Repo! The Genetic Opera on varsinainen goottilainen outolintu. Laulu raikaa, sydämiä revitään irti ja turhien julkkisten ykkönen Paris Hilton menettää kasvonsa, kirjaimellisesti. Ensimmäiset minuutit tätä synkkää scifi-rock-splatter-musikaalia kuluvat lähinnä hämmennyksen vallassa. Saako tästä pitää, vaikka ei sietäisi elokuvien laulunumeroita?
Oh yes.
Tulevaisuudessa ihmiskuntaa koettelee epidemia, joka kalvaa sisuskalut pahaan kuntoon. Apajille ryntää jättiyritys GeneCo, jonka ansioista kaikilla on pian uudet, entistä ehommat elimet. Luotolla tietysti. Jos krediittejä ei maksun hetkellä löydy, saapuu paikalle skalpellilla varustettu "ulosottomies". Mahtaako S-ryhmä laajentaa joskus myös elinsiirtoihin? Olkaa varuillanne.
Halvalla, alle yhdeksällä miljoonalla dollarilla, tehty Repo! on riehakas säväyttäjä. Kuvaus ja leikkaus on tehokasta. Musiikkiesitysten taso vaihtelee nerokkaista korvamadoista tavallisiin tusinarokkirenkutuksiin. Keskimäärin rima tulee kuitenkin ylitettyä. Sopraano Sarah Brightman on kutkuttavan viehkeä ilmestys, ja näyttää mistä diivat on tehty.
Repo! tehtiin Saw-elokuvien kultakauden tuntumassa, asialla olikin Saw II:n ohjaaja Darren Lynn Bousman. Sen kummemmin Repoa ja Saweja ei ole tarvis verrata keskenään, mutta todettakoon kuitenkin, että Repo! on kiehtovampi ja hyvällä tavalla rennompi kokonaisuus. Kieli on sopivasti poskessa.
Jos ulosottomiesten repimät elimet kiinnostavat enemmänkin, voi tutustua myös vuonna 2010 valmistuneeseen Repo Meniin. Repolaisista puheenollen, vuoden 1984 Repo Man kuuluu yleissivistykseen. Outolintu sekin.
Suosittelen ennakkoluulottomille ihmisille.
