Remnant 2 -arvostelu – Multiversumin revolverisankarit

Remnant 2 vie pelaajan alati muuttuvalle seikkailulle. Gunfire Gamesin Remnant: From the Ashesin jatko-osa luottaa esi-osansa vetovoimaan hioen reseptiään sujuvammaksi. 

Yksi aloittaa maailmasta, joka muistuttaa teollisen ajan Lontoota, jossa kaduilla dark-elfien näköiset asukit juoksevat massiiviset veitset käsissään tutustumaan ulkopuoliseen. Toinen aloittaa synkeistä sci-fi-maastoista droonivartijoiden lähestyessä ja nurkkien kuhistessa alieneita. Remnant 2 laittaa pelaajat käsintehtyjen, mutta satunnaistettujen maisemanosien sekaan pyssyt paukkuen. Jokainen pelikampanja satunnaisgeneroidaan, jolloin aloitusmaailma ja paikka aloitusmaailmassa saattaa vaihdella pelaajien kesken.

Pelin prologin jälkeinen aloitusmaailma, aloituspiste, vihollistyypit, alueen estetiikka, pomovastukset ja ei-pelattavat hahmot, sekä tarinapolut valikoituu satunnaisesti käsintehdyistä osasista. Kampanja on mahdollista nollata, jolloin samat asiat valikoidaan uudelleen satunnaisesti. Pelissä avautuu myöhemmin kampanjatilan lisäksi seikkailutila, jossa voi nuohota yhtä kenttää tiiviimässä muodossa, jos vaikka haluaa juuri tietystä kentästä etsiä salaisuuksia.

Kahden pelaajan jutellessa keskenään pelistä, saattaa heillä olla aivan erilaiset kenttäjärjestykset, kenttien rakenne ja kentistä löytyneet pomovastukset. Tässä on oiva sosiaalinen elementti, joka luo pelaajien kokemusten välille tarinoita seikkailuidensa erilaisuuksista.

Remnant 2 on jatko-osa on vuonna 2019 ilmestyneelle Gunfire Gamesin Remnant: From the Ashes -pelille, jota silloin kutsuttiin ”soulslikeksi aseiden kera”. Remnant 2 jatkaa tällä samalla kaavalla lähes pilkulleen.

Gunfire Games on käyttänyt aikaa tämän pilkun viilailuuun ja hyväilyyn. Tarjoamalla ”sitä samaa, mutta paremmin ja isommin” Gunfire Games luottaa Remnant 2:n esiosan reseptiin.

Vieläkö kolmannen persoonan ”sielunkaltainen” pyssypaukuttelu ja maailmojen välillä loikkiminen jaksaa vetää pelaajaa ja tämän kahta kaveria mukaansa?

Jäänteet

Pelin tarinassa vuosikymmeniä Remnant: From the Ashesin tapahtumien jälkeen maailma on yhä postapokalyptisessä tilassa. Ulottuvuuksien välinen pahuus Root (Juuri) voitettiin ja pikkuhiljaa ihmiskunta kerää rippeitään kasaan. Ward 13 pitää sisällään kourallisen näitä ihmisiä, joista osa on elänyt pitkälle yli inhimillisen ajan.

Pelaaja on ykkösosan tyyliin vaeltelija eli ”The Wanderer”, nimetön pyssysankari, kuten vanhoissa länkkäreissä niin ikään. Pahuus kukoistaa muissa ulottuvuuksissa ja surkeiden sattumusten seurauksena, myös vaeltelijan pitää lähteä seikkailemaan näihin ulottuvuuksiin.

Tapa, tapa, tapa, tule tapetuksi – toista

Remnant 2 on ykkösosan tapaan kolmannen persoonan soulslike-seikkailupeli, jossa miekkojen ja kilpien sijaan on konepistooleja, rynnäkkökiväärejä – ja miekkoja.

Peli on haastava, ja kikkailemalla kuolo tuleekin nopeasti. Toisin kuin monessa muusssa soulslike-pelissä, pelaaja ei menetä mitään kuollessaan, vaan ainoastaan palaa edelliselle checkpointille vihollisten samalla palatessa takaisin. Checkpointit ovat suhteellisen kaukana toisistaan, eikä peliä saa paussille, joten lyhyisiin pelisessioihin Remnant 2 ei oikein sovi.

Salaisuuksia pelissä on runsaasti löydettävänä. On esineisiin piilotettuja vihjeitä, on mitäänsanomattoman viemärikannen luona tapahtuvaa yllätystä, on pomppien uusille poluille löytämistä ja niin edelleen.

Uutuutena Remnant: From the Ashesiin verrattuna on hyppiminen, joka tapahtuu reunaa kohti juosten ja hyppynappia painaen. Paikallaan ei voi hyppiä, ainostaan reunalta. Hyppiminen on tervetullut lisä, vaikkakin toteutukseltaan on hieman kankean köpöinen ja taipuvainen virhesuorituksiin.

Nurkkien nuohoaminen palkitaan esimerkiksi täysin uuden pääjuoneen liittymättömän sivualueen kera.

”peliä saa paussille, joten lyhyisiin pelisessioihin Remnant 2 ei oikein sovi”

Tarina pelissä on ihan kelpo, ei mikään superimuisa. Lisäksi länkkärien pyssysankarien tyyliin pelaajahahmoa Remnant 2:n tapahtumat eivät juuri kosketa. Sen sijaan ammuskelu, hetkittäin hektiseksi paukkuva taistelu on imuisaa kuten edellisessäkin osassa ja tuntuu toimivan hyvin.

Erilaisia aseita pelissä on iso liuta ja ne tuntuvat sopivan erilaisilta, eli ukkometsot ja leiriytyvät murmelit ovat varmasti yhtä kotonaan Remnant 2:n turpakäräjillä.

Ammu, väistä, juokse, lataa on pitkälti se miten taistelut suoritetaan Remnant 2:ssa.

Hahmojen erilaiset taidot lisäävät oman mausteensa peliin ja erilaisia hahmolle valittavia arkkityyppejä tyyleineen löytyy pelistä tukullinen. Aluksi näistä on valittavissa 4 (+1 ennakkotilaajille), ja loput on löydettävä pelin aikana. Löydettävää, kehitetettävää ja säädettävää löytyy sellaisesta pitävälle runsaasti.

Kehno hahmoeditori

Pelin hahmoeditori on melkeinpä vähimmäismäärä siitä, mitä voi kutsua hahmoeditoriksi, mikä on tietty iso pettymys. Suojavarusteiden takaa ei paljoa hahmoa näy, joten editorin anti jääkin äkkiä toissijaiseksi.

Lyhykäisesti totean, että hahmoa voi kehittää monella tapaa, ja päivitettävää riittää ruunsaasti. Tämä tukee pelaajan totuttua pelityyliä ja antaa mahdollisuuden kokeilla jotain uuttakin.

Hahmo on pysyvä, vaikka pelaisi omaa kampanjaa, aloittaisi kampanjan uusiksi tai osallistuisi kolmen pelaajan co-oppiin. Tämä ja pelin satunnaisgeneroidut kampanjat houkuttelevat mukavasti pelaajaa sekä osallistumaan toisen pelaajan kampanjaan yhteistyöpelissä, että seikkailemaan yksinään omassa seikkailussaan. Kaikki on niin sanotusti kotiinpäin.

Kauniimpi ja sulavampi

Ensivaikutelma Remnant 2:sta oli alun ”oho, onpa tämä nätti peli”, joka kertoo enemmän kenttäsuunnittelusta, valaisusta ja sommittelusta, kuin graafisista ominaisuuksista. Naamansa kun tunkee syvälle tekstuurien pikseleihin alkaa näkyä se, miksi tämä peli on ylempää AA-luokkaa, eikä alempaa AAA-luokkaa.

Remnant 2 näyttää (tarpeeksi) hyvältä ja kuulostaa (tarpeeksi) hyvältä.

Ennen Remnant 2:n pelaamista oli pakko tyyppailla Steam Deckillä Remnant: From the Ashesia ja vaikkakin se näytti indietuotannoksi erittäin mainolta, on Remnant 2 selkeä parannus kaikilla osa-alueilla esiosaansa verrattuna, ainakin piirun verran. Jos keskittyy epäolennaisuuksiin, huomaa pelissä pelistudion koon pienistä jutuista. Onneksi seikkailun ollessa kuumimmillaan näihin ei kiinnitä ainakaan häiritsevästi huomiota.

Äänimaisemissa on kuulokkeiden kanssa oikeasti kuumotusta lisäävä vaikutus. Esimerkiksi viemäreissä kuhisee pelaajan ympärillä ”rottia”, jotka tuntuvat olevan kolmiulotteisesti pelaajan ympärillä seinissä, katossa, lattian alla vaikka käytössäni olevat kuulokkeet eivät ole 3D-kuulokkeet.

Jatkoajalle

Remnant 2 on ykkösestä pitäneille todellista herkkua. Siinä on indietuotannon karheutta, muttei häiritseväksi asti. Se ei moneltakaan osin ole järin omaperäinen peli, mutta sen kokonaisuus sykkii enemmän kuin sen osaset yhteensä.

Remnant 2:n pyssytaisteluissa on edelleen imua, ja jo ykkösosasta toiminut satunnaisesti luotujen kampanjoiden ja ammuskelun yhdistelmä toimii jatko-osassakin isommin, paremmin, kauniimmin.

Gunfire Games on hionut Remnanttia juuri oikeista kohdista ja vaikka parannettavaa yhä löytyisi, on Remnant 2 tälläisenään erittäin pätevä jatko-osa ja mannaa hyvän cooppailun ystäville. Jään odottamaan innolla lisämaailmoja ja Remnant 3:sta. Sillä välin Remnant 2 tarjoaa 20-tuntisen kampanjansa lisäksi runsaasti uudelleenpelattavaa.

Toinen ja kolmas näkökulma

Koska kolmen pelaajan coopista on kyse, tarvitaan tietysti myös pelikaverien mielipiteet. Toimituksen puuhamatti, Lepänhaaran Juha-Matti, sekä useassa cooppiliemessämme keitelty PeliKulinaristi, eli Juhani Lammi heittävät pöytään omat kaksi senttiänsä, eli suomalaisittain mielipiteensä.

Juha-Matti Lepänhaara

Remnant 2 on ja tuntuu kuin edeltäjänsä ja siinä ei ole mitään vikaa, sillä ykkönen oli perskelen hyvä. Tässä vaan on tehty kaikki paremmin, vaikka pelin huono pc-porttaus yrittääkin laittaa kapuloita rattaisiin.

Taistelumekaniikka on samaa, loistavaa ja kielen keskelle suuta asettavaa herkuttelua kuin ykkönenkin.

Tätä peliä haluaa pelata ja muina aikoina Remnant 2 aiheuttaa jopa perhosia vatsaan,
että koska taas mennään! Praise the Gun!

PeliKulinaristi

Remonttireiskat? Remulade-kastike? Ei vaan Remnant 2. Omalla kohdalla kyseessä on kauan odotettu jatko-osa, joka ei alkuunkaan jätä kylmäksi. Infernaalinen hiki valuu jo pelkästään innosta ja odottelusta, kun peli asentuu.

Tätä peliä voi pelata yksin, mutta kyllä co-operaatio kaverin ja kahden kanssa voittaa mennen tullen.

Pelissä tulee vastaan mitä mielenkiintoisimpia örmyjä ja konemaisia öljysankareita. Mielestäni ensimmäisessä osassa näiltä örmyiltä ei löytynyt minkäänlaista suojakerrointa, eli forcefieldmaista tai muuta vastaavaa. Tämä suoja näkyy sinisenä health baarina, jonka jälkeen vasta varsinainen health bar lähtee laskuun. Toteutus on lähes identtinen tuttuun pelisarjaan, Borderlandsiin verraten. Gearboxin vaikutus näkyy nyt siis myös tässäkin tapauksessa eikä vain erikoisissa aseissa.

Pelimekaniikat ovat lähes samanlaisia. Ohjattavuus tuntuu olevan ehkä hieman sulavampaa kuin aikaisemmassa Remnantissa.

Itselläni ei mitään kunnon pelimyllyä ole, jolla voisi pyörittää peliä parhaimmilla grafiikoilla. Edes minimivaatimukset eivät täyty, mutta silti peli on täysin pelattava ja toimii moitteettomasti. Eikä ole edes kovin ruma.

Peliin tuodut uudet archeclassit tuovat lisää mielenkiintoa ja uudelleenpelattavuutta. Jossain kohtaa peliä saa valita sivu-classin itselleen, ja sitä myöden mielenkiinto säilyy ja jopa lisääntyy.

Koska aloituspaikat ovat erilaisia, yhteistyönä voi pelata vaikka toistensa tarinoita vuorotellen, joka tuo peliin lisää mehukkuutta ja vaihtelua.