Mainos

Hikiset lihapäät ottavat leikisti toisistaan mittaa spandexasuissaan, amerikkalaisessa leikkipainispektaakkelissa. Ollaanko tänä vuonna vihdoin hyvän pelattavuuden äärellä?

WWE 2K17 on showpainisimulaattori. Tutut lihaskimpaleet kuten The Rock ja John Cena läiskivät toisiaan kehässä ja sen ulkopuolella. Kokonaisuus muistuttaa vahvasti Jenkkilässä supersuosittua WWE-livelähetystä.

Mainos

Sitten itse otteluun. Kustomoitu Neodracula-hahmoni kävelee stagelle ja poseeraa kuin kaksimetrinen Napoleon. Yleisö huutaa villinä. Kehään saapuu yhtä pröystäilevästi joku hieman tunnetumpi unitardiin pukeutunut showmätkijä. Matsi alkaa. Pääsen vetämään vastustajaa turpaan, meno tuntuu siistiltä ja näyttää hyvältä. Saan jopa muutaman aika tyylikkään heiton aikaiseksi. Yritän juosta vastustajaa kohti, mutta painelenkin ulos kehästä. Vastustaja hyökkää perään ja sukellan takaisin kehään. Ajattelen näyttäväni pelkurilta. Saan erilaisten lyöntien ja heittojen voimin vastustajan useita kertoja maihin ja yritän pinnata hänet, mutta joka kerta, vaikkakin hänen mittarinsa on punaisella, se pirulainen nousee ylös. Yritän uutta heittoa ja vastustaja kääntää liikeen hyödykseen. Pam – olen ottamassa lukua maassa. Tässä kohtaa naputtelen R2-nappia kuin syötävä, saadakseni Reversalin aikaiseksi vastustajan potkiessa vatsaan ja valmistautumassa heittämään minut. “Too Soon” ja “Too Late” -vittuilut vilkkuvat ruudulla. Lopulta minut pinnataan ja alkaa X-napin ajoituksen hirviörulla pyörimään ruudulla. Ding Ding Ding. Hävisin. Mitä juuri tapahtui?

Eipä peli tuntunut pysyvän otteessaan noin kylmiltään. Henkisiä haavoja nuoleskellessani etsiskelen tutoriaalia jostain valikosta, mutta vastaan ei tule yhtään mitään. Lopulta löydän ohjaimen kontrollikuvat, mutta eipä niistäkään tule hullua hurskaammaksi, kun suuri osa tehtävistä jutuista vaatii oikeaa ajoitusta. Käynnistän My Career -toiminnon ja siellähän se tutoriaalivaihe sitten onkin, naamioituna hahmon treenausvaiheeksi. Ainoa vaan, että tutoriaali on yhtä kuin sinä plus vastustaja, ilman sen kummempaa selitystä. Tutoriaalivaiheeseen kuuluu myös promohuutelusetit, jotka nekin jättävät hyvin arvailun ja kokeilun varaan sen mikä toimii yleisöön ja mikä ei.

3135226-goldberg

WWE 2K17 tarjoaa varmasti showpainisimulaattorien ystäville juuri sitä mitä he kaipaavatkin ja valtaisan kattavassa paketissa. Harmitti että huutelut oli pelkkää tekstiä, eikä vaikka geneerisen ääninäyttelijän mesoamaa. Fiiliksestä katoaa jotain tekstiruutuja luettaessa, hahmon selkeästi elehtiessä ja suun liikkuessa.

Lisäksi peliä kiusaavat tavattoman pitkät latausajat sekä sekavat valikot.

Pettymystä aiheuttava “Mitä mä teen väärin”- tunne hiipii otellessa monta kertaa ja hauskuus katoaa nopeasti. Tämä tosiaan on showpainisimulaattori, eikä mikään arcademainen mättökeisarien kruunun jalokivi.

Olisin kovasti toivonut löytäväni sekavasta ja valtaisasta valikkomerestä jonkun kohdan jossa pääsisi vaikka painisäkin kanssa treenaamaan ajoituksia tms. Ehkä sellainen kohta onkin jossain, mutta kun pettymys ja vitutus alkaa hiipiä, ei pelaaminen ole enää mukavaa. Ei yksin eikä seurassa.

Mainos
ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
WWE 2K17
24 %
Edellinen artikkeliElokuva-arvostelu: Luokkakokous 2: Polttarit
Seuraava artikkeliPeliarvostelu: Titanfall 2
Taide – Media – Teknologia. Elokuva ja pelit, koska niissä yhdistyvät taide ja teknologia. Teatteri, koska on tehnyt sitä aina. Impro, koska ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Musiikki, koska se on henkireikä. Kirjat, koska aina voi oppia jotain lisää. Liikaa siistejä juttuja, liian vähän aikaa ja uteliaisuus pitää aina nälkäisenä.