Shin Megami Tensei V: Vengeance tuo alun perin Switchille ilmestyneen demoninkaappausroolipelin muillekin alustoille. Vengeance tuo peliin lähes tuplaten lisää pelattavaa uuden tarinapolun muodossa ja meno on entistä kiimaisampaa. .
Shin Megami Tensei -peleillä on pitkä historia aina 1987 Famicomille ilmestyneestä Digital Devil Story: Megami Tensei:stä asti. Alkuperäinen Megami Tensei perustui Aya Nishitanin romaanisarjaan Digital Devil Story, jonka ensimmäisen osan alaotsikosta ”Megami Tensei” sai pelisarja nimensä.
Shin Megami Tensei -pelisarjalla on niin sanotun pääsarjan lisäksi useita spin-off -sarjoja, joista länsimaissa Persona-pelit lienevät tunnetuimmat.
Shin Megami Tensei V: Vengeance on pääsarjan viides osa ja siitä niin sanottu Definitive-versio.
Alunperin Shin Megami Tensei V ilmestyi Nintendo Switchille yksinoikeudella. Valitettavasti Switch ei kuitenkaan ole täysin riittävä tehoiltaan rullatakseen SMTV:sta liukkaasti kuin uimalakkisaukko korallitunnelissa. SMTV oli ja on mainio peli, myös Switchillä, vaikkakin pelikokemus oli toisinaan nykivä kuin silmäkulma tiskuvuoren kohdattuaan.
Shin Megami Tensei V: Vengeance hylkää Switchin yksinoikeuden ja on pelattavissa Pleikkarilla, Xboksilla ja pc:llä. Näillä alustoilla SMTV pääsee täyteen loistoonsa pyörien sulavasti kuin voinappi kuumalla pannulla.
Vengeance on Atluksen tuttuun tyyliin pari vuotta julkaisun jälkeen turbotettu julkaisu, joka tällä kertaa lisäilee pienten muutosten lisäksi toisen 80 tuntia kestävän kampanjan, joka kantaa otsikon Vengeance-nimeä. Uusille pelaajille Vengeance on ehkäpä suositeltu pelimuoto tuhdimman tarinan puolesta, mutta alkuperäinenkin kampanja pelistä löytyy.
Pelattava siis ei lopu kesken. Jaksaako sitä aloittaakaan?
Kaikki on tuhottu ja loppu tulee
Pelin tarinassa opiskelija joutuu demonin hyökkäämäksi, päätyy keskelle aavikoitunutta kaupunkia, yhdistyy valkotakkidemonin kanssa ja alkaa vetämään muita demoneita turpaan. Shin Megami Tensein suunnalla tätä kutsutaan tiistaiksi.
Maukasta taistoa ja synkeää seikkailua
Shin Megami Tensei V: Vengeance on vuoropohjaisilla taisteluilla höystetty kolmannen persoonan seikkailu-rpg, jossa pelaaja kasvattaa demoniensa laumaa neuvottelemalla näiden kanssa.
Siinä missä Pokemonissa pokemoneja heitetään pallolla päähän, Shin Megami Tensei V: Vengeancessa taistelujen aikana demonien kanssa neuvotellaan. Voittoisa neuvottelu saa demonin liittymään pelaajan joukkoihin. Taisteluissa käytetään SMT-pelien Press Turn -taistelumuotoa, jossa onnistuneet hyökkäykset antavat lisätoiminnan mahdollisuuksia ja metsään menevät hyökkäykset siirtävät vuoron nopeammin viholliselle. Taktikoinnilla ja vihollisen heikkouksien kanssa pelaamisella on iso merkitys, sillä SMTV ei ole mikään helppo peli normaalilla vaikeustasolla.
Reilusti nuohottavaa
Seikkailu tapahtuu laajoilla pelialueilla juosten ja hyppien, joissa riittää salaisuuksia ja nuohottavaa nurkkanuohoajille. Vengeancessa uutuutena ovat Magatsu-raiteet, joiden avulla on helpompaa liikkua varsin laajalla alueella nopeasti paikasta toiseen.
Viholliset kirmaavat kentällä pelaajan tapaan, joten taisteluun osallistumista tai välttämistä voi taktikoida sijaintinsa perusteella.
Vengeancen alussa pelaaja päättää tarttuuko erään hahmon käteen vai ei. Tämä päättää sen, pelaako pelaaja alkuperäistä tarinaa vai Vengeance tarinaa. Kummallakin tarinapolulla on useita eri loppuja, joten kahlattavaa riittää. Kaikki alkuperäisen pelin DLC:t on myös niputettu tähän pakettiin.
Fallos pyörätuolissa ja muuta mukavaa
Shin Megami Tensei V: Vengeance on tyylikkään näköinen peli. Sen animemainen visuaalinen suunnittelu näkyy kaikessa muussa, paitsi pettymyksenä – ei pelin valikoissa. Persona-pelien jäljiltä SMT V:n valikko on tosi tavallisen tylsä.
Unreal Engine 4 tiputtelee ihan näpsäkkää grafiikkaa edelleen, mutta on hyvä muistaa, että peli suunniteltiin alunperin Nintendo Switchille. Tästä alkuperästä huolimatta Shin Megami Tensei V: Vengeance on kaunis peli ja sen viholliset erittäin mielenkiintoisia.
Jos jää tutkimaan vihollisten ulkonäköä, on nähtävissä niiden alkuperätarinoille tyypillisiä asioita, mikä antaa artesaanipizzamaisen vaikutelman. Demoneista kun on kyse, on niissä kurveja ja kalmaa nähtävissä ihan riittämiin. Atlus osaa kyllä tehdä vaikka puolikkaasta naisen raadosta seksikkään, mikä on herkullisen väärin niin monella tapaa.
Löytyypä pelistä myös Mara, SMT-peleistä tuttu pyörätuolissa itseään eteenpäin rullaava fallos, jonka hyökkäyksiin kuuluu mm. suojauksista piittaamaton väkivaltainen työntö.
Musiikit ovat todella maukkaat ja äänimaisemallisesti vallan toisesta ulottuvuudesta. Painostavaa tuhon ja toiminnan musiikkia, joka istuu loistavasti pelin tarinaan.
Ääninäyttely on lakonisen riittävää, eikä tarjoa mitään sykähdyttävää. ”Young man” -repliikkiä saa kuulla niin paljon, että tekee mieli välillä puhkoa korvansa, ihan varmuuden vuoksi. Muuten äänimaisema vihollisäänineen ja demonien puheiden kera on taattua SMT-herkkua.
Tarjoilija! Toinen kierros!
Shin Megami Tensei V oli mainio peli Nintendo Switchillä, mutta sen tekninen toteutus jätti paljon toivomisen varaan. Siksi on hienoa, että peli vihdoin pääsee Shin Megami Tensei V: Vengeance -pelin myötä oikeuksiinsa.
SMT V: Vengeance on hieno paketti ja sen Atlukselle epätyypillinen kahden kampanjan tarinatila on itse asiassa alkuperäistä pelanneelle varsin hyvä tapa lähteä toiselle kierrokselle. Ensikertalaisille SMT V: Vengeance on tuhti paketti demonienmetsästystä ja seikkailua.
Peliä on helppo suositella hyvästä seikkailusta, tummemmasta huumorista ja gotta catch’em all -hengestä innostuville.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.