Street Fighter 6 uudistaa vanhaa suurmestaria yllättävillä tavoilla. Edellistä peliä kritisoitiin eritoten yksinpelisisällön puutteesta, onko Capcom kuunnellut kritiikkejä?
Street Fighter -pelisarja ja eritoten Street Fighter II on vaikuttanut tappelupeligenreen ehkä enemmän, kuin mikään muu pelisarja. Street Fighterin voidaan katsoa inspiroineen jopa koko UFC:n syntyä, sillä UFC:n promoottorit pitchasivat koko kisailun käyttäen Street Fighteria esimerkkinä ja kutsuen UFC:tä tosielämän tappelupeliturnajaisiksi.
Street Fighter kehittyi alunperin kahteen suuntaan. Street Fighter II nousi suurmenestykseksi tappelupelien saralla. Beat’em up -peli Final Fightiksi nimetty menestyneen Double Dragonin hengessä poiki sekin useamman jatko-osan. Sekä Final Fight että Street Fighter iskevät uutta synergiaa Street Fighter 6:n uudessa World Tour -yksinpelissä, josta löytyy viitteitä molemmista peleistä ja niiden historiasta, mutta on silti omanlaisensa uudistus vuosikymmeniä kulkeneelle Street Fighter -pelisarjalle.
Street Fighter 6 ei pelkää uudistua monen vuoden samankaltaisten pelien vanavedessä. Kuinka hyvin nykyaikaistettu Street Fighter spektaakkeli oikein toimii?
New Fighter has joined the game!
Uusi tulokas etsii sisäistä vahvuuttaan ja tyyliään taistellen pitkin kaupungin katuja. Vanhat mestarit ottavat hänet oppilaakseen ja taistellessa kehittyy uuden taistelijan suunta. Kaiken taustalla muhii kuitenkin jotain pahaenteistä, eikä kaikki olekaan pelkkää hyvässä urheilijahengessä tapahtuvaa naamojen murjoamista.
Jotain uutta, jotain vanhaa
Street Fighter V:tä kritisoitiin yksinpelisisällön puutteesta. Street Fighter 6 vyöryttää sisältöä pelaajan syyhyäville sormille enemmän kuin koskaan.
World Tour on kuin hauska ja toimiva sekoitus Street Fighteria, Final Fightia ja Yakuza-pelejä. Pelaaja luo itselleen todella kattavalla editorilla hahmonsa ja alkaa mestarien opissa opettelemaan Street Fighter 6:n 18 eri hahmon tyylejä. Kaduilla taistellaan, tehdään pikkuduuneja ja välillä joudutaan hyökkäysten kohteeksi.
World Tour on jotenkin niin raikas kokonaisuus, että sitä pelaa ihan hymy huulella. Kaupungin katujen nurkkiin on jopa piiloteltu löydettävää nurkkanuohoajille. Taistelut käydään perinteiseen Street Fighter -tyyliin, mutta joskus pelaajaa vastassa voi olla useampi vastus yhtä aikaa, ja joskus pelaaja saa myös kaverin taisteluihin avuksi. Tarinassa on kepeää imua ja yllättävää hyväntuulisuutta, mitä muista isoista tappelupelisarjoista ei oikein tahdo löytyä.
Battle Hub on kuin sosiaalinen mättökenttä, jossa pelaajat pääsevät livenä kikkailemaan toistensa kanssa, haastamaan matseihin ja tätä kautta pitämään omalla tavalla hauskaa. Battle Hubissa pelataan pelaajien itse tekemillä hahmoilla, joten koko meiningissä on freessiä kotikutoisuutta ja leikkisyyttä.
Omille hahmoille voi ostaa releitä ja rensseleitä pelin sisäisellä rahalla, jota saa matseista ja World Tourissa löytyy maastostakin. Todennäköisesti tätä rahaa voi ostaa myös oikealla rahalla pelin julkaisun jälkeen. Toistaiseksi tuntuu siltä, että rahaa pelissä saa suhteellisen hyvässä suhteessa käytettyyn aikaan nähden.
Tämän lisäksi Street Fighter 6:ssa on Fighting Ground, josta löytyy perinteinen still-kuvatarinoilla höystetty Arcade-pelitila, muita klassisissa ja uusilla hahmoilla tapahtuvia taistelutiloja, sekä erilaisia temppukikkailuja sisältävä Extreme Battle -pelitila. Tämä osasto on sitä perinteisempää Street Fighteria.
Julkaisussa pelattavia hahmoja on 18, jotka sisältää tukun uusia sekä vanhoja klassikoita. 18 tuntuu vähältä, mutta se on helppo unohtaa, kun voi tehdä oman hahmonsa. Julkaisun jälkeen Capcom julkaisee Fighter passeilla lisää taistelijoita Street Fighter V -tyyliin. Nähtäväksi jää, saako omaa hahmoaan näiden DLC-hahmojen oppiin World Tourissa.
Keisarin uudet katu-uskottavat vaatteet
Street Fighter 6 käyttää Resident Evil -peleistä tuttua RE Engineä, joten se näyttää erittäin hyvältä. Ulkoasultaan Street Fighter 6 peli ja sen hahmot ovat vahvan tyyliteltyjä.
Taisteluissa on maukasta energisyyttä eri tehostein ja kokonaisuus on muutenkin eheä, tyylikäs ja loppuun asti mietitty.
Peli pyörii muuten PS5:lla kuin rasvattu salami, mutta World Tourissa huomasin valitettavaa pätkimistä siirryttäessä kadulla kikkailusta taisteluun. Tämä korjaantui kun vaihtoi asetuksista prioriteetin resoluutiosta ruudunpäivitykselle. Voi olla että vika korjaantuu päivityksen myötä, mutta tälläisenään on iso harmi, ettei resoluutiotilassa World Tourin tappelut ole millään tavalla sulavia.
Musiikeissa soi tuttuja ja uusia säveliä uudistetulla sovituksella. Jotain vanhaa ja jotain uutta siis. Vanhat pelaajat ovat kuin kotonaan ja uusille pöytä on kutsuvasti katettu.
Ääninäyttelyssä on sarjakuvamaista ponnekkuutta, dramatiikka ja vivahdetta. Tyyli ampuu ehkä joillain yli. Allekirjoittaneella ei kuitenkaan cringe-kellot onneksi soineet.
Kannattaako ostaa?
Street Fighter 6 on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Se uudistaa vanhaa kuningasta merkittävillä tavoilla tarjoamalla oikeasti hyvää uudenlaista sisältöä, unohtamatta kuitenkaan historiaansa. Street Fighter 6 on ehkäpä helpoitenlähestyttävin tappelupeli pitkään aikaan. Kauan eläköön kuningas!
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.