StreetDancen mastaruuskilpailut lähestyvät ja Carlyn (Nichola Burley) tiimi kokee massiivisen menetyksen kun hänen supertaitava tanssipoikaystävä ottaa tiimistä hatkat. Tämä masentaa kaikki tanssijat ja Carly joutuu tsemppaamaan muut keinolla millä hyvänsä.
Koska tiimillä ei ole edes treenipaikkaa, joutuvat he treenaamaan ulkona sateessa. Tämä lisää joukkeen välistä kitkaa ja Carly päättää mennä Lontoon mehukkaimpaan tanssisaliin kokeilemaan onneaan. Tila on massiivinen ja sika kallis. Siellä tanssitaan huippuluokan balettia, mutta Carly onnistuu ylipuhumaan voitukkaisen tanssiopettajajumalatteren Helenan solmimaan (Charlotte Rampling) diilin. Diili ei ole muiden katutanssijoiden mieleen, sillä treenitilaa vastaan heidän on otettava parhaat balettitanssijat mukaan tiimiinsä ja koulutettava heidät kovanluokan StreetDanssaajiksi.
StreetDance 3D etenee täydellisen peruskaavan mukaan. Jo heti ensiminuuteista lähtien pystyy katsoja kertomaan kaikki leffan koukerot ja arvaamaan miten leffa päättyy. Mistään huipputarinasta ei siis ole kyse.
Lisäksi leffassa on vain alle viisi juonta kuljettavaa suvantokohtausta ja kaikki muu on tanssia. Elokuvassa voi siis nähdä juonen sijaan kaikki katutanssin siisteimmät ja kuumimmat muuvssit ja vielä oikean laitteiston avulla teräväpiirtokolmiulotteisena.
Leffan näyttelijät ovat kovanluokan katutanssijoita, joten heidän näyttelijänkykynsä on Salkkarit -tasoa. Mitään suuria tunteita he eivät onnistu välittämään ilman dramaattista musiikkia taustalla, eikä hahmoista saa muutenkaan mitään erityistä irti.
Ohjaus on omituista. Välillä leffassa nähdään todella turhia kohtauksia ja todella omituisia kamera-ajoja, liian lyhyine leikkauksineen. Paikoitellen ohjaus on myös hyvää ja kuvaus kaunista, mutta nämä lukuisat outodet vievät suuremman huomion.
Musiikkipuolella on panostettu bassovoittoiseen katutanssijyminään, jonka esittämisestä vastaavat mm. Cheryl Cole, N-Dubz, Sugarbabes, Ironik ja Fatboy Slim.
StreetDance 3D ottaa askeleen eteenpäin ja on Suomen ensimmäinen 3D-Blu-ray -julkaisu. Arvostelulaitteistolla ei päässyt kolmiulotteisuutta testaamaan, mutta riittävän laitteiston hankkiminen ei ole kovin kallista ja ihmeellistä. Laitteiksi riittävät esim. PS3 -konsoli, 3D-HDTV (eli melkein kaikki uudet kaupassa myytävät 200 herzin FullHD-televisiot) ja 3D-lasit, joita saa kodinkone liikkeistä n. 150 € hintaan. Tämän jälkeen voi teräväpiirtoisesta 3D-leffasta nauttia sinipunalasien sijaan väreissä ja merkittävästi entistä tekniikkaa paremmin!
2D-versio pyörähtää käyntiin automaattisesti, ellei 3D-tekniikka ole kotona tuettua. Se näyttää äärimmäisen terävältä ja yksityiskohtaiselta. Ääniraita on häviötöntä DTS:ää, jonka kolmiulotteisuuteen on myös panostettu tavallista draamaa enemmän.
Bonuksia löytyy levyltä myös yllättävän paljon. Tarjolla on runsaasti making of -dokkareita ja tanssiopetuksen saloja. Lisäksi Scanbox on tuupannut levylle kourallisen tulevien julkaisujen sniikpiikkejä.
Mikäli katutanssi on todella lähellä sydäntä, on StreetDance 3D pakkohankinta. Muiden kannattaa vältellä tätä leffaa, sillä sen tarjonta painottuu kliseiseen tarinaan, jota kuljetetaan tanssilla.
KE
