Mainos

Pelimaailman söpöimmän munivan dinosauruksen on aika ottaa langat käsiinsä. Nintendon uutukaisessa asioita painetaankin kirjaimellisesti villaisella.

Yoshi-dinosaurusten asuttaman saaren rauha järkkyy, kun ilkiönoita Kamek kaappaa suurimman osan ei-niin-hirmuisista-liskoista omia tarkoitusperiään varten. Jäljelle jäävien otusten (pelaajan) tehtäväksi jää pelastaa toverinsa tältä määrittelemättömältä vaaralta. Homma hoituu tietenkin tasoilla pomppimalla ja vihollisia kukistamalla. Ja ai niin, koko pelimaailma hahmoineen rakentuu tällä kertaa villalangasta ja muista ompelutarvikkeista. 
 
 
Tasohyppelyjen juonet ovat tunnetusti yhtä korkealentoisia kuin niin kutsuttujen aikuisten länkkäreiden. Siksi myös Yoshi’s Woolly Worldin ansiot ja ohdakkeet sijaitsevat jossain aivan muualla. Pelillisesti kyseessä on hyvin perinteinen Nintendon tasoloikka, joka erottuu Yoshinaiemmista seikkailuista lähinnä graafisesti. Kentissä on tuttuun tapaan innovaation välähdyksiä, ohjaus on tarkkaa, arvoitukset helliä ja vaikeustaso siinä keskivaiheilla. 
 
Pelimekaniikkakin on traditionaalinen, mutta tuntuu silti ihan miellyttävän raikkaalta. Yoshin kyky loikkia ja leijua hetken ilmassa on tallella, samoin kuin sauruksen taipumus ahmia vihollisia ja pullautella niistä heitettäviä munia. Näitä tarvitaan sekä vihulaisten murskaamiseen että erilaisten vipujen ja vipstaakien tönimiseen.  
 
 
Olennainen osa peliä ovat erilaiset kerättävät härpäkkeet, joita kenttiin on kätketty kiitettävä määrä. Niillä on myös varsin erilaisia funktioita. Esimerkiksi lankakeriä hamstraamalla pelaaja saa käyttöönsä uusilla kuoseilla varustettuja dinoja ja leijuvat kukkaset avaavat pääsyn bonuskenttiin. Oman lisänsä keräysvimmaan tuovat lukuisat jalokivet, joilla voi pelistä ostaa Yoshille uusia ominaisuuksia, jotka helpottavat peliä huomattavasti. 
 
Tärkein edellä mainituista keräilykohteista ovat leijuvat kukkaset. Kun pelaaja on kerännyt kaikki yksittäisen maailman levitoivat kasvit, avautuu bonuskenttä, joka haastaa kokeneekin loikkijan. Nämä ylimääräiset tasot ovat myös suunnittelultaan peruskenttiä huomattavasti mielenkiintoisempia. Onkin jokseenkin harmi, että pelin paras anti on varattu vain pakkomielteisimpien näppäintenhakkaajien iloksi. 
 
 
Graafisesti Yoshi’s Woolly World on todellinen herkkupala. Tekstuurit, hahmoanimaatiot ja taustat ovat muikean värikkäitä ja samalla realistisen lankamaisia. Pelaajan eteen tuleekin usein kohtia, jolloin television pörröistä kuvaa tekisi melkein mieli silittää. Muutenkin kaikki toimii teknisesti saumattoman (sic) hyvin. 
 
Kauniiden näkymien perusteella ei yhdellekään pelille voi kuitenkaan arvosanaa antaa. Yoshi’s Woolly World on kyllä varsin kelvollinen peli, joka kuitenkin jää konservatiivisuutensa ansiosta auttamattomasti keskikastiin. Jos Nintendon sympaattiseen saurukseen ei ole aiemmin tutustunut, voi peliä jopa suositella. Itse otan alkuperäisen Yoshi's Islandin kirjahyllystäni ja käynnistän Super Nintendon.