Mainos
Tom Clancy’s Rainbow Six Extraction on poikkeuksellisesti maksimissaan kolmen pelaajan yhteistyömoninpeli, joka tarjoaa ensimmäistä kertaa pelisarjan historiassa vastauksen siihen kysymykseen, että onko avaruudessa muuta elämää?

Ennen kuin kerrotaan pelin mekaniikasta, grafiikoista ja siitä, kannattaako kolmen kaveruksen se ostaa, aloitetaan Rainbow Six -pelisarjan historiasta.

Ubisoftin Rainbow Six Extraction on jatkoa – tai jonkinlainen spin-off tiimipohjaiselle taktisen räiskinnän Rainbow Six Siege -pelille. Alunperin peli tunnettiin nimellä Tom Clancy’s Rainbow Six: Parasite ja sen jälkeen Tom Clancy’s Rainbow Six: Quarantine – lopulta Extraction. Peli julkistettiin jo vuonna 2019, mutta lykkääntyi muutaman kerran.

Mainos

Ghost Recon Breakpointin ilmestyessä ns. keskeneräisenä, päätti Ubisoft paskamyrskyltä varjoutuakseen viivästyttää Parasiitin julkaisua muutamalla vuodella. Ilmeisesti vallitseva pandemia aiheutti myös pelin nimen muutoksen.

Siinä missä Rainbow Six Siege on puhtaasti pelaajat vastaan pelaajat, on Extraction PvE, eli pelaajat vastaan ökkömönniäiset.

Rainbow Six Siege on suuressa suosiossa pelaajiensa keskuudessa, mutta miten pärjää sci-fimpi spin-off?

Kun mörököllit saapuivat Tellukselle

Pelin tarinassa tuntematon avaruusvihollinen saapuu maan alta ja levittää terroria pitkin Yhdysvaltoja. Rainbow Sixin operaattoreista muodostettu REACT-iskuryhmä lähtee putsaamaan tätä muukalaisten luomaa uhkaa.

Siinä tarina pähkinänkuoressa, sillä muuta ei tarvita. Tarina on täydellisen sivuroolissa, sillä se on sivuseikka. Nyt pelataan tarinatonta cooppia.

Miten tätä pelataan?

Rainbow Six Extraction on maksimissaan kolmen pelaajan joukkueella pelattava taktinen räiskintä, missä emopelistä poiketen vastustajia ohjailee muiden pelaajien sijaan tietokone.

Viholliset ovat erilaisia muukalaisolentoja, jotka tekevät todella pahaa jälkeä, jos pääsevät pelaajien iholle asti.

Kentät muodostuvat kolmen tehtävän kokonaisuuksista, ja pelaajat voivat itse päättä, yrittävätkö suorittaa kaikki kolme, vai lähtevätkö kentästä kesken pois, hyläten jäljellä olevat tehtävät. Jatkaessa on XP-bonukset kasvavasti isompia.

Jos tiimitoveri ns. kuolee, hänet pakataan muukalaisilta suojaavaan uretaaniin, ja muiden tehtävänä on kuljettaa hänet poistumisalueelle. Jos tässä epäonnistuu, tai muutkin tiimiläiset päätyvät uretaaniin, päätyvät operaattori missing in action -tilaan. MIA-tilassa olevat operaattorit on noukittava saman alueen tehtävistä mukaansa, jos heidät mielii saada takaisin pelattavaksi.

Pelissä on 18 Rainbow Six Siegestä tuttua operaattoria erikoistaitoineen, joista pelin alussa auki on yhdeksän. XP:n karttuessa avautuu uusia aseita, vaatetuksia ja kenttiä pelattavaksi.

Jostain syystä polyuretaanivaahto on se, johon oma väki suojataan kun kuolema on koittamassa.

Hiilikopion kopio

Pelimekanismin puolesta Rainbow Six Extraction on kuin emopelinsä. Taktiset mahdollisuudet ovat laajat, erilaisia apuvälineitä iso kourallinen ja jokaisen operaattorin erikoistaidosta on ainakin teoreettista hyötyä kentissä. Seinien läpi voi ampua ja oviaukkoja vuorata umpeen.

Paperilla tämä kaikki kuulostaa hyvältä, mutta itse pelistä puuttuu jotain perustavanlaatuista. Ehkäpä se on ne muiden pelaajien ohjastamat vastustajat. Viholliset kuolevat lähinnä liejuksi tussahtamalla, aseiden ääni on vaimeaa huulten pärinää, ja parin kentän jälkeen kaikki alkaa toistamaan itseään.

Rainbow Six Extractionissa tehtävien sisällä olevat asiat ja vihollissijainnit arvotaan aina kenttään mennessä, joten teoreettisesti pelattavaa olisi loputtomasti. Kaikki tuntuu kuitenkin hyvin samanlaiselta, ja kun on nähnyt pari, on nähnyt kaiken. Sama koskee eri operaattoreita ja vihollisia.

Peliin kaipaisi enemmän rouheutta. Nyt se tuntuu lähinnä kliiniseltä ja persoonattomalta wannabe-scifi-kikkailulta.

Aineksia on vaikka mistä vastaavanlaisista peleistä repäisty. Näistä tuoreimpana esimerkiksi Back 4 Blood. Mutta siinä missä Back 4 Blood ampuu muna kovana uretaania seinille, tussauttelee Rainbow Six Extraction lähinnä vanhoista sanomalehdistä leikattua konfettia pari kuukautta myöhässä vietetyille Teams-synttäreille.

Graafisesti edellistä sukupolvea

Iso yllätys löytyi kenttiin mennessä. Peli muistuttaa graafisesti PS4-konsolin keskivaiheen pelejä, mikä ei enää tässä vaiheessa ole mikään kehu.

Vihollisten design on tavallaan mielenkiintoinen, mutta sitäkin vaivaa hieman karusti sanottuna opiskelijalopputyömäisyys: tavallaan intoa ja ideaa on ollut, mutta lopputulos ei ihan yllä sinne pro-meininkeihin. Tämä on yllättävää, sillä viime aikoina Ubisoftin pelit ovat olleet todella upeaa katseltavaa.

Äänikatalogiin kaipaisi enemmän alapäätä ja yläpäätä, tällä hetkellä peli tuntuu vähän liian turvalliselta ja varman päälle pelatulta.

Ammuksissa ei ole sitä rosoisuutta, kun äänet ovat kuin kannikoiden välistä päästetty mykkä hiihtäjä. Vihollisiin saadut osumat eivät pidä mehukasta osumahekumaa, vaikkakin viholliset tarinallisesti jostain mönjästä muodustuvatkin.

Musiikkia vaivaa sama teko-scifi-toimintamainen fiilis, kuin koko komeutta ylipäänsä. Tavallaan ihan ok, mutta ei mitään ikimuistoista.

Kannattaako ostaa?

Vastauksen siihen, kannattaako ostaa annamme kolmen kriitikon voimin syystä, että pelasimme arvio-osuuden kolmestaan:

Juhani Kakko: Rainbow Six Extraction tuntuu kokonaisuutena olevan kuin Rainbow Six Siegen lisäosapaketti, mutta itsenäisenä osana julkaistuna. Hintaa pelillä on kuitenkin DLC:n hintojen sihjaan sellaisen AAA-pelifirman AA-budjettipelin verran ja mukana tulee kaveripassi.

Rainbow Six Extraction saattaa kolahtaa joihinkin kovaa, kuin katolta irronnut jääpuikko, mutta itselle se jätti lähinnä odotusten jälkeen sellaisen niskaan tippuvan loskan fiiliksen. Loskaa; näyttää lumelta, mutta litisee, on märkää ja pitkään nautittuna jättää ikävän fiiliksen, kuten Rainbow Six Extractionkin.

Kristian Eloluoto: Rainbow Six Extraction ei ollut itselleni minkäänlainen odotuslistan kiihkopeli. Petyin jo vuonna 2019 RB6:n uuteen asetelmaan, jossa soltut taistelevat avaruusmörrejä vastaan. Mietin, että miksi? Miksei voi tehdä esimerkiksi omaa peliä avaruusteemalla, kun Rainbow Sixin teema on jo tietyssä muotissa valmiiksi. Miksi sössiä hyvä formaatti teemalla, josta fanit eivät välttämättä pidä?

No, vaikka lähestyin tapausta matalin odotuksin, onnistuin silti pettymään. Mielestäni Rainbow Six Extraction on valitettavan tylsä. Siitä puuttuu koukku, joka esimerkiksi Call of Dutyissa ja Battlefield-peleissä on vahva. Tätä pelaa pari erää ihan helposti kavereiden kanssa, mutta sen jälkeen on jo kyllästynyt. Tämä on tietenkin harmi, sillä olisin halunnut pitää tästä. Onhan cooppi aina kuitenkin ihanaa.

Juha-Matti Lepänhaara: Sateenkaarikuusipurkaus ei säväytä tällä kertaa mielikuvituksettomien monsujen, munattomien aseiden ja värittömien erikoistaitojen takia, vaan jättää holistisen diagnoosin – boreoutin, joka burnoutin vastakappaleena tunnetaan.

Peli ei herätä niin paljon innostusta, että jaksaisi kunnolla keskittyä strategisiin
elementteihin ja tiimityöskentelyyn, joita selkeästi tässä julkaisussa pitäisi tehdä. Yksinkertaisesti peli on TYLSÄ, kuin ortodoksiset häät Loimaalla. Toimituksen jälkeen tarjolla on päiväysvanhaa tiikerikakkua ja kolme kertaa suodatinpussin läpi tislattua Pirkka Costa Ricaa, jota illan emäntä kaataa jo toista kertaa kuppiisi, sanottuasi ystävällisesti että ”ei kiitos”.

Mainos
ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Tom Clancy's Rainbow Six Extraction
60 %
Edellinen artikkeliViranomaisten päätös saattaa estää Microsoftin ja Activisionin kaupat
Seuraava artikkeliMicrosoft taipui pitämään Call of Duty -pelit tulevaisuudessa myös Pleikkarilla
Taide – Media – Teknologia. Elokuva ja pelit, koska niissä yhdistyvät taide ja teknologia. Teatteri, koska on tehnyt sitä aina. Impro, koska ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Musiikki, koska se on henkireikä. Kirjat, koska aina voi oppia jotain lisää. Liikaa siistejä juttuja, liian vähän aikaa ja uteliaisuus pitää aina nälkäisenä.