John Bennetillä (Mark Wahlberg) ei lapsuudessaan ollut ainuttakaan kaveria. Niinpä hän toivoi joululahjaksi saamastaan nallesta elävää. Koska mikään maailmassa ei ole yhtä koskettavaa kuin pikkupojan toivomus, päätti elämän taika antaa hengen nallelle. Ted-nalle (Seth MacFarlane) ja John ovat parhaita kavereita siitä hetkestä asti ja näin jatkuu myös aikuisuuteen asti. John on pian jo 35 vuotias ja seurustelee kauniin Lorin (Mila Kunis) kanssa. Siinä missä John pössyttelee Tedin kanssa päivittäin pilveä ja katsoo telkkarista realityohjelmia, haluaa Lori jo naimisiin, eroon nallesta ja kehittää suhdetta. Vaan pystyykö John luopumaan rakaasta nallestaan rakkaan tyttöystävänsä takia?
Ted on melkoisen piristävä komedialeffa ikuisesta ystävyydestä, paikallaanpolkevasta parisuhteesta, seksistä ja irstailusta. Elokuvan huumori on alatyylistä, mutta hyvällä maulaa kirjoitettua ja riittävän roisia, jotta suomalaiskatsojakin naurahtaa.
Ted toimii vieläpä toisellakin katselukerralla, vaikka vitsit ovatkin jo entuudestaan tuttuja. Kovin montaa kertaa samat läpyskät eivät viihdytä, mutta yleisesti ottaen kyseessä on poikkeuksellisen hyvä komedia. Ihmekös tuo kun taustalta löytyy Family Guyn luoja.
Ted-nalle on julkkis ja suhteellisen kova playeri, jonka kainalosta löytyy huoria, Playboy-pupuja ja Norah Jones. Nalle on myös kova panomies, vaikkei pörröpippeliä Mattelin siveellisyyden takia omistakaan. Hän käyttää panemiseen sen sijaan satunnaisia hedelmiä tai vihanneksia.
Mark Wahlbergin ja Mila Kunisin suhde toimii uskottavasti ja kaikki perusparisuhteen kliseet on saatu upotettua uskottavasti mukaan. Kunis on nätti ja Wahlberg charmikas.
Bonuspuolelta löytyy n. tunnin verran herkkupaloja kulissien takaa koosteiden, poistettujen kohtausten ja pilalle menneiden ottojen voimin. Kommenttiraita on myös poikkeuksellisen härö ja sen toteuttamiseen on panostettu tavallista enemmän.
Ted on mitä parahainta viihdykettä joko hyvällä äijäporukalla nautittuna tai ensitreffeillä.
