55Persona 5 on fantasiaroolipelin ja koulusimulaation herkullinen fuusio. Megami Tensei -universumiin sijoittuva, järjestyksessä kuudes Persona-peli tarjoaa kostotarinaa ja ajankäytön strategista hallintaa.
Ensimmäinen Persona-peli ilmestyi vuonna 1996 PSP:lle. Persona-pelit kuuluvat Megami Tensei pelien universumiin, joista ensimmäinen, Digital Devil Story: Megami Tensei, ilmestyi jo vuonna 1987 Famicomille. Alkuperäinen Megami Tensei perustui Aya Nishitanin romaanisarjaan Digital Devil Story, jonka ensimmäisen osan alaotsikosta ”Megami Tensei” sai pelisarja nimensä.
Persona-sarja on eräänlainen spin-off Megami Tensein peleistä. Persona-sarjassa pääpaino on enemmän hahmoilla ja ihmissuhteilla, kuin luolaraivauksella.
Persona-sarjan 20-vuotis juhlajulkaisuksi ehtinyt Persona 5 on sarjan todellinen helmi.
Tokioon sijoittuva tarina alkaa kun vaitonainen päähahmo (tarinoissa Akira) joutuu väärästä syytteestä ehdonalaiseen ja joutuu muuttamaan pois kotoaan. Hän kirjautuu Shujin akatemiaan, jossa hän saa huomata, että nuorisorikolliseksi leimautuminen vaikuttaa kaikkeen. Koulussa hän tutustuu Ryuji nimiseen oppilaaseen, entiseen urheilijaan, joka on potkittu pois koulun joukkueesta. Hän saa myös huomata, että aikuisten maailmaan on korruptio levinnyt melkein joka kolkkaan. Ryujin kanssa koulumatkalla he päätyvät outoon linnaan, joka tuntuu etäisesti tutulta. Tuolla linnassa epäoikeudenmukaisuus ja sitä vastaan nouseminen, herättää kummassakin sisäisen voiman, Personan. Kaksikon törmätessä sarjakuvamaiseen Morgana-kissaan, alkaa heille valjeta, mihin he ovat oikein tahtomattaan sotkeutuneet.
”Jokaisessa päivässä on yleensä kaksi aikaa, iltapäivä ja ja ilta, jolloin pelaaja pääsee valitsemaan tekemisensä”
Persona 5 jakautuu pääasiassa kahteen osa-alueeseen: Palatseihin ja Mementokseen sekä koulupäiviin.
Palatsit ovat ns. luolasto-osuuksia, jotka kuvastavat aina kutakin kohdetta, heidän oman sisäisen kieroutuneen maailmannäkemyksen mukaisesti. Palatseissa on tarkoitus varastaa omistajansa aarre, jotta tämä tekisi parannuksen. Koulupäivät taas sisältävät opiskelua, vapaa-ajan viettoa, kavereiden kanssa hengailua ja työn tekemistä.
Jokaisessa päivässä on yleensä kaksi aikaa, iltapäivä ja ja ilta, jolloin pelaaja pääsee valitsemaan tekemisensä. Tavallisissa kaupoissa voi käydä ostoksilla ja vierailla eri paikoissa ajan kulumatta, mutta toiminnot kuluttavat yleensä aikaslotin kokonaan.
Palatseissa seikkailua taasen voi tehdä niin kauan, kuin energiaa ja SP-pisteitä riittää. SP-pisteitä käytetään loitsujen käyttämiseen luolastoissa, ja pelin alkuvaiheessa niitä ei saa takaisin, muuten kuin tulemalla palatsista pois. Palatsiin meno kuluttaa päivästä aina loppupäivän. Merkitykselliseksi tämän tekee se, että palatsin suorittamiseen on yleensä aikaa noin pari viikkoa. Tänä aikana on tehtävä päätöksiä mihin aikaansa käyttää.
Kavereiden kanssa hengailusta ja heidän mieltymyksiään mukaillen, voi kehittää ihmissuhteita. Lisäksi on olemassa luottotyyppejä, jotka eivät saavu palatseihin, mutta joiden kanssa ihmissuhteiden kehittäminen on tärkeää. Luottotyyppien (Confidant) luottamusta kehittämällä saa uusia hyödyllisiä taitoja, sekä palatseihin, että arkielämään.
Palatsit ovat kaikki ns. käsintehtyjä ja upeasti tuovat esiin kieroutuneet mielet. Mementos on taasen hieman kuin palatsi, mutta jokainen kerros Mementoksessa luodaan satunnaisesti. Mementoksessa on kymmeniä kerroksia.
”läpipeluuni kesti 133 tuntia”
Persona 5-peli toimii yleensä 3rd person JRPG:n tavoin, taisteluiden ollessa vuoropohjaisia. Liikkuminen ja valinnat sujuvat pelissä ongelmitta ja taistelussa on hyvin käytetty kaikkia nappeja, jotta valikoissa kikkailuun ei kuluisi liikoja aikoja.
Peli muistuttuttelee jatkuvasti ”Take your time.”, ja tämä onkin hyvä ohje. Vaikkakin Deadlineja palatsien tai esim kokeiden kanssa tulee vähän väliä, on Persona 5:n paras anti kuitenkin tarinassa, ja läpipeluuta ei kannata juosta vauhdilla, sillä niin missaa hyvin kirjoitetun ja näytellyn tarinan.
Hahmot ovat mielenkiintoisia ja ilmentävät hyvinkin eri persoonia. Useissa tilanteissa pääsee valitsemaan mitä sanoo ja nämä valinnat yleensä vaikuttavat hahmojen väliseen ihmissuhteeseen. Oma läpipeluuni kesti 133 tuntia. En grindannut yhtään, enkä myöskään kokenut pelin sisältävän turhaa filleriä.
Mementoksessa voi aika ajoin käydä taistelemassa missatujen Personien kanssa, sekä suorittamassa kevyempiä sivutehtäviä pikkubossien muodossa. Persona hahmojen keräily ja niiden luominen fuusioimalla on mielenkiintoista, vähän kuin aikuisten Pokemon-meininkiä (ei todellakaan sovellu lapsille).
Jokaisella Personalla on yleensä omat vahvat ja heikot puolensa ja näitä tarkkailemalla, voi fuusioida itselleen melko timanttisiakin Personia. Personien kehittäminen yhdistelemällä on melkoisen laaja pelimekaniikka ja sinällään hyvin toimiva.
En saanut ensimmäisellä pelikerralla kaikkia Personia kerättyä, enkä myöskään kaikkia ihmissuhteita väännettyä huippuunsa, eli kymppitasolle.
Persona 5 tarjoaa New Game Plus -henkisen moodin, jossa social stats ja persona compendium siirtyvät seuraavaan pelikertaan. Uusinta kierroksella on siis taas kehitettävä ihmissuhteet uusiksi, mutta tässä nousee taas Persona 5:n hienous, eli valinnat ja niiden seuraukset. Pelissä on myös kolme eri loppua ja ainostaan uusintakierroksella olevia lisäherkkuja ja ainakin yksi uusi bossi.
”Koulupäivien jälkeen on hyvä miettiä miten aikansa käyttää.”
Koulupäivinä opettajat kysyvät yleensä kysymyksiä, joihin on monivalintavastaus. Yleisesti ottaen jokainen perus koulupäivien aikan opittu tieto tulee myöhemmin kokeeseen. Koemenestys vaikuttaa ihmissuhteisiin, eli niitä ei voi ihan vasemmalla kädellä vetää. Lisäksi pelaajan Tieto-arvo vaikuttaa menestykseen, eli opiskella kannattaa myös vapaa-aikana.
Kysymykset olivat mielenkiintoisia ja opettivat paljon sellaistakin, mitä en vielä tiennyt. Sinänsä epäreilua, että suurimpaan osaan kysymyksistä ei saa tietoa ennakkoon, vaan perustuvat laajaan yleis- ja knoppitietoon. Lunttareille tiedoksi: netistä löytyvät kaikki vastaukset ja muita melko laajoja Persona 5 oppaita. Kannattaa lukaista, mutta kannattaa myös antaa mahdollisuus kokeilla ja kokea itse.
Koulupäivien jälkeen on hyvä miettiä miten aikansa käyttää. Suosittelen alkuvaiheessa kehittämään hahmon Social
Stats taitoja, sillä niitä tullaan tarvitsemaan myöhemmin. Palatseja ja Mementosta varten voi jonkun aikaa pelattuaan rakentaa helpottavia esineitä. Näistä esineistä, ei juuri melko tärkeää tiirikkaa lukuunottamatta ollut juuri mitään käyttöä Normal-tason läpipeluulle. Esineiden rakentelusta on tosin myös Social Statseja kasvattava ominaisuus, eli siinä mielessä se kannattaa.
Taistelu on vuoropohjainen ja perustuu paljolti elementteihin. Elementtejä on 8 ja niiden lisäksi on perus hyökkäys ja hieman tehottomat ammukset. Vihollisilla on yleensä jokin heikkous ja tätä heikkoutta hyödyntämällä saa viholliset polvilleen. Tässä tilanteessa voi päräyttää messevän hyökkäyksen, tai käydä kauppaa Personan kanssa. Kaupankäynnissä on mahdollisuudet saada rahaa, tavaroita tai Personan liittymään omiin riveihinsä. Boss ja pikkuboss hahmojen kanssa kaupankäynti ei onnistu, eli turpaan vaan ja onnea. Jos all-out attack toimii, saa tyylikkään animaation kaupan päälle.
Jokaisella sivuhahmolla on oma Personansa, jota ei voi vaihtaa pelin aikana, mutta päähahmolla, koodinimeltään Joker, voi olla useampi Persona mukanaan joita voi vaihtaa. Pelin edetessä taisteluun saa lisää strategisia elementtejä, mutta ne avatakseen, pitää tutustua esim. erääseen Shogi-pelaajaan.
Satunnaistaisteluja ei ole, vaan vihollisiin pitää törmätä, jotta taistelu alkaisi. Tämä tuo mukanaan hiiviskelyn ominaisuuden. Pelaaja voi piiloutua esim tolpan taakse, siirtyä siitä läheiselle kivelle, jonka takaa hyökkää vihollisen kimppuun. Yllätyshyökkäys tuo mukanaan ensimmäisen vapaan kierroksen. Tämä pätee myös toisin päin vihollisen yllättäessä. Siinä missä vihollisella on heikkoutensa, on myös pelaajan hahmoilla, ja tämä lisää strategisuutta ryhmäkokoonpanon valitsemiseen.
Yhtälailla kun pelaaja saa vihollisen polvilleen heikkoutta käyttämällä, voi vihollinen tehdä samoin. Tämä johtaa siihen, että heikkoutta hyväksikäyttämällä hyökkääjä saa yhden ylimääräisen hyökkäysvuoron. Kannattaa siis olla tarkkana. Typerällä nappien hakkaamisella saa äkkiä hahmoltaan hengen.
Tallennukset palatseissa tapahtuvat Safe Roomeissa ja joskus pistääkin puremaan hampaita yhteen, kun edellisen safe huoneen ja kuolinpisteen välillä onkin kertynyt puoli tuntia ja muutama tiukka persona, ennen kuin henki lähtee alta. Kuolintilanteessa peli antaa jatkaa palatsin alusta, viimeisestä tallennuksesta tai pomotaisteluissa myös pomotaistelun tai päivän alusta. Järjestelmä on loppua kohden vaativampi, mutta pysyy aina reiluna. Joskus strategiaa joutuu miettimään muutaman taistelussa kuolemisen verran.
Persona 5 on äärimmäisen tyylikäs peli. Tyyliteltyä Animehenkeä, useilla pikku yksityiskohdilla ja animaatioilla, uhkuva grafiikka on upeaa katseltavaa. Pelkästään valikon animaatiot ovat niin upeita ja viimeisteltyjä, että valikossa voisi viettää kikkaillen useamman minuutin, ihan vain hämmästelemällä. Tarinaa viedään eteenpäin pelimoottorin avulla tehdyillä välidemoilla, hahmojen välisillä keskusteluilla, á la animoidut profiilikuvat, sekä Animehenkisten välivideoiden kanssa. Tyylit istuvat toisiinsa kuin hyvin veistetyt osaset. Joissakin tekstuureissa on huomattavissa hieman kökköyksiä, joka muuten niin upeassa kokoonpanossa antaa vähän hätäisen kuvan. Onneksi nämä ovat harvassa ja niihin ei juuri kiinnitä huomiota.
Pelihahmot ovat täynnä upeita pikku yksityiskohtia, sellaisiakin joita ei ehde kunnolla huomaa, ennen kuin menee nenä kiinni ruutuun ihmettelemään. Palatsit ovat myös hyvin erilaisia ja jokainen palatsi tuo myös pelillisesti uusia mekanismeja. Palatsit eivät ole pelkästään läpijuoksua, vaan puzzlet rytmittävät hyvin menoa.
”Acid Jazz-genrestä inspiraationsa johtava soundtrack sopii peliin mainiosti”
Musiikit ovat myös hyvin tykkiä kamaa. Acid Jazz-genrestä inspiraationsa johtava soundtrack sopii peliin mainiosti, eikä missään vaiheessa 133h peluun aikana käynyt vituttamaan. Osia biiseistä tuli myös hyräiltyä ja lauleskeltua ihan huomaamattaan. Catchy! Englantilainen ääninäyttely on lähes poikkeuksetta mukaansatempaavaa ja hahmojen jutteluja on miellyttävää ja mielenkiintoista seurata. Lisäpalikan lataamalla saa alkuperäiset japanilaiset äänet, mutta pidin itse enemmän englantilaisista, joka sinällään on harvinaista. Äänimaailma muutenkin sopii tähän Tokioon sijoittuvaan peliin. Kadut ovat kiireisä ja puheensorinaa kuuluu siellä täällä. Palatsit tarjoavat myös omat musiikkinsa, jotka sopivat Palatsien meininkiin.
Parasta pelissä kuitenkin on tarina, josta ei halua paljoa kertoa, sillä tämä on koettava. Nuorien lähtiessä kostamaan kieroutuneille ja korruptoituneille aikuisille, on matkassa monta mutkaa ja yllätystä. Tästä johtuen ei ole ihme, että Atlus on valinnut niin monta kohtaa pelistä joita ei voi streamata ulospäin. Edes tropheista ei saa kuvakaappausta. Koska tarina on niin varjeltu, en ala siitä sen enempää kertomaan, muuta kuin että se on hyvä, todella hyvä.
Persona 5:n läpipeluu on kuin seuraisi hyvää hyvin kirjoitettua sarjaa. Ei tarina ehkä nyt ihan HBO-tasoa ole, mutta läheltä liipataan ja on mukana pari bikinikohtaustakin. Bikinikohtauksista puheenollen, pelissä voi päästä romanttiseen suhteeseen melko monenkin hahmon kanssa, jopa yhtä aikaa. Tosin tämäkin on valintakysymys ja seuraamukset sen mukaiset.
Persona 5 on niille jotka nauttivat hyvästä tarinasta, ja joilla ei ole kiire pelata peliä läpi. JRPG-fanit saavat tästä varmasti aimo annoksen herkkua, mutta pelisopii myös muuten strategisista elementeistä pitäville. Peli ei ehkä sovi niille jotka toivovat non-stop räjähtävää actionia, tai joille avoin pelimaailma on se ainoa oikea maailma. Pelialue Personassa on yllättävän laaja ja kohdennettu, fill5eriä ei juurikaan ole.
Jos tänä keväänä aikoo hankkia vain yhden pelin, niin olkoon se Persona 5: siitä riittää pelattavaa kymmeniksi ja taas kymmeniksi tunneiksi. Tämä on täyttä timanttia! Take your time!
