Maailmanlopusta selvinnyt heimo kaukaisella saarella, säveltäjän rakastajalleen kirjoittamat kirjeet, päiväkirja 1800-luvun merimatkasta, kirjakustantajan rahavaikeudet, toimittajan tonkima ydinvoimalahanke ja kloonattujen orjatarjoilijoiden ankea elämä tulevaisuudessa. Tästä kaikesta on tehty kuuteen eri aikakauteen sijoittuva, alkujaan David Mitchellin kirjaan perustuva elokuva.
Teemallisesti scifiä ja draamaa yhdistelevä elokuva paneutuu tapahtumien keskinäisiin vaikutuksiin. Siihen, miten aikoja sitten tapahtunut asia voi vaikuttaa vielä nykypäivänä ja tulevaisuudessa. Pilvikartasto kietoo yhteen kaikkien täysin toisistaan erilaisten ja eri ajassa elävien henkilöiden tarinat.
Vaikka elokuvaan on sysätty rahaa kaksin käsin, ei se ole noussut katsojamenestykseksi. Toisaalta se ei ole mikään ihme, sillä monen tarinan seuraaminen vaatii katsojalta melkoista panostamista. Ja silti menee pitkään, ennen kuin kaikki hahmot jäävät mieleen. Tämä on kuitenkin myös tarinan koukku, sillä mielenkiintoiset tarinanpalaset pitävät katsojan hereillä. Vaikka elokuva kesti liki kolme tuntia, en katsonut kertaakaan kelloa.
Näyttelijöiden puolesta Pilvikartasto on onnistunut. Mukana ovat esimerkiksi Tom Hanks, Halle Berry, Jim Broadbent, Hugo Weaving, Jim Sturgess ja Doona Bae. Kaikilla heillä on elokuvan aikana vähintään viisi toisistaan poikkeavaa roolia, jotka kaikki onnistuvat vakuuttamaan. Muidenkaan näyttelijöiden kohdalla ei tarvitse tuntea myötähäpeää. Esimerkiksi Hugh Grant oli todella kaukana siitä roolihahmosta, jollaisessa hänet yleensä on totuttu näkemään.
Lisämateriaaleja löytyy peräti erillinen levyllinen. Materiaali on kiinnostavaa ja varsinkin maskeeraukseen liittyvät aineistot vaikuttavat.
Pilvikartasto on erinomaista katsottavaa ajattelun aihetta toivoville katsojille. Se on ehdottomasti väärää katsottavaa kaikille niille, jotka kaipaavat äksöniä ja aivotonta viihdettä vaikka Matrix-trilogian ohjaajilta onkin.
Henriikka Eloluoto
