Sniper Elite 4 Switch -arvostelu – mukaansa tempaavaa hiiviskelyä

Switch-käännösten joukkoon liittyy Sniper Elite -sarjan paras osa. Osuuko hybridikonsolin laukaus maaliinsa, vai meneekö ohi niin että viheltää?

Sniper Elite -sarja sai ensimmäisen kurkistuksena kiikaritähtäimestä vuonna 2005. Neljänteen osaan ehtinyt snaippihiiviskely on tehnyt myös loikkia pääpolultaan Nazi Zombie Armyn puolelle, niin ikään neljän osan verran.

Pääpelisarjassa seurataan Berliinissä kasvanutta amerikan-brittiläisen suurlähettilään poikaa Karl Fairburnea. Karl Fairburnen historiasta tiedetään vain vähän. Hän opiskeli West Pointissa tarkka-ampujaksi pian sen jälkeen, kun Yhdysvallat liittyivät toiseen maailmansotaan vuonna 1941. Karl osottautui tärkeäksi pelaajaksi toisen maailmansodan timmellyksessä, ja hänet lähetettiin usein soolotehtäviin tunkeutumaan vihollisten alueille. Hänen ylivertainen suorittautumisensa tehtävissä ansaitsi hänelle myös legendan maineen sotilaiden keskuudessa.

Sniper Elite 4:ssä Karl Fairburne saapuu vuonna 1943 Italiaan, heti Sniper Elite 3:n tapahtumien jälkeen. Vuonna 2017 julkaistu Sniper Elite 4 kääntyi Switchille 2020.

Oh, Solo mio!

Royal Navy saa vihiä uudesta aseesta San Celinin saarella. Paikalle lähetetty rahtialus joutuu välittömästi uuden radio-ohjatun anti-alus ohjuksen upottamaksi. Tiedemies Andreas Kesslerin ja korkea-arvoisen natsikenraali Heinz Böhmin kehittämä ohjus oli laukaistu kenraali Tobias Schmidtin ja upseerien valvonnan alaisena. Karl Fairburne saa tehtäväkseen eliminoida Schmidt upseereineen Special Operatives Executiven, eli SOE:n tallentaessa tapahtumat propaganda mielessä.

Pintaa syvemmältä

Sniper Elite 4 on hiiviskelyä suhteellisen isoilla Italian maisemien kartoilla, joissa Karl Fairburne napsii yksi toisensa perään natseja joko tarkka-ampujan kiväärillään, tai muilla aseilla.

Vihollisten huomatessa Karlin, tulee hänestä asteen verran helpommin tuhottavissa oleva vastus, vihollisten siirtyessä kohti viimeksi havaittua Karlin asemaa.

Kiikarikiväärillä sopivasti nasauttessa natsia, vaihtaa peli luotia seuraavaan kameraan, näyttäen brutaalisti luodin tekemän vahingon. Tämä lähes voyeristinen tutkailu on varsin herkullista katsottavaa esimerkiksi vastustajan silmämunaan osuessa.

Pelissä edetään erilaisten tehtävien sanelemana, mutta usein toteutustavat pysyvät melko avoinna.

Hiippailu toimii hyvin, vihollisten lasauttelu on hauskaa, kartoissa on sopivasti lähestymistapoja saatavilla.

Kikkailemalla ja henkselit paukkuen vihollisten keskelle hyppiessä, jää pelaaja helposti natsiarmeijan jalkoihin. Peli suosii kummitusmaista lähestymistapaa.

Liikkuvat taakse ja hipihiljaa

Kolmannen persoonan liikkumiset ja ensimmäisen persoonan tähtäilyt toimivat melko hyvin. Parhaimmillaan Sniper Elite 4 on, kun pelaaja löytää hyvän paikan, josta yksi kerrallaan hävittää vihollisia pois päiväjärjestyksestä. Heikoimmillaan peli on, kun peli siirtyy putkimaisiin suorituskohtiin, joissa on vaikeampi pitää läsnäoloaan piilossa.

Kiikaroidessa voi hetkeksi pidättää hengitystä, joka tasailee sopivasti tähtäämistä. En huomannut tästä hengenpidättelystä juurikaan heikkoja puolia, mutta ehkäpä niitä tulee, jos pelailee vaikeammilla vaikeustasoilla.

Vaikeammilla tasoilla on otettava enemmän huomioon muutenkin, esimerkiksi tuulen vaikutus luodin kulkuun on hyvä ottaa haltuun alkumetreiltä.

Tasovaihtoehtoja on sopivasti, joten Sniper Elite 4:sta löytyy eliittikumppaneillekin sopivampaa haastetta.

Taskuun sopiva kiikarikivääri

Sniper Elite 4 toimii yllättävän hyvin Nintendo Switchillä. Kannettavassa muodossa pelatessa voi käyttää Switchin gyroskooppia tähtäämisen apuna, ja televisiomuodossakin ohjainten liiketunnistuksesta on iloa.

Peli pyörii mukavan sutjakkaasti, eikä ruudunpäivityksessä paljoa näy tipahteluja, ainakaan mitään mitä pistäisi merkille.

Kannettavassa muodossa peli on ehkä Switchillä parhaimmillaan, sillä telkkaria tuijottaessa näkee konsolin tehojen tason verrattuna esim. PS4:n grafiikoihin. Televisiosta katsottuna peli on grafiikaltaan pehmeämpi/suttuisempi, kuin tehokkaampien konsolien versiot. Kannettavana tähän ei juurikaan kiinnitä huomiota, ja onhan se mukavampi ottaa peli puskaan mukaan illan kyttäilyleikkeihin.

Antipasto

Sniper Elite 4 sopii hyvin hiiviskelystä ja snaippailutouhuista innostuneelle, ja toimii hyvänä antipastona useamman pelin aterialle. Harmillisesti Sniper Elite 4 on tällä hetkellä sarjan parhain.

Switchille löytyy myös Sniper Elite 3, joka pakkasi mukaan DLC:t. Sniper Elite 4:ssä on Switchillä hommattava myös DLC:t, jos niikseen haluaa, puolikkaan pelin hintaisella Season Passilla.

Löytyy Switchiltä myös pelin spin-offina julkaistut Zombie Army -trilogia, Zombie Army Trilogy -pelinä, jossa samaisilla mekaniikoilla pääsee astetta fantastisempaan suuntaan epäkuolleita kiikarikiväröimään.

Kaiken kaikkiaan Sniper Elite 4 on edelleen hyvä peli, ja Switch-käännöksen voi lisätä hyvien Switch-käännösten listaan häpeilemättä.