Säilöttyjä unelmia on dokumenttielokuva säilykeruoan matkasta maailman halki kohti Cittarin säilykeosastoa. Miten ravioli, sianliha, naudanliha ja kaikki muu teollisesti tuotettu säilykeherkku matkaa 30 000 kilsaa Brasiliasta Ranskaan ja kahdeksan muun maan kautta Suomeen. Jokaisen tuotteen takaa löytyy myös tekijänsä ja heillä jokaisella on unelmansa tai traumansa.
Suomen Kuvalehti hehkuttaa säilykedokkaria kaikkien aikojen parhaaksi kotimaiseksi dokkariksi. Myös Hesari, TS, Aamulehti ja Filmgoer hehkuttavat leffaa viiden tähden verran. Allekirjoittanut on eri mieltä. Säilöttyjä unelmia on toki kyllä ihan hyvä dokkari, mutta säilyketuotteen matkaa ei seurata kuin sivussa, sillä pääosaan on tungettu tehdasduunareista ne onnettomimmat, joilla on joku huono tarina taustallaan. Tai kaikilla ei edes ole, mutta kysymyksellä "Mikä on elämäsi paskin kokemus?" saadaan vastaus, josta voidaan leikata draamaa. Tällä sitten leffassa mässäillään ja tölkkikama on vain oheistuote. Miksi suomalaisen elokuvantekijän pitää aina tehdä ahdistukseen ja pahaan oloon pohjautuvaa elokuvaa??
Tölkkiruokia on myös joka sorttia, joten ei voida sanoa, että yksi safka matkaa maailman ympäri, sillä vain osa tuotteista tulee toiselta puolelta palloa. Lähimmät tulevat pohjoismaista, eivätkä ne kierrä Brasilian tai Ranskan kautta.
Leffassa olevilla tehtailla on kaikilla olosuhteet huomioon ottaen hyvät fasiliteetit ja työyhteisö näyttää olevan kohdillaan. Mikään ei oikeastaan olekaan niin huonosti, mitä dokkari haluaa antaa ymmärtää.
DVD:ltä löytyy myös bonusmateriaalia, eli pari traileria, poistettuja kohtauksia ja kuvagalleria.
Säilöttyjä unelmia on kauniisti kuvattu ja mahdottoman hidastempoisesti leikattu, viipyilevä wannabe maailmanpelastajadokkari, joka on mielenkiintoinen katsaus teollisesti jalostetun purkkiruoan maailmaan. Amerikkalaiset osaavat kuitenkin dramaattisten dokumenttien tekemisen huomattavasti paremmin.
KE
