Anna Lappalainen (Katja Kukkola) on sijaiskodista toiseen heitelty aikuinen nainen, joka viimeisen sijaiskodin kyllästyttyä päätyy mielisairaalahoitoon. Mielisairaalassa henkilökunnalle selviää syy Annan riepotteluun, sillä hän kärsii hyvinkin vallitsevasta harhasta. Hän kuvittelee olevansa Buckinghamin palatsin suuri ja arvostettu Prinsessa.
Mielisairaalassa asuva Anna elää keskellä harhaansa, ja haluaa arvostettuna henkilönä auttaa huonommassa asemassa olevia henkilöitä jakamalla rahaa ja lahjoja. Lisäksi hän ottaa hovineidokseen siniverisyystaudista kärsivän Christina von Heyrothin (Krista Kosonen), jota joutuu pelastamaan aina silloin tällöin kiehuvan veren ottaessa vallan.
Hoitohenkilökunta suhtautuu Annan harhaan ristiriitaisesti. Osa henkilökunnasta tarttuu mukaan Annan aatelismaailmaan, mutta erityisesti lääkäri Grotenfelt (Samuli Edelmann) on asiaa vastaan. Hänen mielestään sairaudesta on parannuttava keinolla millä hyvänsä, ja on innostunut kokeilemaan uusimman hoitomuodon, lobotomian, vaikutusta Annaan.
Prinsessa on tositapahtumiin ja todelliseen henkilöön pohjautuva draama, jossa kuitenkin on myös komediallisia piirteitä. Päähenkilön maailma on mielenkiintoinen, mutta suurempaa mielenkiintoa herättävät välillä erittäinkin humoristiset sivuhahmot. Vilaukselta näytettävät muut mielisairaalan asukit ovat jopa niin vetovoimaisia, että niitä toivoisi näkyvän elokuvassa enemmän.
On ymmärrettävää, että todelliseen henkilöön perustuva elokuva tehdään draaman muotoon. Elokuvan aikana kuitenkin huomaa tuhat mahdollisuutta herkullisen komedian tekemiseen, erityisesti mielisairaalan muiden asukeiden johdosta. Myös Annasta olisi helposti saanut karrikoidumman persoonan. Suomalaiseen tapaan elokuva on kuitenkin päätetty tehdä harmaan rauhallisella keskitiellä.
Myös musiikkivalinnoissa on suosittu tuttua ja turvallista linjaa, eikä musiikki tuo elokuvaan lisäarvoa tai persoonaa. Musiikit voisivat olla mistä tahansa 50-luvun Suomesta kertovasta elokuvasta. Näyttelijävalinnat ovat myös tuttuja ja turvallisia, onneksi kuitenkin suurin osa roolisuorituksista toimii hyvin.
Yleisellä tasolla hyväntuulinen elokuva, joka antaa miettimisen aihetta sairaiden ihmisten sairaaksi nimeämisen saralla. Lisäksi elokuvan lähes sketsimäiset hullujen kohtaamiset piristävät ja saavat jopa hymähtämään.
Ekstroissa voi nauttia esimerkiksi elokuvan musiikkivideoista ja dokumentista, joka kertoo alkuperäisestä Anna Lappalaisesta.
HL
