Kasibittiset pelit ja moderni 3D-animaatiotekniikka yhdistyvät täydelliseksi kokonaisuudeksi.
Räyhä Ralf on 1980-luvun alun hajoitus ja rakennus -pelin pääpahishahmo. Kun peli täyttää 30 vuotta, tajuaa Ralf elämänsä looppaavan samojen asioiden parissa. Elämä on muutenkin syvältä, sillä hän asuu kaatopaikalla eikä hänellä ole yhtään ystävää. Niinpä Ralf lähtee pois omasta pelistään etsimään sankarimitalia, joka saattaisi muuttaa hänen statuksensa muiden pelihahmojen keskuudessa. Sankarimitalin saaminen ei ole kuitenkaan helppo nakki, sillä pelit ovat muuttuneet melkoisesti 80-luvusta.
Disney on ylittänyt taas uuden aidan toteuttamalla järkyttävän kauniin 3D-animaatioseikkailun Räyhä Ralfin. Animaation teknologia näyttää paikoitellen kasarilta, mutta teknisesti tämän saavuttaminen on vaatinut järkyttävästi käsityötä ja täysin uusien aluevaltausten haltuunottoa. Yksistään graafikot ja animaattorit saavat allekirjoittaneelta suurimmat mahdolliset kunnioituspointsit.
Tarinaltaan Ralffi on perus-Disneytä. Takuuvarmaa seikkailua ja takuuvarma itsestäänselvä opetus. Leffan juoni ei ole erityismaininnan arvoinen, mutta se on kiinnostava, mukaansatempaava ja kilpailijayhtiöidensä animaatioita parempi.
Pelimaailmaa koko ikänsä nakutellut katsoja innostuu taatusti lapsuudenajan tutuista hahmoista, mutta harmillisesti näiden cameot jäävät varsin pieniksi.
Voit tarkastella Räyhä Ralfin syvyysvaikutelmaa tämän kuvan avulla, vanhanaikaisilla sinipunalaseilla.
Räyhä Ralf on kolmiulotteisestikin erittäin onnistunut, vaikka tehosteen koko potentiaalia ei hyödynnetäkään. Se on sääli, sillä leffan audiovisuaalinen puoli on muuten täydellinen.
Bonuslaarista löytyy kiinnostava kurkkaus leffan maailmojen tuotantoon, poistettuja kohtauksia ja Oscar®-voittajalyhäri Paperman.
Räyhä Ralf on pirun kova pätkä, joka on silmäkarkkien suklaalevy kaikille pelejä 1980-luvulta asti pelanneille.
