Stellar Blade -arvostelu – peli, jossa pylly on suunniteltu katsottavaksi

Stellar Blade tarjoaa korealaista uhkeaa estetiikkaa ja runsasta eksotiikkaa, mutta tarjoileeko se myös hyvän pelin? 

Kun figuurien keräilijät ovat huulet rohtuneiksi asti selittäneet tuttavilleen, että kyse on fanituksesta, keräilyinnosta, eikä manga-hahmojen kurveista, saapuu pelimaailmaa sulostuttamaan Stellar Blade. Korealaisen Shift Up -pelilafkan kyhäilemä ja Sony Interactive Entertainmentin julkaisema Stellar Blade iskee taistelukehotissit tiskiin, pyllyn tiukkaan urheilupöksyjä muistuttavaan hyppypukuun ja tekee hiuslaitteesta tilanteessa avautuvan miekan.

Stellar Blade saapui pelaajien märkiin päiväuniin ensimmäisen kerran vuonna 2019, kun Shift Up kiusoitteli pelaajia Project Eve -nimisellä peliprojektilla.

Stellar Blade on estetiikaltaan todella korealainen peli. Tämän voi todeta, jos katsoo Squid Gamen ja sata muuta Netflixistä löytyvää korealaista sarjaa, mistä yllättävän moni on yllättävän hyviä.

Lisää asioita, joiden vuoksi voi nousta pystyyn, on esimerkiksi pelin hahmosuunnittelu; Even hahmoa varten on 3D-skannattu silmäkarkkisa korealaismalli Shin Jae-eun.

Pelin Naytiba-nimiset viholliset on suunnitellut korealaisiin leffoihin hirviöitä luonut Hee-Cheol Jang (The Host) tempaisi Naytibat ensiksi savesta, josta ne sitten 3D-skannattiin ja mallinnettiin peliin.

Stellar Bladen ohjaaja on videopelikuvataitelija Hyung-Tae Kim, jota mm. Nier-sarjan Yoko Taro on kehunut.

Hyung-Tae Kim on puolustanut pelin päähahmon takaosaston miellyttävyyttä samalla argumentilla, millä Hideo Kojima aikanaan argumentoi Solid Snaken peräberberiä:

– Pelaaja viettää suurimman osan peliajasta hahmon takalistoa katsoen, joten siitä on parempi tehdä miellyttävä, noin vapaasti kääntäen.

Visuaalisesti Stellar Blade on kinuskikaramellia suoraan verkkokalvoille, mutta millainen se on pelinä? Kannattaako muidenkin, kuin janoisten saapua sen äärelle?

Estellar Chips Blade

Pelin tarinassa ollaan postapokalyptisessa maailmassa, jossa hirviöt mellestävät, ihmisiä on vain kourallinen jäljellä, ja taivaalta tulleet ”enkelit” tuovat ”äidin” sanomaa ja vetävät hirviöitä tukkaan niin, että peruukit lentelee.

Kolmannen Pers-Oonan seikkailu

Stellar Blade on kolmannen persoonan seikkailupeli, jossa pelaaja ohjastaa taisteluenkeli-Eveä. Evellä on aseinaan tukkalaiteesta muotoutuva miekka, sekä myöhemmin dronesta muotoutuva konetuliase. Sekä eveä, asetta, Even taitoja ja Dronea voi päivittää pelin aikana.

Peli on ottanut selkeästi oppia Spider-Manista tarjoamalla valtaisan määrän eri vaatteita Evelle avattavaksi pelin aikana, ilman että tarttee mikromaksuilla itseään köyhäksi lunastaa.

Stellar Bladessa on pari laajempaa avoimempaa aluetta, sekä muutama ”luolastomainen”, suoraviivaisempi pelialue. Salaisuuksia löytyy nurkkanuohoajille, mm. puputyttövaatteiden muodossa.

Taistelut menevät torju, väistä, vastahyökkää, ajoita oikein lyönti -tyylisellä rytmillä, jossa on häivähdys git gud -tason pelaamista. Mistään Dark Soulsista tässä pelissä ei ole kyse, mutta tukkaan tulee helposti, jos taisteluihin lähtee henkselit nänneille paukkuen.

Pelissä on muutama parkour-osuuskin, mutta niitä on onneksi hyvin maltillinen määrä. Näiltä osin peli tuo erehdyttävästi mieleen Jedi Fallen Order -pelin jatko-osineen.

Pelin keskusalueena toimivan kaupungin asukkaissa on vahvaa Cyberpunk-pelin visuaalien ihannointia ja Matrix-elokuvien lainaukset näkyvät myös selkeästi. Avoimet alueet ja ylipäänä naisprotagonisti miekan ja ase-dronen kera tuo vahvasti mieleen Nier Automata -pelin.

Stellar Blade siis lainailee selkeästi monesta paikkaa, mutta onnistuu tekemään silti omanlaisensa pelin, jossa inspiraation lähteet ovat selkeät. Tarina on huttua, mutta ihan kelpo huttua.

Nakuna on vaikeampaa

Stellar Bladen englanninkielinen ääninäyttely on tympäisevän innotonta. Se ajaa asiansa, mutta melankolian määrä on vähän turhan alleviivaavaa.

Musiikit ovat mainioita koreahenkisiä lurituksia, joiden tunnelma lainalee paljon Nier-peleistä.

Visuaalisesti peli on Unreal Engine 4:n upeaa katsottavaa Pleikkari-rajoituksin. Sen designissä näkyy ohjaajan visuaalisen suunnittelijan tausta vahvasti. Stellar Blade on pitkälti miellyttävää katseltavaa ja kuunneltavaa.

Even vaatekerrastot ansaitsevat erityismaininnan, sillä niissä näkyy pukusuunnittelijan kädenjälki vahvasti. Pelistä saa vaikeustasoa muuttamatta vaikeamman, kun riisuu Even vaatteet pois, jolloin jää pelkkä Skin Suit jäljelle – tällä tavalla menettää kaikki suojat pelissä. Vaatteet saa toki takaisin päälle, eikä Skin Suitin muovinkiilto ole ihan niin hehkeä kuin luulisi – ellei sitten suurin mieltymys ole ilmalla täytetty seuralainen.

Ostohousut jalkaan vai kinttuihin?

Stellar Blade on mainio kolmannen persoonan seikkailupeli, joka sen lisäksi tarjoaa visuaalisesti näyttävää katsottavaa. Siinä missä länsimaissa osoiteltaisiin ahavoituneella sormella naama couperosa-ihosta kukkien ”hyi esineellistämistä”, on tuollainen visuaaliseen kauneuteen panostava ilme hyvin perinteistä korealaista kuvastoa. Katsokaa muutama sarja Netflixistä, niin tiedätte mistä puhutaan.

Sen lisäksi, että peli näyttää hyvältä on se myös suurimmalta osin todella kivaa pelattavaa. Sen taisteluissa on imuisuutta, sen tarina on helposti nieltävää huttua ja se on sopivan haastava. Varsin mukiinmenevää.

Isoimpia nillityksen aiheita on toisinaan melko vaikeasti löydettävät määränpäät, sillä joskus on vain muistettava minne oli menossa ilman, että kartta enää näyttää määränpäätä. Muuten, ei sen kummemmin valitettavaa.

Kyllä tämän kerran pelaa ihan mielellään läpi, ja ehkä toisenkin kerran uusien avattavien vaatteiden ja jo julkaisussa saatavilla olleen New Game plussan lisäsisältöjen puolesta.

Hyvä Korealainen peliteollisuus! Tälläistä lisää!