Popsi popsi porkkanaa, kunhan muistat sen aina kastella. Stardew Valley tuo seesteisen ropehtavan indiemaanviljelysimuseikkailun isolle ruudulle.
Kaupunkioloihin tympääntynyt nuori saa isoisältään perinnöksi maatilan. Sinne viekin tie, Stardew Valleyhin ja sitten pitäisikin opetella viljelemään.
Stardew Valley on todella koukuttavaa 16-bittisillä graffoilla varusteltua farmisimua. Alun ”Yök”-reaktion jälkeen huomasinkin seuraavaksi olevan aamuyö, kun olin vielä yhden ja vielä yhden päivän raivannut maata, istutellut pottuja, kerännyt sadon, myynyt potut ja parannellut farmia.
Aina kun farmaamiselta ehtii, pelissä voi käydä tutustumassa kaupunkilaisiin, ja näiltä saakin sivutehtäviä ja voipa sitä päräyttää jonkin romanssinpoikasenkin aikaiseksi. Stardew Valleystä löytyy myös luolasto täynnä hirviöitä, koska miksipä ei löytyisi? Kalastelemalla saa myös fisuja myytäväksi. Toisin sanoen siis Stardew Valley on täynnä tekemistä, pääpointin ollessa kuitenkin farmihommilla.
”jossain tapauksissa hahmon suuntaaminen oikeaan suuntaan maata viljellessä aiheuttaa hieman pyöriskelyä”
Grafiikat tuovat mieleen monellakin tapaa Chrono Triggerin hahmot, välillä tuntui että spritet (Sprite tarkoittaa hahmografiikkaa tässä tapauksessa) ovat vaan jonkinsortin re-painteja CT:n hahmoista. Onneksi Stardew Valley on hahmoihin kuitenkin tuonut omaperäisyyttä, ettei suoranaisesta ryöstöstä ole kyse vaan enempi kunnianosoituksesta.
Muusiikki on leppoista ja sopii pelin tunnelmaan.
Stardew Valley tottelee kontrolleja aika kivasti, mutta jossain tapauksissa hahmon suuntaaminen oikeaan suuntaan maata viljellessä aiheuttaa hieman pyöriskelyä. En tiedä onko Steam-versiossa ongelmaan jokin ratkaisu, mutta en PS4-versiosta ratkaisua löytänyt (ja tosipelaaja ei lue ohjeita).
Jos vanhat snes ajan jrpg-pelit vetoaa ja/tai rakastaa päämääräistä näpertelyä, riittää Stardew Valleystä pelattaa kymmeniksi tunneiksi.
