Mainos
Predator: Hunting Grounds tuo vihdoin rehellisen saalistusmeiningin Pleikkarille ja pc:lle. Neljä pelaajaa ottavat sotilaan roolin, kun yksi valmistautuu seivästämään kaikki Saalistajana.

Predator: Hunting Grounds tuo PS4:lle ja PC:lle crossplay-kilvoittelun, jossa aito vuoden 1987 tunnelma kukkii eteläamerikkalaisessa viidakossa. Toinen puolisko pelaajajengistä varustaa itsensä asein ja yksi ulkoavaruuden scifi-metsästysvälinein.

Mainos

Pelimekaniikka on klassinen 4v1 lisä-ärsykkein varustettuna

Itse pelissä toimii Evolvesta ja vaikkapa Friday the 13th -peleistä tuttu joukkue vastaan yksi -asetelma. Predator: Hunting Grounds -pelissä asetelma on neljä vastaan yksi. Joukkueessa voi toki olla vähemmänkin, eli viittä pelaajaa ei ole pakko saada aina kasaan, mutta Predatorin kannalta neljä vastustajaa on pahempi pala pureskeltavaksi.

Tavoite on simppeli; sotilasjoukkue saapuu Predator (1987) -elokuvasta tuttuun viidakkoon suorittamaan erilaisia vihollisen sotilastukikohdissa tehtäviä toimenpiteitä ja yrittää paeta vartissa helikopterilla pois viidakosta – “Ruuun! Get to the choppa!

Predator puolestaan saapuu samaiselle paikalle viihdyttämään itseään, eli keräämään saalista talteen. Predatorin on samassa ajassa saalistettava koko joukkue avaruusteknologiallaan.

Predator ei kuitenkaan ole niin ylivoimainen kuin Friday the 13th -pelin Jason, vaan liskomiehen on oltava varuillaan oksistossa. Jos tilanne äityy todella pahaksi, voi Predator yrittää pelastaa tilanteen vielä räjäyttämällä itsensä leffatyyliin.

Miltä se näyttää ja kuulostaa?

Predator: Hunting Grounds maistuu puoliksi hyvälle. Sen visuaalinen anti on juuri sitä mitä odottaa. Predator-vibat ovat hyvin läsnä ja muokattavaakin löytyy kaikkien Predator-leffojen verran.

Erityismaininta tunnelman luomisesta pitää antaa äänille. Kaikki tutut tehosteet ja musiikit tuovat juuri sen fiiliksen, joka tekee tästä autenttisen lisenssituotteen. Pelaaja on välittömästi faniutensa ytimessä.

Pienen studion työpanos näkyy kuitenkin yksityiskohdissa. Peli on kokonaisuudessa kiva, mutta esimerkiksi Call of Duty:n ja Red Dead Redemption 2:n yksityiskohtiin tottunut joutuu palaamaan Predatorin kanssa ajassa vuosia taaksepäin. Pelin valmis versio on kyllä kehittynyt kauniimmaksi kuin kotvan takainen beta, ja nyt myös kasvusto hajoaa sitä ampuessa, mutta grafiikassa on auttamatta puutteita, joihin graafisen silmän omaava, vaativa pelaaja törmää.

Karttoja pelistä löytyy tässä vaiheessa vain kolme. Nämä ovat keskenään verrattaen samanlaisia, joten on oikeastaan yhdentekevää missä soditaan. Kaikki sijoittuvat viidakkoon, joka on hienoinen pettymys, sillä myös Predator 2 -elokuvan kaupunkiskene olisi ollut toivottava lisä karttapakettiin.

Pelit sotilaana

Pelaaminen solttuna on perinteistä taktista räiskintää. Neljän pelaajan tiimi lasketaan helikoterilla viidakkoon, jossa tehtävänä on suorittaa kolmen eri tukikohdan raidaaminen. Tukikohdat ovat miehitettyjä, ja jokaisessa näissä on oma agendansa. Väillä etsitään, välillä tuhotaan kohteita.

Sotilastukikohtien soltut ovat tekoälyltään naurettavia. Mikäli hälytys on annettu, ne vain pyrkivät pelaaja kohti ja ampuvat. Pelaajat voivat myös hiippailla ja suorittaa tehtävät stealthina.

Hiippailutaktiikka on paras myös Predatorin hämäämiseksi. Predatorilla ei nimittäin välttämättä ole hajuakaan, missä pelaajat menevät, etenkin jos jokainen sotilas on käynyt ensin mutakylvyssä, jolloin lämpöjälki on pienempi. Sotilaiden hiippailut yleensä kuitenkin kusevat totaalisesti tekoälysolttujen pilatessa leikin.

Kuvankaappaus PS4-version sotilaan silmistä.

Pelit Predatorina

Predatorina pelaaminen puolestaan on eri tavalla kuumottavaa. Sotilaiden jengi on ensin paikallistettava, asearsenaali suunniteltava ja taktiikka hiottava. Pelaajat kannattaa hoidella yksitellen, sillä joukkoa on todella vaikea voittaa.

Predator voi hyödyntää puolinäkymätöntä häivetehostetta verhoutumalla viidakon oksille. Jos Predator liikkuu, on häivetehoste kuitenkin heikompi. Samalla liskomies naksuttelee hampaitaa, joka saattaa paljastaa sotilaille avaruusolennon läsnäolon.

Lisäksi Prediksen käytössä on lämpökamera, jolla voi havaita kaiken elollisen läsnäolon. Myös kuulo on tällöin vahvistettu alkuperäisleffojen tuomilla äänitehosteilla. Lopputulos toimii yllättävän hienosti.

Aseinaan Predatorilla on enemmän tai vähemmän ylivoimaisia laseraseita ja murhafriesbieitä, mutta seivästä pidän itse ylivoimaisimpana. Kuten sanottu, mikäli soltut toimivat koordinoidusti yhdessä, on Predator varsin alakynnessä aseistaan huolimatta.

Kun yksi sotilas on kaadettu, tulee sen pääkallo vielä kerätä erikseen vyötäisille tai muuten muut sotilaat voivat herättää downatun uudelleen kuosiin. Samoin sotilailla on vielä backup-puhelin, jolla kuolleet voidaan soittaa toisella helikopterilla uudelleen apuun Call of Duty: Warzonen tavoin.

Crossplay

PHG on optimoitu erityisesti PS4:lle, mutta siitä on onneksi olemassa myös PC-versio. PS4- ja PC-versiot ovat keskenään täysin yhteensopivia, eli ei ole väliä, millä alustalla pelataan. Pleikkaripelaajien nimen vieressä on PS-symboli ja PC-pelaajilla atk-logo. PC-pelaajilla on luonnollisesti nopeammat ruudunpäivityshyödyt sekä näppis ja hiirituki. Näppis toimii myös Pleikkarilla, mutta hiirtä en jostain syystä saanut millään toimimaan. Toivottavasti tämä muuttuu, sillä allekirjoittanut ei nauti FPS-pelien pelaamisesta ohjaimella.

Pelin lopullisessa versiossa crossplay on toiminut ihan mainiosti. On hienoa viimeistään nyt päästä crossplayn maailmaan, vaikka tekniikka onkin ollut olemassa tähän jo pitkään.

Kuvankaappaus PC-version sotilaan silmistä.

Kannattaako ostaa?

Predator: Hunting Grounds on loistava “pikkupeli”, mikäli neljältä muultakin vaikopelikaveriltasi löytyy kyseinen teos. Omalla tiimillä tätä on hauska grindata, etenkin kun pelaajien taktiikoiden voi nopeasti huomata kehittyvän. Randomien kanssa pelatessa riemu on varsin lyhyt, etenkin kun karttoja on vain kolme ja levelöintikin on yllättävän nopeaa. Lisää vaihtelua ja sisältöä kaivataan kyllä runsaasti.

PHG on loistava peli satunnaisiin parin tai kolmen matsin sessioihin silloin tällöin, mutta pitkäikäiseksi riemuksi siitä tuskin on, ellei tulevaisuus tuo siihen kausisisältöjä. Pelin 40 euron hintakin on aika kallis, kun ottaa huomioon, että kaikkien viiden kaverusten tulisi se hankkia. Mutta, kun peli on parinkympin alennuksessa, se kannattaa ehdottomasti hankkia ja pistää viikonloppupartyt pystyyn! Ensin ne kaksi ekaa leffaa, sitten pelit.