Mainos
Tales of Arisen piti ilmestyä vuonna 2020 pelisarjan 25 juhlavuoden kunniaksi. Antoiko vuosi lisäkypsytysaikaa vahvemman aromin, vai lässähtikö kohokas?

Tales of -sarja menee samaan JRPG-kastiin Final Fantasy- ja Dragon Quest -pelisarjojen kanssa. Nämä isohkot nimet ovat usein JRPG-peligenren lohturuokaa: Taattua tarinaa, tuttuja juttuja, hieman uudistuen. Näitä pelisarjoja yhdistää myös se, että ne uudistuvat todella harvoin. Pelaajat haluavat samaa tuttua, helposti alas menevää ja hyvän mielen takaavaa lohturuokaa, ilman sen suurempia kommervenkkejä.

Kyseisistä pelisarjoista kaikkein hitaimmin on uudistunut Dragon Quest -sarja, joka osa toisensa perään luottaa samaan tuttuun kaavaan, lisäten vain hieman jotain erikoista soppaan.

Mainos

Final Fantasy on pelisarjoista tavallaan uudistunut nopeimmin, joista erikoisin ratkaisu oli Final Fantasy XV:n avoimehko pelimaailma. Tales of -sarja sijoittuu uudistuksissaan jonnekin näiden kahden välimaastoon.

Tales of Arise eroaa edellä mainitusta kahdesta jätistä siinä, että siinä ei ole perinteistä vuoropohjaista taistelua, vaan pelisarjan ensimmäisestä osasta asti, taistelut on käyty reaaliaikaisesti. Taistelut suoritetaan JRPG:lle tyypilliseen tapaan erillisellä taistelualueella, johon pelaajahahmot siirtyvät taistelun alkaessa.

“Valmisteluaikana pelin kehittäjät olivat pohtineet avoimen pelimaailman formaattia uudelle Tales of Ariselle”

Super Nintendolle ilmestyneessä ensimmäisessä osassa vuonna 1995, Tales of Phantasiassa oli siihen aikaan poikkeuksellinen sivusta kuvattu taistelu, joka muistuttaa hieman Nes Entertainment Systemin Zelda 2:n kartan satunnaistaisteluja. Tämän jälkeen usean osan aikana on siirrytty 2D:stä 3D:hen, mutta taistelun fiilis on pitkälti pysynyt samana.

Tales of Arise piti alunperin ilmestyä jo vuonna 2020, mutta mm. vallitsevasta maailmantilanteesta johtuen, julkaisu siirrettiin vuoteen 2021. Edellinen osa, Tales of Berseria ilmestyi Japanissa vuonna 2016 ja muualla maailmassa vuonna 2017. Tales of Arise on ensimmäinen Tales of -peli, joka ilmestyy kaikkialla samanaikaisesti.

Valmisteluaikana pelin kehittäjät olivat pohtineet avoimen pelimaailman formaattia uudelle Tales of Ariselle osana uudistuksia. He tulivat kuitenkin siihen lopputulokseen, että suoraviivaisempi lähestymistapa on parempi Tales of Arisen tarinankerrontaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että peli olisi pelkkää putkijuoksua, vaan tutkittavat alueet ovat todella laajoja, ja vanhoihin alueisiin pääsee palaamaan uudelleen etsimään sinne jääneitä salaisuuksia.

Tällä kertaa pelinkehittäjät pyrkivät uudistaamaan 25 vuotta vanhaa pelisarjaansa suoraviivaistamalla pelin mekaniikkoja.

Man in the iron mask

Pelin tarinassa on mystinen mies, joka muista mitään menneestään. Hänen päätään ympäröi rautainen naamio, joten hän ei edes tiedä miltä hän näyttää. Ainoa mitä hän tietää, on se että hän on orja ja hän ei tunne lainkaan kipua.

Yhtenä päivänä hän törmää orjatyönsä lomassa mystiseen naiskarkuriin. Tämä nainen tuottaa kipua energiaohdakkein kaikille, jotka yrittävät häneen koskea. Vastarinnan iskiessä työleiriin kytkeytyvät mystisen kaksikon kohtalot tavalla, joka vie heidät maailman ääriin.

Peruskauraa

Tales of Arise on suoraviivaisen tarinan omaava JRPG, jossa kuitenkin riittää paljon nurkkia koluttavaksi.

Taistelut ovat reaaliaikaisia areenalla tapahtuvia kikkailuja, joissa pelaaja ohjaa kerrallaan yhtä hahmoa. Muiden hahmojen tekoälyä pääsee viilailemaan valikon kautta hieman Final Fantasy XII:n tyyliin. Tavallisen lyöntien lisäksi jokaisella hahmolla on omia erikoistaitoja, eli ARTEja, joista aluksi voi kolme sitoa nappeihin. Myöhemmin näitä pääsee lisäliipasimen kanssa lisäilemään kolme lisää. ARTEja voi vaihdella kesken taistelun, laukoa valikosta manuaalisti ja valita mitä ARTEja hahmot ei käytä.

Taistelun aikana valikossa kikkailu on valitettavan kankeaa, ja kaikki toiminta hyytyy täysin. On siis mahdollisuus hioa strategiaa pilkulleen, mutta tämä on toiminnan energisyydestä auttamatta pois.

“Tarinaa kuljetetaan piirrosanimaatioin, pelin omalla enginellä ja sarjalle tuttujen lyhyiden ääninäyteltyjen sarjakuvamaisten sketsien kera”

Pelattavaa hahmoa voi vaihtaa lennosta ja jokaisella hahmolla on täysin omanlaisensa tyyli taistella, joten pelaajan on helppo löytää oma suosikkinsa. Vaikka sekä taistelussa, että kartalla olevaa hahmoa voi vaihtaa, on pelin tarinankuljetukselliset jutut aina valmiiksi valitusta näkökulmasta.

Erilaisia ympäristöjä pelissä on lukuisia, ja suurimassa osassa näistä on perusvihollisten variantteja. Normivihollisten ja niiden varianttien lisäksi pelistä löytyy uniikit pomo ja jättiviholliset taisteltavaksi.

Normitasolla pelin vaikeusaste on sopiva seikkailu-taistelu -akselilla, eikä taisteluihin tarvitse ylimääräistä grindailuaikaa kuluttaa. Vaikeammilla vaikeusasteilla grindaamista saa harrastaa enemmän.

Vihollisilla on yleensä jokin heikkous, ja tätä hyödyntämällä viholliset on helppo nujertaa nopeasti.

Tarinaa kuljetetaan piirrosanimaatioin, pelin omalla enginellä ja sarjalle tuttujen lyhyiden ääninäyteltyjen sarjakuvamaisten sketsien kera. Sivutehtävien toiminnat ovat perinteistä hae esine ja tapa vihollinen -luokkaa.

Vintagea vai Freshiä

Pelillisillä ominaisuuksillaan Tales of Arise ei liiemmin aivoja rasita, vaan tarjoilee mukavasti voimafantasiaa pelaajalle. Viholliset tuntuvat olevan aina sopivan haastavia, jättivihollisia lukuunottamatta. Taktikoinnilla pärjää hyvin, eikä hahmoja ole pakko taistelussa vaihtaa, ellei halua. Matkakumppanit kerryttävät taistelun aikana boostia, ja sen tullessa täyteen voi pläjäyttää hahmojen uniikin erikoishyökkäyksen. Erikoishyökkäyksellä voi vaikka tiputtaa lentävät viholliset tai sitoa maahan liian vikkelästi vilistävät vihulaiset. Kaikki tämä on sellaista kivaa tetristä sopivien palikoiden osuessa kohdalle. Jollain tavalla taistelu rytmillisesti muistuttaa menneiden aikojen tanssipelejä, näyttävien visuaalisten efektien täyttäessä ruutua pelaajan painellessa rytmisesti nappeja.

Taistelu Tales of Arisessa tuntuu hyvältä. Valitettavasti normivihollisten varianteissa ei ole paljon menneiden aikojen paletinvaihtoa enempää eroa, pieniä visuaalisia muutoksia lukuunottamatta. Tämä saattaa puuduttaa pidemmän päälle.

Aiemmista osista poiketen parantaminen on nyt sidottuna Cure Pointseihin, eli CP:hen. Tämä saa pelaajan kyttäilemään CP-mittarin hupenemista taistelun aikana, kumppanien parannellessa turpaansa ottavaa hahmoa. Kevyt resurssimanagerointi pitää mielenkiintoa yllä. Jossain määrin taistelu muistuttaa tuoreesta Final Fantasy VII Remakesta.

Historian havinaa voi kokea siinä, että taistelu on rajattu ympyränmuotoisen areenan sisälle, ja taistelusta voi paeta käyttämällä pakenekomentoa, sen sijaan että vain juoksisi pois. Viholliset näkyvät seikkailessa ympäristössä ja suurimmalta osalta voi halutessaan juosta ohi. Jotkin viholliset tosin istuvat kuin tatti paskassa oviaukossa, eivätkä siirry minkäänlaisen koijauksen seurauksena.

Parempi engine, parempi svengine

Tales of Arise näyttää hemmetin hyvältä. Ensimmäistä kertaa Tales of peli on rakennettu Unreal Engine 4:lle studion oman grafiikkamoottorin sijaan ja se näkyy.

Pelintekijät kehittivät omien sanojensa mukaan kauan shaderia, jolla taustalla olevat rakenteet ja maisemat näyttäisivät vesivärimäisiltä.

Lisäksi pelissä näkyy kenttäsuunnittelussa raha. Kentät uhkuvat monipuolisuutta ja käsityöhenkeä. Resurssien leikkaa-liimaa -tekniikasta ei ole tietoakaan, paitsi pelin kolmannella neljänneksellä hieman joissain arkkitehtuurisissa rakenteissa.

Pelin hahmot noudattavat samaa vesivärimäistä tekniikkaa, joka käy ilmi lähinnä erityislähikuvisssa. Tämä antaa anteeksi paljon tekstuurien puolesta, ilman että visuaalisesta ilmeestä täytyisi tehdä kompromisseja.

Tales of Arise on kaikessa animehengessään hengästyttävän upea, ja pitkästä aikaa tämäkin monessa pelissä marinoitu arvostelija jäi nauttimaan JRPG-pelin maisemista. Olisipa pelissä niin monestaa nykypelistä löytyvä valokuvaustila mukana.

PlayStation 5:lla pelissä voi valita reson tai ruudunpäivityksen prioriteetiksi. Visuaalisesti näillä kahdella ei ole kuin hiuksenhieno ero, joten peli kannattaa kokea 60 fps:nä.

Taistelut ovat mieletöntä ilotulitusta, jopa siinä määrin, että sivustakatsojat voivat ihmetellä, miten tuossa pysyy edes mukana. Ohjaus ja visuaaliset infot ovat kuitenkin on sen verran loogisia, että taistelua on helppo seurata. Lisäksi peli antaa vaimeita äänimerkkejä sopivassa kohdin.

Laiskoille lähinnä tarinasta kiinnostuneille pelaajille pelissä on myös kätevä auto-battle toiminto, jolloin voi vain löhötä pitkälti sohvalla ja antaa hahmojen itse hoitaa taistelunsa. Jos tekoälyn on viilannut sopivaksi, pärjäävät pelin ohjaamat hahmot yllättävän hyvin. Itse voi tässä kohtaa keskittyä lähinnä siihen, että nostelee tipahtaneita hahmoja takaisin kentälle, ja laukoo erikoishyökkäyksiä.

“Pelintekijät kehittivät omien sanojensa mukaan kauan shaderia, jolla taustalla olevat rakenteet ja maisemat näyttäisivät vesivärimäisiltä”

Äänimaiseman puolesta peli on tunnelmallinen. Kylissä kuuluu kyläläisten keskustelun kohinaa, metsässä lintujen ääniä, veden liplatusta meren rannalla jne.

Musiikit ovat upeita orkestraalisia kappaleita, joissa on seikkailun kutsua mukana. Tässäkin näkyy peliin panostettu raha. Kappaleita tosin on pari kappaletta liian vähän, tai pituudeltaan pikkaisen liian lyhyitä jotkin kappaleet, sillä itseään toistava meininki pääsi joillain pitkillä etapeilla hieman hiipimään korvakanaviin.

Vanhankantaista pelissä on osittainen ääninäyttely. Taistelussa huudetaan miljoonatta kertaa erikoishyökkäyksiä sujuvalla englannin (tai japaninkielellä), mutta NPC-hahmoille keskustellessa on tukeuduttava pelkkien tekstiruutujen lueskeluun. Tekstiruuduissa on se pieni ongelma, että aina ei ole ensivilkaisulta selvää, kuka hahmoista puhuu. Näitä keskusteluja sävyttää hahmojen murahtelut, yksittäiset tekstiin liittymättömät sanat, ja muut ajoittaiset ääntelyt. Tämä on linjassa aiempien Tales of -pelien suhteen.

Ääninäyteltyä on kaikki animaatiot, enginellä tehdyt tarinankuljetukset, sekä sarjakuvamaiset sketsit.

Kannattaako ostaa?

Tales of Arise pyrkii uudistamaan peliä niin, että se vetoaa sekä vanhoihin että uusiin Tales of -faneihin. Pelissä on tallella kaikki se, mikä on tehnyt aiemmista Tales of -peleistä lohturuokaa vuosien ajan.

Tarina ottaa monelta kantila katsottavakseen erilaisia orjuuttamisen muotoja aina työorjuudesta uskonnolliseen orjuuteen asti. Kerroksia tarinassa on useita, ja ne aukeavat pikku hiljaa pelin edetessä.

Tietyllä tavalla pelissä on eri alueiden välillä hieman episodimainen rakenne: Alueen pomo pitää kansalaisia hallussaan, pelaajan on vapautettava he, paljastuu jotain uutta, pomo voitetaan ja siirrytään eteenpäin. Tätä kaavaa jatketaan, kunnes loppuvaihessa Tales of Arise vetää naaman täyteen kokkelia ja ampuu animeastraaliavaruuteen sellaisella ponnekkuudella, että herkemmältä värjäytyy hiukset pinkiksi pelkästään juonenkäänteiden vauhdeista.

“Tales of -sarja ei ole koskaan pelännyt tarttua vaikeisiinkin teemoihin”

Parasta pelissä ehdottomasti on siis tarina ja sen hahmot. Pelaajan ohjastama sekalainen sakki on sympaattinen ja jokaisella on omat kipeät paikkansa. Tales of -sarja ei ole koskaan pelännyt tarttua vaikeisiinkin teemoihin ja Arisessa se näkyy ja kuuluu voimakkaana.

Uudistuksissa edellisiin osiin verratuna on järjestelmien suoraviivaistaminen. Monen sortin eri panssarin ja suojuksen sijaan pelaajalla on valittavanaan ase, suoja ja lisävaruste, siinä se. Suoraviivaistamisessa on omaan makuuni menetetty hieman JRPG-pelien uusien tavaroiden löytämisen riemua, sillä varusteet nostavat kuutta hahmon perusominaisuutta aina melkeinpä suoraan sen verran, mitä pelattava alue vaatii. Jokaisella aseella ja varusteella on oma tarinansa luettavissa, mutta niistä tuntuu silti puuttuvan se persoonallinen osa. Tämä on tietty iso sääli, mutta auttanee uusia pelaajia hyppäämään Tales of -sarjan kelkkaan.

Noin 50 tuntia kestävä seikkailu kantaa läpi koko aikansa kunnialla, vaikka harvakseltaan nokka hieman roikottaakin alaspäin. Pelin läpäistyä löytyy vielä post-gamestakin koluttavaa, jos sellaista halajaa.

Tales of Arise on JRPG-pelien lohturuokaa, ja tarjoaa varmasti faneille kattavan ja täyttävän kokemuksen. Hahmoissa on sen verran karismaa, että heidän pariinsa voi palata vielä myöhemmin uudestaankin. Tarina itsessään on suljettu kokonaisuus, eikä Tales of Ariselle ole luvassa tarina-DLC:tä. Tämä varmasti miellyttää niitä, jotka haluavat kattavasti vastinetta rahoilleen.

Uusille tulokkaille Tales of Arise on näyttävä tapa hypätä hieman modernimpien JRPG-pelien maailmaan, joissa kuitenkin vuosien perinteet istuvat tiukassa.

Mainos
ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Tales of Arise
78 %
Edellinen artikkeliCall of Duty: Vanguardin moninpelitraileri herkuttelee 20 kartan ja uusien ominaisuuksien ilosanomalla
Seuraava artikkeliTässä ovat kaikki Microsoft Flight Simulatorin 6. maailmanpäivityksen nähtävyydet
Taide – Media – Teknologia. Elokuva ja pelit, koska niissä yhdistyvät taide ja teknologia. Teatteri, koska on tehnyt sitä aina. Impro, koska ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Musiikki, koska se on henkireikä. Kirjat, koska aina voi oppia jotain lisää. Liikaa siistejä juttuja, liian vähän aikaa ja uteliaisuus pitää aina nälkäisenä.