Sand Land tuo edesmenneen Akira Toriyaman Mad Max -demoni-panssarivaunu -mangasarjakuvan pelimuotoon. Sand Land nostalgisoi PS2-ajan pelimallia tuoden raikkaita tai tunkkaisia tuulahduksia menneestä.
Akira Toriyama on tunnetuin Dragon Ball Z:sta, mutta hän ehti laittaa näppinsä moneen muuhunkin. Maaliskuussa 2024 edesmennyt Toriyama oli myös osa dream teamia, joka valmisti Chrono Trigger -pelin super nintendolle. Sand Land on Toriyaman kynäilemä ja taiteilema japanilainen manga-sarja, jossa seurataan demoniprinssi Beelzebubin seikkailuja postapokalyptisessä hiekan täytteisessä maassa, jossa vesi on kultaa arvokkaampaa.
Maisemallisesti Sand Land on kuin Mad Max, mutta nahan ja kromin sijaan on manga-sarjakuvamaisia tankkikulkuvälineitä ja söpöjä demoneita ihmisten seassa.
Pelimekaanisesti Sand Land nostalgisoi hyvänmielen PlayStation 2 -ajan seikkailupelejä, pitäen asiat yksinkertaisina.
Huomasitko että, jätkät joivat vettä…
Ihmiset pilasivat kaiken. Nyt ei ole vettä, on vaan hitokseen hiekkaa joka puolella. Demonien piti tulla tekemään demonisia juttuja, mutta ihmiset ehtivät ensin. Demoniruhtinas lähinnä viettää aikaa omassa luolassaan ja hänen prinssinsä Beelzebub päätyy auttamaan ihmisiä veden löytämisessä.
Yksinkertaista hauskaa
Sand Land on melko simppeli avoimehkon pelimaailman kolmannen persoonan seikkailupeli, jossa juostaan jalan, hypitään välillä tasoloikkamaisesti aarteita etsien ja ajetaan tankilla. Tankkia päivitellään uusilla aseilla ja moottoreilla ja sitten räiskitään vihollisia klassisilla tankkikontrolleilla, jotka vaativat vähän tottumista.
Räiskintä ja huristelu eri ajoneuvoin on lystiä. Hiippailuosat pelissä ovat vähän ankeita, eikä jalan tapahtuva taistelu tunnu kovin monipuoliselta.
Pelin suola on erilaiset kulkuneuvot, jotka toimittavat samalla metroidvania-tyylin taitoina, joilla uusia alueita avautuu. Esimerkkinä kahdella jalalla kulkeva kulkuneuvo, joka pystyy hyppimään. Tämän alulla pääsee korkeille alueille ja muilla kulkuneuvoilla avautuu toisenlaisia alueita koluttavaksi. Yksinkertaista ja siinä mielessä aika rentoa tunkkaisten ja täyteen ahdettujen avoimen pelimaailman pelien jälkeen.
Tarinaa ja imua ei paljoa pintaa syvemmältä löydy. Kustomointimahdollisuuksia on, mutta sekin pysyy melko simppelinä. Pelaamisen helppous edellä on menty ja syvällisyys on jätetty muille peleille.
Toriyaman tyyli puree
Akira Toriyaman tyylistä pitäville peli on mannaa. Toriyaman tyyli näkyy joka kulmassa ja nurkassa, hahmoissa ja kulkuvälineissä. Hiekkamaa muistuttaa hyvinkin paljon kolmiuloistettua versiota manga-esikuvastaan.
Ääninäyttelystä vähän uupuu ohjauksellinen terä. Kaiken kaikkiaan ääninäyttely on ihan kelpoa, vaikkakin samat huudahdukset taistelun timmellyksessä alkavat jossain kohtaa käymään hermoille.
Graafisesti peli ei ole mikään tekniikan huippusaavutus. Manga-tyyli silti antaa paljon anteeksi, eikä vaadi hirveän yksityiskohtaista grafiikkaa. Visuaalinen suunnittelu on toimiva ja ammentaa manga-sarjakuvastaan paljon. Hiekka on nättiä, mutta valitettavasti sitä hiekkamaisemaa on tajuttoman paljon koluttavaksi, joten visuaalinen tympääntyminen pääsee hiipimään välillä verkkokalvoille.
Tankille!
Sand Land on yksinkertaista hauskaa. Se ei vaadi paljon aivoilta, eikä liiemmin sorminäppäryyttäkään. Sen kulkuneuvot ovat hauskat ja alueiden tutkiminen sopivan kevyen imuisaa. Tankeilla ajelu ja räiskintä miellyttää. Toimintaa on sopivasti ja sitä löytyy nurkan takaa lisää.
Sand Land vetoaa, jos haluaa jotain mutkattoman hauskaa pelattavaa. Kaikkien pelien ei aina tarvi olla syvällisiä ja loputtoman muokattavia. Tästä Sand Land on sopivan harmittoman mukiinmenevä esimerkki.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.