Samba de Amigo: Party Central -arvostelu – marakasseina heiluu marakatin kassit

Samba de Amigo: Party Central on jatko-osa, jota kukaan ei pyytänyt. Yli 20 vuotta vanhan pelin jatko-osa on kuin diskoteekkiä yhä etsivä setämies.

Apinan raivolla rytmikkäästi ohjaimia marakasseina heiluttaen. Tätä on Samba De Amigo, rytmipeli, joka ensimmäisen kerran ilmestyi vuonna 1999 Sega Dreamcastille.

Samba de Amigo saa muutaman käännöksen jälkeen nyt virallisen jatko-osan Samba de Amigo: Party Centralin muodossa, jonka biisilistalla keskitytään nyt enemmän populaarimusiikin genreihin, kuin latinalaiseen populaarimusiikkiin.

Samba de Amigo: Party Centralissa pelaaja heiluttelee Joyconeja, kuten ne olisivat marakasseja. Näitä virtuaalimarakasseja heilutellaan rytmisesti ja välillä poseerataan.

StreamGo!

Pelin tarinatilassa pelaaja pyrkii suosituksi online striimaajaksi pelin sisäisellä kuvitteellisella striimialustalla.

I will Survive (Eric Kupper Mix Edit)

Samba De Amigo: Party Centralissa on perinteisen yksinrytmipelin lisäksi kilpailumuotoa, cooppisambailua ja onpa pelissä jopa ”yhteensopivuustesti” kahdelle onnekkaalle sambaajalle.

Joyconit hoitavat pelissä marakassien virkaa. Peli on kohtalaisen hyvä nappaamaan osumat oikeaan suuntaan huiskimisesta. ”Kohtalaisen hyvä” on asia, joka rytmipeleissä tuppaa vituttamaan, kun peli ei otakaan suoritettua liikettä kunnolla kiinni. Ravistelujen lisäksi peli iskee ruutuun välillä vaatimuksia poseerauksista ja nämä tuntuvat rekisteröityvän niin kuin pitääkin.

Tajunnanräjäyttävää ilotulitusta

Musiikillinen anti on aika kiva, sisältäen mm. Icona Popin I Love itia, Maroon 5:n Moves Like Jaggeria, Macarenaa (coverina), jne. Saatavilla on myös mm. j-pop, k-pop, Sonic the Hedgehog -musapaketteja maustamaan rytmi-iloittelua.

Graafisesti peli on kuin joku olisi syönyt lautasellisen neonvärejä, glitteriä ja pehmoleluja ja väkivaltaisesti oksentanut sen samalla kuin pyörii turboahdetussa karusellissa.

Kannattaako ostaa?

Samba De Amigo: Party Central sopinee niihin harvoihin kaverien illanviettoihin, ja harvakseltaan viihdyttämään itseä tai perhettä. Sen kanssa saa hien pintaan niin halutessaan, mutta sen ulkoasu on segamaisen överi, ja alkaa pidemmän päälle kutittelemaan migreeniä esiin.

Rytmipelit eivät siis ehkä ole vielä kuolleet, mutta jostain nurkasta on kyllä vahvasti alkanut kuulua hidasta korahtelua.