Switch tuo uuden Pokémonin nälkäisille Nintendo DS:n Pokémon Diamondin ja Pearlin hohtavammat uudelleenlämmitellyt versiot. Onko Brilliant Diamondista ja Shining Pearlista täyttämään Pokémon-viekkarit?
Tuoreimman Pokémon-ilmiön pääsarjan peliarvostelu on luettavissa tästä.
Pokémon on ilmiö. Siitä on tehty niin pelejä, animaatioleffoja, animaatiosarjoja, näytelmäelokuvia, kännykkäpelejä (Pokémon Go), spin-offeja, leluja, korttipelejä, kaikkea. Siitä varmaan löytyy jokunen aikuisviihdejulkaisukin, eli niin isosta ilmiöstä on kyse.
Peleissä yleensä nuori kouluttaja saa ensi-pokémoninsa ja lähtee ottamaan kouluttajasta mittaa eri pokémon-salien päällepäsmärien kanssa. Yleensä kuvioissa on jokin pokémonin rakettiryhmää vastaava vastavoimaryhmä ja kaikkea varjostava isompi juonikuvio. Tämä kaikki toimii kehyksenä sille, että pelaajan on kerättävä ja haluttava kerätä mahdollisimman monta eri pokémonia ja kouluttaa niitä voittaakseen kaikki muut. Alunperin Nintendo DS:lle ilmestyneiden Diamondin ja Pearlin uudelleenmasterointipelit Brilliant Diamond ja Shining Pearl eivät tästä kaavasta poikkea.
Nintendo DS, kuten sitä seurannut 3DS on kahden näytön kannettava pelilaite ja Nintendo Switch vain yhden näytön. Mielenkiintoiseksi tässä muodostuu uudistukset ja kahden näytön matskun mahduttaminen yhteen ruutuun.
Sama tarina
Tuore taskuhirviön kouluttaja saa ensipallukkansa ja lähtee ottamaan mittaa muista kouluttajista. Siinäpä se lähtöasetelma jälleen.
Tällä kertaa seikkailut sijoittuvat Shinnoh-alueelle, johon myös vuoden 2022 alussa julkaistava Pokémon Legends: Arceus tulee sijoittumaan. Brilliant Diamond ja Shining Pearl toimivat siis osaltaan myös alueeseen tutustuttajine niille, jotka tulevat Arceuksen pariin syöksymään vuoden vaihteen jälkeen.
Pakko saada kaikki!
Pokémon Brilliant Diamond ja Shining Pearl poikkeavat Switchille ilmestyneestä Swordista ja Shieldistä muutamalla tavalla. Grafiikka on chibi-tyylistä pelissä könytessä, ja taisteluissa peli muistuttaa enemmän jatko-osaansa.
Uudistuksina pelissä on nyt automaattinen tallennus, taisteluissa näkyvät vihollisen heikkoudet (ensimmäisen taistelun jälkeen), Pokémonien swappailu milloin tahansa, maastoissa käytettävät HMS:t onnistuu nyt Poketch-rannekellon avulla, kaikki poksut saavat nyt expaa taisteluista riippumatta siitä osallistuvatko he ja taukovalikossa näkyy nyt minne seuraavaksi pitäisi mennä. Kaikki uudistukset tekevät pelistä ehdottomasti jouhevampaa Diamondin ja Pearlin aiempiin versioihin verrattuna.
Swordista ja Shieldistä tuttua kehuttua Wild Areaa ei pelissä ole, eli kaikki poksut hyppivät edelleen randomina jostain puskista nilkkaan kiinni. TM:t ovat jälleen kertakäyttöisiä, kuten alkuperäisissäkin, mutta poiketen Swordista ja Shieldistä. Peleissä ei myöskään edelleenkään ole kentällä yhtään Poksujen parantajia, joten aika ajoin on juostava Pokémon-centeriin parantamaan pikku palluraisiaan.
Brilliant Diamond ja Shining Pearl hyppivät siis uudistuksineen muutaman askeleen eteenpäin, muutaman taaksepäin ja muutaman erikoisen sivuaskeleen verran. Swordin ja Shieldin ollessa ensimmäiset pelatut Pokémonit, voivat Brilliant Diamond ja Shining Pearl tuntua takapajuisilta. Nostalgian nälkäiset uudistuksia tuskin huomaavatkaan, elleivät he pelaa testiksi aiempiakin versioita.
Kummassakin versiossa on jälleen omat poksunsa, joten kaikki Pokémonit halajavalle on edessä molempien pelien osto tai reilujen kaverien hankinta edessään.
Tosi retroo
Tavallaan retro-remasterointina Brilliand Diamond ja Shining Pearl ovat melko uskollisia alkuperäiselle materiaalilleen. Pienillä uudistuksilla pelit tuovat itsensä lähemmäs Pokémon-nykystandardia, pysyen silti vahvasti menneen maailman askelissa mm. graafisen ilmeensä suhteen. Switchillä graafinen ilme toimii yllättävän kivasti, tuoden hieman mieleen Zelda: Link’s Awakeningin uusintaversion.
Ainoa asia mikä mielestäni ei siirtynyt kovin kivasti tehokkaammalle Switchille on alkuperäisissä ollut Poketch. Tämä pelaajahahmon mukana kulkenut rannekellontapainen toimi Nintendo DS:n alemmassa kosketusnäytössä, ja nyt toimii Switcihllä oikeassa yläkulmassa R-näppäintä painamalla. Toisen kerran R-näppäintä painamalla Poketch laajenee isommaksi näytöllä. Kolmannen kerran se pienenee jälleen pienemmäksi.
Kirosin muutaman kerran, kun vahingossa Poketchin avasin, enkä tiennyt miten sen saa pois! R-näppäintä pohjassa painamalla tämä mm. taskulaskimen ja pelinsisäisen askelmittarin sisältävä Poketch-näyttö häipyi ruutua häiritsemästä.
On ymmärrettävää että DS:llä tämä hyvin vahvasti kahden näytön integraatio toimi paremmin, kuin Picture-in-Picture tyylisesti Switchillä. Ehkä tämä on ainoa toimiva vaihtoehto mekanismin siirtämiseksi yhden näytön Switchille, mutta se tuntuu valitettavasti silti enemmän häiriöltä, kuin mukavalta lisältä.
ChibiChibi-wou, wou, wou
Chibityyli (iso pää, pieni ruumis, pienet kädet ja jalat, nukkemainen) on suhteellisen armollinen ja istuu ihan kivasti nykypelienkin sekaan. Pelissä on omaa karismaansa, joka jaksaa viehättää. Ainoa kökköys tulee ennalta purkitetuissa kohtauksissa, joissa hahmot liikkuvat kuin shakkinappulat konsanaan suorissa linjoissa. Sitten kun pelaaja itse pääsee liikkumaan 360-astetta, tuntuu suorissa kulmissa kääntyvät NPC:t melko robottimaisilta. Musiikki ja Pokémonien äänet ovat taattua Pokémonia, niin hyvässä, kuin huonossakin.
Kannattaako ostaa?
Pokémon Brilliant Diamond ja Shining Pearl sopii nostalgian nälkäisille, ja uutta Pokémonia odottavalle välipalaksi. Vähän niissä on sellainen kevyt väljähdyksen maku uusien Swordin ja Shieldin myötä, mutta silti charmia enemmän kuin nappisilmäisessä kengille pissaavassa Chihuahuassa. Uudistukset tuovat hieman lisäarvoa, mutta ei ehkä tarpeeksi muille kuin tosifaneille jos nämä osat ovat jo pelattuna.
Turha tässä on kenenkään huijata itseään; fanit ostavat pelit, sanoi niille mitä tahansa. Ensimmäistä kertaa Pokémonia pelaaville suosittelisin kuitenkin ennemmin mainoita Swordia ja Shieldiä.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.