Sniper Elite 5 on pelikehittäjä ja -julkaisija Rebellionin viides kerta, kun saman pelimoottorin ja saman kaavan kiikaritähtäinkivat isketään tulille.
Sniper Elite 5 on Sniper Elite -pelisarjan tuorein osa. Sarjan kaikissa osissa ollaan amerikkalainen Ranger-sotilas, Karl Fairburne. Hänen tehtävänään on auttaa hyviksiä kukistamaan Natsi-Saksan sotilaat ja tuhovoima, nakertamalla suuria sikariportaan tekijöitä pois päiviltä Euroopan eri kolkissa.
Pelaaminen on taktista ja paikoin hyvinkin haastavaa, mutta sitä vastoin varsin nautinnollista.
Mitä tällä kertaa?
Pelin tarinassa eletään vuotta 1944. D-Day lähestyy ja Karl Fairburne kiinnitetään US Ranger Atlantic Wall -operaation keulille. Fairburnen on löydettävä saksalaisten ulkomaantiedustelun salaiset asiakirjat ja selvitettävä tulevat hyökkäykset. Samalla vähän snaipataan kuulaan ja kuulille, jotta vihollinen ei pääsisi astumaan erikoisagenttiamme pois päiviltä.
Tarina on jälleen toissijainen. Pääasia on taktisessa kiikaritähtäinampumisessa, joka on toiminut koukuttavasti jo neljä kertaa aikaisemminkin.
Samat tutut jutut?
Sniper Elite 5 on siis hyvinkin juuri sitä samaa, mitä odottaa sopii. Pelikentät ovat suurehkoja ja tehtävät yksinkertaisia. Etsi, tapa, pakene. Se riittää.
Peli on yksin pelattuna varsin toimivaa. Kontrollit toimivat sekä Dualsensellä että hiirellä ja näppiksellä. Kyllä, myös PS5:llä voidaan pelata hiiri-näppis-kombolla.
Mekaniikat ovat tuttuja ja intuitiivisia. Tekoäly riittävän ärhäkkä ja tunnelma sopivan muinaissotaisa, jotta Ukrainan tilanne ei pukkaa liikaa päälle.
Hauskinta pelaaminen on tietenkin co-op-yhteistyönä, jolloin kaverin kanssa voi taktikoida hiippailut yhteiskivaksi.
Uutena juttuna on nyt sellainen käänne, että muut pelaajat voivat liittyä satunnaisten pelaajien peleihin natsiupseerina tekemään hallaa ja metsästämään pelaajaa. Kaava on tuttu mm. Deathloopista. Tämän asetuksen saa myös pois päältä, jos satunnaista PVP-lisähaastetta ei kaipaa, mutta XP-palkinnotkin ovat silloin pienemmät. Homma toimii myös co-op-tilassa.
Tottahan toki tavanomainenkin moninpeli on mukana – joko pelaajat toisiaan vastaan tai yhdessä bottiaaltoja kukistaen. Ihan peruskamaa, mutta se toimii.
Lisäksi aseiden muokkaus on nyt monipuolisempaa ja tärkeämpää kuin ennen. Jokaisesta pelikentästä voi löytää aseiden huoltopöytiä, joista jokaisesta saa uusia osia aseisiinsa.
Esimerkiksi Ranskan maaseudulta löytyy toisen tehtävän yhteydessä kiikarikiväärin äänenvaimennin. Jos tätä ei löydä pelissä, ei sitä voi myöskään käyttää myöhemmissä kentissä. Onneksi kentät voi Hitman-pelien tapaan jauhaa läpi uudelleen, aseiden osia etsiessä ja uusia taktiikoita yrittäessä.
Myös Kill Cam on paranneltu. Mortal Kombat -henkisessä röntgenanalyysissä päästään näkemään, mihin se oma luoti oikein osuu, ja mitä vahinkoa se saa aikaiseksi. Veri, lihakset ja luut pirskoutuvat nätisti paskaksi.
Grafiikkamoottorin voisi jo vaihtaa
Vaikka Sniper Elite 5 on pelillisesti makiainen, on sen grafiikka jo aikansa elänyttä. Onhan peliä toki paranneltu edellisestä osasta, mutta esimerkiksi hahmoanimaatiot ovat PS3-ajan tuotetta ja 3D-mallitkin yllättävän low-poly-osastoa.
On kunnioitettavaa, että samasta pelimoottorista otetaan kolmatta sukupolvea näinkin paljon iloa irti, mutta ehkä sitten seuraava jo uudella moottorilla?
Kannattaako ostaa?
Sniper Elite 5 on todella hauskaa viihdettä noin 12–20 tunnin ajaksi. Se antaa snaippaamisen iloa ja taktikoimisen riemua noin kymmenkunnan kentän muodossa.
Yksinpelin lisäksi moninpeliäkin jaksaa hieman tahkoa. Hauskinta on kuitenkin mennä pelin läpäisyn jälkeen härkkimään toisten yksinpelejä koppalakkisena natsiupseerina.
Mikäli edelliset osat maistuivat, maistuu viides osakin taatusti, kunhan pitää odotukset maltillisina.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.