Mei (Catherine Chan) on pikkutyttö, jolla on ällistyttävä muisti. Niinpä kiinalainen mafia adoptoi tytön itselleen bisnestarkoituksia varten. Rikollisjärjestö opettaa tytölle kaksi käsittämättömän pitkää numerosarjaa, jotka Mei muistaa helposti ulkoa. Pian käy kuitenkin ilmi, että myös venäläinen mafia ja korruptoituneet NYPD-poliisit haluavat myös numerosarjan. Tytön ainoaksi pakotieksi paljastuu entinen kehätappelija Luke (Jason Statham), johon Mei vahingossa törmää. Yhdessä kaksikko lähtee pakosalle, joka on huomattavasti hankalampaa, mitä Luke aluksi luulee.
Newyorkilainen ohjaaja Boaz Yakin yrittää tuoda Sylvester Stallonen ohella kasari- ja ysäritoiminnan takaisin, eikä se ole lainkaan paskempi idea, tässä supersankareiden valloittamassa elokuvamaailmassa. Safe nojaakin puhtaasti klassiseen ammuskelu ja nyrkkitappelumättöön, joka toimii erittäin hyvin.
Safen juoni ei ole monimutkainen, mutta siinä on riittävästi kerroksia, jotta se jaksaa pitää mielen virkeänä. Safe ei käy missään vaiheessa tylsäksi, eikä se turhia pysähtele. Myös toiminta on kuvattu perinteisesti, eikä siinä kikkailla liiallisten Michel Bay -erikoislähikuvien kanssa, josta ei ota hullukaan selkoa.
Jason Statham on ikäisekseen hyvässä kunnossa ja pakenevasta hiusrajastaan huolimatta erittäin charmikas ukkeli.
Bonuksia ei levyltä löydy ainuttakaan, vaikka juuri tämän leffan kohdalla olisin halunnut viettä extrahetkiä poistettujen kohtausten, naurukelan ja kommenttiraitojen kanssa. Ainakin ohjaajan haastattelun olisin halunnut katsoa, sillä minkälaisella länkkärillä voi olla kiinalainen nimi?
KE
