Pelikehittäjä Slightly Mad Studios löi kaikki nuppinsa kaakkoon, palkkasi Mersun, Ferrarin ja Porschen testikuskit mukaan pelikehittelyyn ja teki kilpa-ajosimulaattorin, joka nousee kiistatta kukkulan kuninkaaksi.

Assetto Corsa, iRacing ja rFactor 2 ovat nostaneet kilpa-ajosimujen tasoa niin korkealle, että joukkorahoituksella toteutettu sinne päin -simulaattori Project CARS 1 jäi lopulta koreasta ulkokuorestaan huolimatta nuolemaan näppejään. Nyt kaikki on toisin. Kaikkea on hienosäädetty, paranneltu kilpa-ajoammattilaisten kanssa.

Suurimmat visuaaliset uudistukset ovat tietenkin paranneltu grafiikka, edellisestä versiosta paranneltu VR (PC:llä) sekä Livetrack 3.0 -ominaisuus, joka laskee realistisesti ajoradan lämpötiloja ja generoi sään mukaan radan pintaa. Lisäksi pelin jokainen rata on nyt pelattavissa kaikkina vuodenaikoina, joka tuo aivan uuden ulottuvuuden esimerkiksi Vihreäksi helvetiksi kutsutulle Nordschleifen radallekin.

Livetrack 3.0 onkin yksi pelin suurimmista näkymättömistä, mutta tärkeistä ja vaikuttavimmista uutuuksista. Kierrosradoilla rata lämpenee eniten ajetuista kohdista ja kuivuu pölyn jäljiltä. Vesisateen jälkeen radoille saattaa jäädä lätäköitä, joissa ajautuu vesiliirtoihin Forza 6 -pelin tavoin. Lätäköt tulevat yllättäviinkin paikkoihin ja kaikki riippuu kaikesta. Ominaisuus on erittäin toimiva ja saa tuttuihinkin ratoihin lisää hyötyä ja haastetta.

Pelin autokanta on valtava. 180 erittäin yksityiskohtaista ja viimeisteltyä autoa on vähemmän kuin vanhoissa Gran Turismoissa tai Forza-peleissä, mutta autot ovat viimeisen päälle mallinnettuja niin sisältä kuin ulkoa, fysiikkaa myöten. Juuri fysiikka on pelin tärkein asia. Realismin saavuttamiseksi oikeat kuljettajat ja ajoneuvotestaajat ovat olleet isossa roolissa fyysikan rakentamisessa. Ja tämä tuntuu. Ajaminen on nyt niin lähellä oikeaa kuin se vain voi olla. Rengastuntuma on käsittämättömän autenttinen ja etenkin jarrutukset suurissa nopeuksissa saavat hymyn huulille ja hien pintaan. Autot tuntuvat mahtavilta ja keskenään täysin erilaisilta.

Pelin fotoeditori on myös kokenut parannuksia. Myös replay-uusinnat ovat paremmin hallittavissa.

Ratoja on puolestaan tarjolla variaatioineen puolensataa, joista tutuimpia F1- ja Touring Car -ratoja tukevat A-pisteestä pisteeseen B -radat sekä uuden RallyCross-pelitilan mukanaan tuomat Rallycross-radat, sekä Mercedesin ruotsalainen jäätestirata.

Osa radoista on Assetto Corsan tavoin laserskannattu autenttisen elämyksen mahdollistamiseksi.

Peli on parhaimmillaan tehokkaalla PC:llä, ratilla ja polkimilla, virtuaalitodellisuudessa. Project CARS 2 tukee ensimmäisen osan tavoin sekä HTC Viveä että Oculus Riftiä. Ajoelämys on hämmentävän autenttinen. VR:llä pelattuna Project CARS 2 on niin lähellä aitoa autolla ajamista kuin vain voi olla. Tärisevien penkkien avulla immersiota voi nostaa entisestään. PCARS 2 vieläpä tukee näitä penkkejä.

Konsolipelaajia kiinnostanee autojen ohjaustuntuma ohjaimilla. Project CARS 2 on simulaatio, joka tarkoittaa realistista ajotuntumaa ratilla – ei peliohjaimella. Slightly Mad Studios kuitenkin tiedostaa konsolikansalaisten pelaavan pääasiassa sohvalta, peliohjaimen kanssa, joten ohjaintuntumaa on paranneltu edellisestä versiosta merkittävästi. Auton ohjaaminen ei vieläkään ole Forzan tai Gran Turismon kaltaista helppoa simcade-ajelua, saati Driveclub- tai Need for Speed -tyylistä arcadea, vaan jotain Forzan ja Project CARS:n ja Assetto Corsan väliltä. Se on helpompaa, mutta edelleen tarkkaa ja vaativaa. Project CARS 2 on silti ohjainpelituntumaltaan asiallinen ja toimiva – toisin kuin edeltäjässään.

Project CARS 2 nostaa autosimulaattorien rimaa jälleen monella pykälällä. Se graafinen ilme, huikeat äänet ja uskomattoman hyvä ajotuntuma sekä täydellisesti toimiva VR ovat asioita, joista parantaminen ei ole helppoa. Sisällön määrä ja pelaamisen riemu on katossa, mutta on muistettava, että Need for Speed, Driveclub tai Forza Horizon -tyylistä arcade-kaahailua on turha odottaa, peli ei takuulla ole kaikkien pala kakkua.