Toisen maailmansodan jyristessä eteenpäin Britanniassa kuhisee. Churchill valitaan uudeksi pääministeriksi ja hänen edessään on lähes mahdoton tehtävä: saada molempien puolueiden tuet puolelleen ja voittaa sota.
1940 toukokuussa Toisen maailmansodan pyörteissä Britanniassa oppositio vaatii hallituspuolueen pääministerin Neville Chamberlain (Ronald Pickup) eroa. Oppositio on menettänyt luottamuksensa heidän mielestä heikkoa johtajuutta osoittaneeseen Chamberlainiin. Chamberlain ehdottaa Lordi Halifaxia (Stephen Dillane) pääministeriksi, mutta Halifax on sitä mieltä ettei hänen aikansa ole vielä. Vastentahtoisesti konservatiivit valitsevat seuraajaksi Winston Churchillin (Gary Oldman), tietäen hänen olevan ainoa, joka saisi myös opposition kannatuksen. Churchillin historia ei ole kovin miellyttävässä valossa konservatiivien silmissä, eikä myöskään kuningas George VI (Ben Mendelsohn) ole kovin innoissaan Churchillistä, heidän keskinäisen historian ollessa kaunaa täynnä. Churchill haluaa Britannian taistelevan ja Halifax haluaa rauhanneuvotteluja Hitlerin kanssa. Kaikessa mukana pyörii Churchillin uusi sihteeri Elizabeth Layton (Lily James), joka ensimmäisenä päivänään suututtaa Churchillin. Saako Elizabeth pitää virkansa ja kestääkö kantti sodan kiristyessä uhkaavasti? Saako viinan, sikarin ja rasvan tuoksuinen Churchill karismaattisilla puheillaan kummankin puolueen puolelleen, epäonnistumisien seuratessa toisiaan ja Halifaxin suunnitellessa Churchillin syrjäyttämistä varjoissa?
Joe Wrightin (Ylpeys ja ennakkoluulo, Hanna, Pan) ohjaama Synkin hetki on poliittinen draama ja henkilökuvaus Winston Churchillista. Gary Oldmanin lateksin takaa tulkitsema Churchill on elokuvan suola, mutta muuten elokuvasta puuttuu hieman makua.
Lily Jamesin rooli elokuvassa sihteeri Elizabeth Laytonina on toimia jonkinlaisena ankkurina tavallisen kansan ja yläluokkaisen Brittiläisen maailman välillä. Välillä toki tuntuu siltä että Laytonin hahmon tarkoitus on vain näyttää nätiltä, kun elokuvan brittipolitiikkomaailmaan on tungettu melkoisen paljon ei niinkään silmäkarkkia tuottavaa, nenäänsä pitkin tuijottavia, brittimiesnäyttelijöitä.
Toisena naisroolina tässä vahvasti ajan henkeen miesvaltaisessa maailmassa on Kristin Scott Thomasin tulkitsema Churchillin vaimo Clementine, joka leikkisästi kutsuu miestään possuksi. Clementinen ja Winstonin suhde on vivahteikas, eikä niinkään yksiselitteinen. Oldmanin ja Thomasin yhteisissä kohtauksissa on luettavissa rivien välistä, jos jonkinlaista historiaa.
Elokuvan jännite syntyy siitä, saako Churchill puolueet taakseen ja miten. Kuvaustyyli on välillä hyvin asiallista ja muistuttaa hyviä britti tv-draamoja.
Välillä kuvaukseen on valittu maalailevampia kuvia, joiden pitäisi välittää sodan tunnelmaa. Pitäisi, mutta tunnelma jää etäiseksi. Kokonaisuutena tunnelma jää muutenkin hieman etäiseksi tapahtumia seurattaessa kuin ranskalaisia viivoja Churchillin valintaa seuraavien päivien tapahtumista.
Äänimaisema elokuvassa on asiansa ajavaa, muttei mitään kovin kummoista, muutamaa maiskautusta ja hengitystä lukuunottamatta.
Ihan ok, mutta…
Synkin Hetki on ihan ok elokuva, muttei mitenkään sykähdyttävä kokemus. Elokuvaa on vaikea suositella niille, jotka eivät aihepiiristä ole kiinnostuneita. Ne taas jotka ovat kiinnostuneita toisen maailmansodan ajan kuvauksesta, ovat katsoneet Crowninsa Netflixistä ja Dunkirkkinsä elokuvateatterissa, tapaus jota myös elokuvassa viistetään, ja niille jotka ovat mainion näyttelijä Gary Oldmanin faneja voi elokuvaa suositella hailakan lämpimästi.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.