesta tutun sarvikypärän ensimmäistä kertaa hahmonsa päähän.
NPC:t ovat kauheita, mutta niidenkin kanssa oppii elämään. Keskusteluvaihtoehtoja on vain muutama, eikä hörinöitä ole mielenkiintoista usein edes kuunnella loppuun asti. Ääninäyttelykin tuntuu siltä, että koodarit ovat napanneet paikallisesta baarista pari kaveria lukemaan lauseita paperista. Mutta pelin ärsyttävimmät asiat ovat vieläkin pitkät latausajat ja turhan tavaran ympäriinsä roudaaminen.
Mikäli Tamrielin maailma on tuntematon ja itsensä hukuttaminen upeaan tarinaan kiinnostaa, suosittelen peliä lämpimästi. Pelkkänä grafiikkapäivityksenä pelistä jää suuhun markkinavoimien valju maku.
Alkuperäinen peli: 10/10 Special Edition grafiikkapäivityksenä: 4/10
