Mainos
20-vuoden ikään saapunut Project Zero -selviytymiskauhusarja töräyttää 7 vuotta vanhan Project Zero: Maiden of Black Water -pelinsä hieman uudistettuna kauhujen yöksi ulos eetteriin. Vieläkö tukkakauhun vahvasti inspiroimat japanikummitukset jaksavat punttia tutisuttaa?

”Sinun ruumis, minun puolestani annettu”, sanos munkki ku muijan kaivoon tunki.
Project Zero -kauhupelisarja on ehkä hieman tuntemattomampi nyky-Tero-Maijoille ja Tulikukka-Ruusukimpuille. Project Zero -sarja tunnetaan Japanissa nimellä Zero ja jenkkimaalla Fatal Framena, koska eihän tuhansien luotien maassa mikään ”projekti” myy, vaan pitää olla vähintäänkin jotain ”fataalia”.

Ensimmäinen Project Zero -peli julkaistiin 2001 Playstation 2:lle ja nyt tämä uudelleenmasteroitu viides osa julkaistaankin nimenomaan 20-juhlavuoden kunniaksi, tai sitten rahat olivat loppu.

Mainos

Project Zerot 1-2 olivat Playstation 2- ja Xbox-julkaisuja. Kolmannen osan, eli Project Zero: Tormentedin (2005) ilmestyi vain Playstation 2:lle. Neljättä osaa, Nintendon Wiille ilmestynyttä Project Zero: Mask of the Lunar Eclipseä (2008), ei olla nähty virallisin keinoin Japanin ulkopuolella. Tämä voi olla se syy, miksi monelle sarja on tällä hetkellä sankan sumun peitossa.

Project Zeron viides osa, eli Project Zero: Maiden of the Black Water ilmestyi vuonna 2014 Nintendon Wii U:lle. Wii U:n omisti ehkä 7 ihmistä maailmassa (liioittelen tehdäkseni pointin selväksi), joten heidän ulkopuolellaan tuskin kovin moni oli kuullut koko pelisarjasta. E3 messuilla 2021 julkistettiin, että PZ:MoBW:sta tulee remasteri melkein kaikille mahdollisille alustoille.

Hyytävää tukkakauhua

Project Zero -sarjaa on kehuttu paljon ja se on yksi hyytävämpiä kauhusarjoja. Se seisoi aikanaan kovinkin vahvasti kahden ison, eli Silent Hillin ja Resident Evilin rinnalla. Muista sen ajan kauhupeleistä Project Zeron erotti sen erilainen tapa vastustaa vihollisia. Siinä missä Silent Hillissä ja Resident Evilissä pelaajaa vastustivat hirviöt ja zombit, oli Project Zerossa karsean vittumaisia ja hyytäviä japanilaisia kummituksia. Project Zerossa ei myöskään ollut muita aseita, kuin kummituksista kuvia räpsivä vanha kamera nimeltään Camera Obscura.

Nämä Project Zeron kummitukset ammensivat inspiraatiotaan 2000-luvun taitteen japanilaisesta tukkakauhusta. Tukkakauhugenreen kuuluu mm. Ringu ja Grudge, jotka ovat saaneet myös amerikkalaisversionsa (The Ring ja Grudge – Kauha). Lisäksi pelin kehittäneet Makoto Shibata ja Keisuke Kikuchi ammensivat Shibatan omista henkimaailman kokemuksista peliä varten.

Rakkaus genreä kohtaan ja omakohtaiset vetelät housussa heijastuvat selkeästi Project Zeron suunnitteluun.

Ei mitään hilpeää murhastelua

Peli on harvinaisen vittumäinen pelottelutaktiikoissaan. Pelikuvastossa on paljon itsemurhaa, rituaalimurhaa, murhaa, mur ja haa. Jos tässä vaiheessa ei vielä käynyt ilmi, eivät Project Zerot ole mitään lasten pelejä. Jos näistä peleistä jotain haluaisi oppina ammentaa, niin se olisi varmaan tämä: siinä missä kristityt syövät muina zombeina ja vampyyreinä Jeesuksen veren ja ruumiin, ovat japanilaiset syrjäisten alueiden pakanauskovaiset kovia jannuja heittämään naisia kaivoon, silpomaan ihmisiä uhreiksi isoilla veitsillä ja tunkemaan veteen heitettäviä ruumita noin 50 cm x 50 cm -kokoisiin laatikoihin, uhrien yleensä ollessa hereillä. Tämän seurauksena unohdettuihin paikkoihin jää kaunaa kantavia henkiä, jotka tappavat eläviä ja näin käynnistävät koko kierron uudestaan. Tarinat Project Zero -pelisarjassa eivät ole sieltä hilpeimmästä päästä.

”japanilaiset ovat kovia jannuja heittämään naisia kaivoon, silpomaan ihmisiä isoilla veitsillä ja tunkemaan  ruumita noin puolimetrisiin laatikoihin”

Hyvästi yöunet ja mukava tunnelma

Project Zero: Maiden of Black Waterissa seurataan kolmen hahmon tarinaa, jotka syystä tai toisesta joutuvat fiktiiviselle Hikami-vuorelle. Hikami on tunnetu itsemurhapaikka, sekä siihen kytkeytyvät vesialueet ovat täynnä tarinoita henkien kohtaamisista. Menneisyydessä Hikami-vuorella palvelivat temppelineidot, jotka ohjastivat ihmisiä telepatian avulla rauhalliseen kuolemaan. Henkimaailmaan yhteydessä oleva Yuki, kirjaansa varten tutkimustyötä tekevä Yukin ystävä Ren, sekä Project Zero 1:stä ja 3:sta tutun Miku Hinasakin tytär Miu joutuvat yksi toisensa jälkeen Hikami-vuorelle, ja kun he sinne pääsevät, ei Hikami tahdo päästää heitä enää pois.

Lataa filmi ja kamera!

Project Zero: Maiden of Black Water on kolmannen persoonan selviytymiskauhupeli, jossa aseena ja tutkimusvälineenä toimii vanha kamera nimeltään Camera Obscura. Nappia painamalla kulloinkin pelattava hahmo nappaa Obscuran kouraansa, ja kuvakulma muuttuu kameran etsimen kautta kuvatuksi.

Tässä kuvakulmassa pitäisi kummitukset pitää jyvällä ja räpsiä heistä kohdennettuja ja ajoitettuja kuvia. Osuma kuvalla imee kummitukselta energiaa ja irrottaa tämän hengestä palasen leijumaan hetkellisesti. Kun ympyrällä merkittyjä kohteita on etsimen alla yhteensä viisi, on mahdollisuus räpsäistä Fatal Frame -kuva. Onnistuessaan voi jatkaa nopeaa räpsimistä, kunhan saa kohteen pidettyä kohdennettuna.

Camera Obscuraa voi kehittää kuvista saatavilla pisteillä paremmaksi, ja siihen voi löytää matkan aikana lisäosia. Kummitusmetsästyksen lisäksi kameralla suoritellaan ympäristöön liittyviä pulmia, ja yritetään hätäpäissään räpsiä ohitse lipuvista sekuntikummituksista kuvan.

Filmin määrä on rajallinen, viholliset ovat vahvoja ja kiinni jäädessä pääsee irti vain oikein ajoitetulla kuvalla. Camera Obscuraa voi ja pitää kallistaa sen mukaan, millaista kuvaa on ottamassa. Tämä tapahtuu ohjainta kallistelemalla sitä tukevilla pelialustoilla, tai esim. ylänappeja painellen.

Playstation 5:lla kameran kääntäminen ohjainta kääntämällä, sekä ylös/alas, vasen/oikea liiketunnistus toimivat oikein hyvin. Kummistusten nappaamisesta tulee helposti villisti sohvalla kiemurteleva pujottelushow.

Alkuperäisessä versiossa liikuteltiin WII U:n gamepadia, etsimen ollessa gamepadin ruutu. Ilman tälläistäkin kikkailua peli onneksi toimii tosi hyvin, eikä toista ruutua jää kaipaamaan.

Liikuttelu kentissä sujuu myöskin sulavasti, paitsi parissa tapauksessa. Tarpeellinen 180:n asteen kääntyminen tapahtuu ikävästi ensin vasenta sauvaa taaksepäin vetämällä ja sen jälkeen painamalla L2:ta, jolloin kuvakulma kääntyy jälleen pelaajan selän takaa kuvattavaksi. Joskus tämä lyhyt sormishow on liikaa, ja karmeassa irvistyksessä oleva naama lähenee kohti pelaajan nassua, kuin luotijuna kohti raiteilla valoihin tuijottavaa jänestä. Splät!

Hiekeä ja kuumotusta

Project Zero: Maiden of Black Water tekee myös kahdesta tuikitarpeellisesta ominaisuudesta hikeä valuttavan jännitysnäytelmän. Pelin hahmot avaavat kaikki ovet hitaasti, ja asettuen sopivasti oven eteen. Näin jännitys pysyy yllä viimeiselle sekunnille ennen oven kokonaan avautumista. Saakeli soikoon!

Toinen vittumainen temppu on se, kun hahmot nostavat esineitä ylös tai avaavat laatikoita. Kulloinkin pelattavana oleva hahmo lähestyy hampaita kiristävän hitaasti kohti esinettä, ennen kuin ottaa esineen käteensä. Koko tällä matkalla, kun hahmo lähestyy esinettä, voi olla että jokin lähestyy hahmon kättä. Voihan vitunvitunvitunvittu!

Project Zero: Maiden of Black Water on upea tälläisissä havainnoissa ja lajityypin kauhugenren jännitysmomenttien luomisessa. Totta kai pelissä on myös liuta jump-scareja, mutta nekin ovat yleensä täysin oikeutettuja – aikuisvaipat valmiiksi siis!

Hienoja ovat myös hieman Ringun videonauhaa muistuttavat aaveiden menneisyysvideot, jotka paljastuvat pelaajalle, jos hän ehtii koskemaan katoavan kukistetun haamun henkeä. Yleensä kovin aggressiivisesti pelaajaa kohtaan käyttäytynyt haamu, oli tarinallisesti saanut vähintään yhtä ikävän lopun maalliselle matkalleen.

Hei,hei yöunet! Oli kiva tuntea!

Project Zero: Maiden of Black Water ei ole mikään Playstation 5:n esittelypeli. Se perustuu 7 vuotta vanhaan Wii U:n peliin, ja tämän kyllä huomaa esim tekstuureissa ja joissakin vähän vanhahtavissa pelisuunnitelmallisissa ja käyttöliittymäasioissa.

Project Zero: Maiden of Black Wateria kannattaa ajatella ehkä vähän silotellulta retrokauhistelulta, eikä odottaa mitään vimpan päälle grafiikka.

Pelissä on niin paljon tunnelmaa, jo näillä puitteilla, ettei se vaadi mitään huippurealistista grafiikkaa. Tasoltaan grafiikka on sellaista PS3–PS4:n välimaastosta, eli riittävän hyvää, muttei uusinta huippu-uutta.

Äänimaisema kuulokkeilla pelatessa syöpyy mieleen ja sulattaa yöunet. Kaiuttimienkin kautta kauhu välittyy, muttei toki niin hyvin kuin kuulokkeilla. Pelissä on kolinoita, tuulta, laitteiden kohinaa jossa juuri ja juuri erottuvaa puhetta, jne. Välillä on aivan hiljaista, välillä levottoman äänimaiseman matto tilkitsee viimeisetkin auringonsäteet kämpästä pois. Kummitusten vaikerointi tuo vahvasti mieleen 2000-luvun Japani- ja Korea-kauhujen kummitusten vaikeroinnit. Niissä on jotain kolkkoudellaan surullisen kauhistuneeksi vetävää tuonpuoleisuutta.

Pimeän huoneen taikaa

Project Zero: Maiden of Black Water on sellainen B+-remasterointi. Pelihahmot ja kummitukset ovat saaneet enemmän rakkauta, maisematekstuurien jäädessä hieman vähemälle lovelle.

Mukaan on ympätty myös uusi valokuvatila, joka on ilahduttavan erilainen muihin peleihin verrattuna. Pelin valokuvatilassa pääsee pelihahmojen lisäksi laittamaan kuvaan tilanteeseen kuulumattomia kummituksia ja hahmoja. Näin voi luoda omat upeat kauhukuvansa ja valokuvatilan kanssa leikkiikin pitkään ja mielellään. Kunnes tajuaa tuhonneensa omat yöunensa.

Project Zero: Maiden of Black Waterin remasterointi on hieno asia, koska se tuo tämän länsimaissa hieman unohduksissa olleen pelin jälleen kartalle. Toivon mukaan myös aiempia osia remasteroitaisiin, tai tehtäisiin jopa remakea. Toivon myös että alkuperäiset tekijät, jotka myös tässä viidennessä osassa olivat mukana, kehittäisivät aivan uuden Project Zero -tarinan.

Kannattaako ostaa?

Project Zero, sekä sarjaa että tätä remasteroitua viidettä osaa, voi suositella lämpimästi kaikille selviytymiskauhun ja aasialaisen kummituskauhun ystäville. Heikkohermoisten ei kannata vaivautua ja herkimpien ei kannata edes mennä lähelle, sen verran tuhtia kuvastoa peli viljelee.

Project Zero: Maiden of Black Water saa tämän aikamiehen muuttumaan jälleen haaveilevaksi teiniksi, joka haaveilee, millainen nykytekniikalla ja pelimoottoreilla toteutuettu Project Zero 6 voisikaan olla.

Mainos
ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Project Zero: Maiden of Black Water
79 %
Edellinen artikkeliSuomalainen Rally Trophy tekee 20-vuotisjuhlan kunniaksi paluun
Seuraava artikkeliEA Play- ja Xbox Game Pass -tilaajat saavat pelata Battlefield 2042 -peliä 10 tunnin kokeilun verran
Taide – Media – Teknologia. Elokuva ja pelit, koska niissä yhdistyvät taide ja teknologia. Teatteri, koska on tehnyt sitä aina. Impro, koska ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Musiikki, koska se on henkireikä. Kirjat, koska aina voi oppia jotain lisää. Liikaa siistejä juttuja, liian vähän aikaa ja uteliaisuus pitää aina nälkäisenä.