Stupid Never Dies on GPTRACK50:n ja SEGAn PC:lle (Steam) julkaisema toiminnallinen rogue-lite-henkinen action-roolipeli, jossa tyhmä zombi syö vihollisensa ja kaappaa niiden voimat pelastaakseen jääprinsessan (tavallaan). Sekopäinen premissi lupaa sekopäistä toimintaa, mutta saako Stupid Never Dies pelaamaan kuola suupielessä?
Muija on kylmä, jopa jäätä, ja suuta vaivaa ammottava nälkä, joka puolella on luurankoja, ihmissusia, harpyjia. Stupid Never Diesissa olet mitä syöt – joten ei muuta kuin hampaat kiinni feenixin kankkuun ja huitomaan niin perkeelesti!
Stupid Never Dies on osakalaisen GPTRACK50-studion esikoispeli. Kyseessä on toimintaroolipeli, jossa juoksut etenevät kerros kerrokselta syvemmälle. Studion takana on joukko Capcomin toimintapelien parissa uransa tehneitä tekijöitä, ja tuottajana toimii Resident Evil- ja Devil May Cry -sarjoista tuttu Hiroyuki Kobayashi. Pelin on ohjannut Eiichiro Sasaki, joka tunnetaan Resident Evil 6:n ohjaajana (ei ehkä kova kehu, joidenkin mielestä). Pelin julkaisee yhteistyössä SEGA, ja se ilmestyy PC:lle Steamissä 21. lokakuuta 2026, sekä PlayStation 5:lle. Arvostelussa käytettiin aivoista vapaata PC:tä ja sen pelaajaa, paristot eivät tälläkään kertaa sisältyneet hintaan.
Zombi, pakastettu neito ja pytty
Stupid Never Diesin tarinassa pelaaja ohjaa Davy-nimistä zombia, joka on hirviöiden sosiaalisen ketjun pohjalla. Alkuasetelma kiteytyy parhaiten näin: Tarinassa täysin turhake zombijäbä rakastuu pakastettuun naiseen maailmanlopun jälkeen. KOM (King of Monsters) osaa zombijäbä-Davyn lailla syödä uhrinsa ja saa siten voimansa – voimansa jolla tuhosi maailman. Nyt armottoman hitaasti ostoskeskuksessa vaelteleva aivoton sankari tapaa hullun tiedemiehen, vetää itsensä pytystä alas toiseen ulottovuuteen ja vannoo voittavansa frigidin pimatsun sydämen itselleen, awws kapow piupiu!
Pelaajan tavoite on kukistaa KOM, joka odottaa luolastojen syvyyksissä ja se saavutetaan syömällä kaikki mikä ei edestä pakene, eikä persauksiin puraise!
Minkälainen peli Stupid Never Dies on teknisesti?
Stupid Never Dies on kolmannen persoonan rogue-lite (termi jota tekijät eivät haluaisi käyttää), jossa mennään kenttään, tapetaan kaikki potkimalla, lyömällä ja hotkimalla (siitä lisää myöhemmin), sitten kuollaan, palataan alkuun, parannetaan taitoja ja syöksytään uudelleen pyttyyn. Vihollisina on kaikenmaailman monstereita luurangoista ihmissusien kautta jättimäisiin ököihin. Siitä hotkimisesta – pelaajan syödessä eliittikumppan– vihollisen, saa hän hänen voimansa, joita voi käyttää muutaman kerroksen verran.
Stupid Never Dies -pelissä edetään kerroksittain alaspäin maalia kohti. Myöhemmin avautuu mahdollisuus kuljettaa useampaa syötyä ominaisuutta mukanaan. Kun hotkaistun monsterin taidot aktivoi, zombijäbä on kirjaimellisesti sitä mitä syö: syö ihmissusi – ole ihmissusi. Pelissä on jättivihollisia, lentäviä vihollisia, nopeita vihollisia, vihollisia joiden syöminen ei hyödytä (luurangot, ei lihaa). Jokaista varten olisi oma taktiikkansa ja sitä myötä voi kevyttaktikoida sen kanssa mitä eliittimonsteria mukanaan kuskaa. Taistelu on yllättävän hauskaa ja alueelta toiselle etenemisessä on tarpeeksi vaihtelua. Monsterilounailla on myös omat ominaisuudet – kuten ihmissuden seinähyppely, jolla voi edetä oikoreittejä sellaisia löytäessä.
Stupid Never Dies on yksinpeli. Pelin kokonaispituus on arviolta 20-30 tuntia ja yhden juoksun kesto jotain minuuteista kymmeniin minuutteihin, ehkä myöhemmin tunteihin. Jokaisessa kentässä on ajastin, joka lisää painetta toteuttaa itseänsä nopeammin, eikä hinkata loputtomiin. Ajastimen loppuessa menettää sen juoksun kamat. Välitasanteilla voi keräillä itseään ja palata takaisin hubina toimivaan ostoskeskukseen – tai riskeerata etenemällä. Ostoskeskuksessa pääsee kustomoimaan aseistusta Davylle, sekä tykkäämään sosiaalisessa mediassa jääprinsessastaan. Mjoo. Jos Hideo Kojima olisikin otakun päiväkirja, se olisi ehkä tälläistä sisällöltään.
Zombi-Grafiikat ja örinä-äänet?
Graafisesti peli on hyvin popcorn pop pop väritykseltään, ja muistuttaa jotain Lollipop Chainsawta ja kevyesti cel shadettuja animepelejä. PC:n vaatimustaso ei kovin kummoinen ole, mutta ei tätä ihan perunalla ajeta. Visuaalinen ilme on runsas ja karkkineonvoittoinen.
Ääninäyttely on toimivaa ja sopivan anime-dramaattista tämän kaltaiseen pöljään peliin. Musiikit ovat yllättävän mukaansatempaavia ja kattaus on monipuolista. Nämä soundtrack-raidat ovat sellaisia, että niitä voisi kuunnella ihan muutenkin. Äänimaailma nojaa kovaan pop-punkiin. Pelille on julkaistu kaksi teemakappaletta: tunnuskappale Stupid Never Dies sekä lopputeema Restless, Reckless, Never Die, Fearless. Jälkimmäistä en ole vielä kuullut, mutta Stupid Never Dies on yllättävän kiva bangeri!
Kannattaako Stupid Never Dies ostaa?
Stupid Never Dies on harmitonta hauskaa, joka on yllättävän koukuttavaa – ainakin aluksi. Se saa hymyn huulille, ja kauhun silmille animevihaajille. Stupid Never Diesissa on juuri sopiva ”kerran vielä” fiilis, ja jatkuvan kasvun rakenne, joka saa pelaamaan sitä lisää. Pitkässä juoksussa toisto silti alkaa näyttää hampaansa, ja huumori vähän kuivuu. Peli ehkä yrittää liikaa, ja antaa lopulta liian vähän. Hyvä yritys kuitenkin!
Peli sopii toimintapelien ystäville, jotka haluavat rogue-lite-rakenteeseen persoonaa ja hassuttelua. Pitää myös olla pöljän sietokykyä runsain mitoin, muuten tämä peli vituttaa heti alkumetreiltä.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.