Ride 4 -arvostelu – Uuden sukupolven nakin nauratusta

Katuprätkiä, kisapyöriä ja kasuaalimpaa kisailua kaksipyöräisillä. Sitä ovat Ride-sarjan pelit olleet aina, mutta ovatko enää? Uusi sukupolvi on täällä, myös prätkäpelien saralla – tätä on Ride 4.

Italialainen Milestone on ainut pelitalo, joka palvelee prätkämiehiä (ja -naisia) pelimaailmassa. Uusi sukupolvi starttaa neljännen Ride-pelin parissa, joka kuristaa ratavalikoimaa pelkästään oikean maailman moottoriradoille poistaen maantieradat kokonaan. Mitä muuta uutta on luvassa Ride 4:n muodossa?

Niin paljon uutta!

Ride 4 uudistaa ja parantaa pelisarjaa monella saralla. Tksityiskohtia on tarjolla kosolti ja etenkin PC:llä pelattaessa, jossa next gen on edustettuna jo valmiiksi. Vaikka pelistä on karsittu jotain, on myös uutta tilalla kosolti.

Uusina uudistuksina ovat mm. Snettertonin, Road Atlantan ja Magny Coursin radat, pukueditori, persetarraeditori, uudet uratilan kisat, dynaaminen sää: sateet ja kaikki vuorokaudenajat, yksityiskohtaisemmat 3D-mallit prätkissä ja radoissa, uusittu teköäly, laajemmat muokkausmahdollisuudet, koneoppiminen AI-pelaajilla, parannettu verkkopeli ja dedikoidut serverit.

Lisäksi yhteisöä on kuunneltu ja reservissä on nyt 12 uutta yhteisön toivomaa pyörää, jotka ovat laser- ja 3D-skannattu yksityiskohtien takaamiseksi.

Pelistä löytyy peräti 176 prätkää ja yli 250 moottoripyörää kun tulevat lisäosat lasketaan mukaan. Ratoja on 34. Luvassa on 14 ilmaista lisäosaa ja 15 maksullista, eli kontentti ei ole heti loppumassa. Tässä lista mopoista:

Miltä se tuntuu?

Pelattavuus on samaa tasoa kuin aikaisemmissa Ride- ja MotoGP-peleissä. Pleikkarin ohjaimella pelaaminen on hakalaa, kärsivällisyyttä sekä ennakointia vaativaa. Ohjaaminen Xbox One -ohjaimella on onneksi merkittävästi helpompaa, sillä ohjaimen tatit ovat ”deadzonettomat” ja tarkemmat. Ratilla peliä ei voi pelata lainkaan. No, eipä sillä, että prätkää ratilla ajettaisikaan, mutta ohjaaminen olisi ollut ratilla vieläkin paremmin kontrolloitavissa kuin pienillä ohjaimen tateilla. Niin tarkkaa Ride 4:n ohjaus on. Onhan kyseessä simulaattori.

Onhan se kaunis

Grafiikkaa on paranneltu uutta konsolisukupolvea silmällä pitäen. Grafiikkamoottori on sama Unreal 4, jota on nähty aikaisemmissakin Ride-peleissä, joten pohja on sama. Visuaalisesti Ride 4 onkin PC:llä näyttävä varsinkin 4K-relosuutiolla ja grafiikka-asetukset tapissa pelattaessa.

Koska peli ei tue säteenseurantaa, on asfalttiheijastuksissa bugahtavaa screenspace-heijastuksia ja prätkien katteissa hitaasti päivittyvää keinoreflektiota jopa maksimiasetuksilla.

Uusina visuaalisina ilokkeina ovat dynaamiset säätehosteet. Nyt voidaan ajaa minä kellonaikana tahansa, jopa yöllä ja sateella.

Valokuvatila on kultaa

Parasta Ride 4:ssä on kuitenkin uusi valokuvatila, joka on paras sitten Driveclubin. Kun kuva on asemoitu, se renderöidään valmiiksi 3D-sovellusten tavoin, joten lopputulos on todella herkullista katseltavaa.

Äänet ovat samaa tasoa kuin aiemmissakin Ride-peleissä. Ihan ookoo-tasoa, mutta munattomia. Esimerkiksi Harley Davidson -prätkien koneet kuulostavat lussuilta Suzuki PV:iltä, joiden pakoputkissa on reikä. En aivan voi nauttia tästä, eikä mistään moottoriääniorgasmeista voida puhua. Harmi, sillä juuri äänet tekevät puolet pelistä.

Missä ovat maantiet?

Suurin kitinä tulee katuratojen puutteista. Koko Ride-sarja erottautui sillä, että kisoja kaahailtiin muuallakin kuin Interlagosin ja Monzan radoilla. Ride oli hieno siitä, että kisailua oli maanteillä rajuilla prätkillä. Nyt nämä herkut on poistettu kokonaan ja tilalla on pelkkää F1- ja MotoGP-meininkiä. Okei, no onhan valikoimassa vielä Nizzan rantatie, mutta missä ovat Arizonan aavikkomaantiet, Espanjan rantakalliot ja Kalifornan punapuumetsät?

Tarraeditoreista on valitettava sen verran, että kaikki muokkaukset on tehtävä ohjaimella. Hiirtä ei voi käyttää PC:llä apuna, joka on harmi. Muokkaaminen olisi ollut paljon helpompaa ja tarkempaa Photoshop-meiningillä kuin kankeita tatteja vispaamalla.

Uudistunut uratila?

Uratila noudattaa samaa kaavaa kuin Ride 3, Project Cars 3 ja Gran Turismo Sport. Kisoja on eri prätkäluokissa, eri radoilla ja haasteilla. Eri kisat aukeavat kun edelliset on suoritettu, jonka jälkeen niitä voidaan kaahailla vapaassa järjestyksessä.

Prätkäkisat ovat todella vaikeita, joten harjoittelua vaaditaan. Peli on jopa helpoimmallakin vaikeusasteella ja kaikki ajoavut päällä helvetin vaikea, joten turhautuminen on varmaa. Rahalle toki saadaan sitten isosti vastinetta, sillä pelin parissa on pakko viettää roimasti aikaa, jotta oppii. Kivaa ja kasuaalia kaahailua tämä tosin ei ole, vaan verenmakuista taktikointia ja simulaatiokisaa – mutta sitähän fanit osaavat odottaakin.

Kannattaako ostaa?

Ride 4 on suuresti parantunut prätkäpeli, jossa on osittain edelleen samoja vanhoja ongelmia kuin ennenkin. Sen katu- ja maantieratojen puute tekee pelistä lähes MotoGP-pelin, joten näitä kisoja kaipaavan on syytä harkita pelin hankkimista vasta jättialennuksista.

Ride 4 on tietenkin ainoana paras prätkäpeli, joka on saatavilla, mutta se ei tarkoita täydellisyyttä. Kilpailulle olisi tarvetta, sillä nyt taso on varsin keskinkertainen. Sitä kilpailevaa ison budjetin prätkäpeliä odotellessa.