Steelrising laittaa pelaajan ohjastamaan mekaanista nukkea. Greedfallista tutun kehittäjätiimin, Spidersin panos runsaalle soulslikekentälle on annos haaleaa ranskalaista sipulikeittoa.
Merde! Automatonit ravaavat pitkin Pariisin katuja ja pistävät vallankumouksellisia matalaksi, sacre bleu!
The Technomancerista ja Greedfallista tutun ranskalaisen pelistudio Spidersin Steelrising erottuu edukseen automaton nukkeja, steampunkihtavia pomovastuksia ja Ranskan vallankumouksen ajan puuteroitujen peruukkien maisemillaan.
Kuningas Louis XVI, Aegis ja automatonit
Ranskan vallankumouksen vaihtoehtoisella aikajanalla Kuningans Louis XVI johtaa automatonien, eräänlaisten robottien, armeijaa. Pelaaja ohjastaa Aegis-nimistä itsenäistä automatonia, joka saa Maria Antoinettelta pelastustehtävän.
Hammasrattaat raksuuttaa
Steelrisingin Aegiksella liikkuminen ranskan vallankumouksen maisemissa on hieman kankeaa, joka on tavallaan hyväksyttävää, sillä pelaaja ohjastaa itsetoimivaa Aegis-taistelunukkea. Kankeus silti hieman vie intoa seikkailusta, joka muiden soulslikepelien tapaan on sieltä vaikeammasta päästä.
Aegis-nukkea pääsee päivittämään keräämällä Anima Essencea ja menemällä pelin soulslike-leirinuotioita vastaavalle Vestalille, joka on ulkoisesti jonkinsortin metallihäkin, puhelinkopin ja minihuvimajan yhdistelmä. Pelialueelle on ripoteltu materiaaleja, joita tarvitaan lähi- ja kaukoaseiden päivittämiseen.
Harmillisesti suurin osa sivupoluista tarjoaa lähinnä muutaman hippusellisen näitä päivitysmateriaaleja, eikä mitään suurta salaista asetta jne. Final Fantasy XVI kärsi samasta ongelmasta. Tämä merkitystellisten löytöjen korvaaminen tusinapäivitysmatskuilla tuntuu valitettavasti olevan nykytrendi peleissä.
Aloitushahmoluokkia on kourallinen, mutta pelin edetessä hahmoaan pääsee kehittämään sen verran, ettei aloitusluokalla ole enää niin suurta merkitystä. Hahmot hakevat inspiraatiota vallankumousajan ranskan ja jonkin steampunkin alakategorian maastoista. Esimerkiksi metalliset viuhkat olivat persoonallinen lisä asevalikoimaan.
Kuin kylpisi parfyymissä
Steelrising näyttää ja kuulostaa melko hyvältä. Siinä on samanlaista ”melkein tripla-A” fiilistä, kuin Spidersin Greedfallissa.
Päähahmo Aegis on mielikuvituksekkaan näköinen ja viimeistelty. Pelin timmellyksessä valitettavasti viholliset tuppaavat jäämään ilman pysäytyskuvaa enemmän tai vähemmän toinen toistaan muistuttaviksi. Lopputulos on sellainen melkein jees, melkein koukuttava, melkein toimiva.
You can leave your wig on
Steelrisingin asetelmassa on potentiaalia. Sen vallankumouksen maisema höystettynä nukkeroboteilla on ihan kiehtova. Sen taistelu- ja seikkailumekanismit ovat ihan kelpoja ja ruksittavat tyydyttävästi kaikki soulslikeilta toivottavat asiat. Silti siinä on se sama puuttuva jokin, mikä Greedfallistakin uupuu. Kumpaakin pelaa ihan mielellään, mutta kumpikaan ei ole niin koukuttava tai ikimuistettava, että niiden pariin osaisi enää palata tai kaivata parin pelailun jälkeen.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.