The Adventures of Elliot: The Millennium Tales on Square Enixin vastine 2D Zeldalle. Se lainaa häpeilemättä ja pitää inspiraation lähteinään myös Chrono Triggeriä ja Secret of Manaa.
Salaisen oven takaa löytyy valtaisa koneisto, jossa on portti – portti aikaan. Tästä portista menee katkeruuden ja kunnianhimon sokaisema kuninkaan ykkösmies, ja koko kuningaskunta on pulassa – Onneksi on seikkailija Elliot ja hänen ”kyllä se sopii” -asenteensa.
Kuvittele Zelda Link to the Past, eli 2D ylhäältä viistosti kuvattu seikkailupeli, jossa uusia esineitä löytämällä avautuu uusia paikkoja, toiminta on reaaliaikaista ja etenemiseen tarvitaan myös pulmanratkontaa. Kuvittelitko? Hyvä. Lisää tähän Chrono Triggerin aikamatkaaminen, mutta kevytcokisversiona. Ei mitään niin mullistavaa, mutta maisemat vaihtuu ja peitto heiluu. Sopiiko? Nam. Heitä vielä fiiliksen puolesta ripaus Secret of Manaa ja jo alkaa pomppia. Ei ole sattumaa, että kaikki edellä mainitut ovat pikselipelien kultalaitteen eli Super Nintendon seikkailu- ja roolipelejä.
Tuntuiko Octopath Traveller -pelien HD-2D grafiikka maukkaalta? Tuntui? No tässä sitä taas lisää, tällä kertaa toimintaroolipelin (lite) muodossa. The Adventures of Elliot: The Millennium Tales on Square Enixin tuorein HD-2D seikkailu, jossa retropikseligrafiikka yhdistetään moderneihin valaisutekniikoihin maukkaalla tavalla. Tämä peli lainailee häpeilemättä Zelda-pelejä, joten ne tuntevat ovat kuin kotonaan. Entäs muut sitten?
Tarinaväliotsikko
Elliot on orpo ja asuu orpokodissa yhdessä orpojen kanssa. Tosin hän on jo aikuinen ja seikkailija, mutta pitää huolta orvoista (paitsi siitä kotimaisesta). Seikkailuillaan päässään asuvan prinsessan kanssa (älä kysy) hän törmää oveen, jonka epäillään olevan portti aikaan. Kuninkaan neuvonantaja haluaa, että sitä käytetään vallan välineenä, mutta kuningas kieltää sen käytön. Tämän seurauksena omasta mielestään muita parempi neuvonantaja lähtee portista, kuin risteilyalus matkalla ruotsiin – kaikki toivo on jo mennyttä. Elliotin on mentävä perään, ennen kuin muutettu aika tuhoaa kaiken tieltään.
Tsolda! (ei siis Zelda)
The Adventures of Elliot: The Millennium Tales on yläviistosta kuvattu seikkailupeli, jossa taistelut on reaaliaikaisia. Käytössä on kaksi esinettä, jotka voi valita vapaasti, esim. kahden aseen välillä. Aseita on muutama erilaista ja lisäksi on pommeja, bumerangia, jne. Sellaisia hyvin zelda-maisia perustuotteita. Mukana on myös purnukat joihin voi ostaa litkua, aivan kuten esikuvassaankin.
Peli kulkee aluksi kaupungista saatavien tehtävien kanssa. Sitten kun aikaportti aukeaa, löytyy hommapuhaa muualtakin. Välillä vastaan tulee esteitä, joita ei saa hoidettua ilman oikeaa työkalua – näihin palataan sitten kun on pakki kunnossa. Peli on tarinallisesti aika lineaarinen, mutta sisältää paljon polkujen ulkopuolelta löytyvää herkkua – jopa luolastoja, joihin tarinaa seuraamalla ei edes törmäisi. Seikkailu ja eksyminen palkitaan.
Taistelua hoidetaan oikea-aikaisesti nappia naputtaen tai ladaten ja vapauttaen. Väistörullausta ei ole, mutta hyppy on – pelissä on myös tasoloikkailua. Vihollisia voi torjua kilvellä, jolla on rajoitettu jatkuva käyttö. Myöhemmin avautuu taitoja, joilla voi esim sytyttää vihollisen tuleen. Joillakin vihollisilla on suojat, joten niitä voi hyökätä vain selän takaa tai rikkomalla suojat pommilla jne. Loppujen lopuksi aika monipuolinen taistelu, joka pitää mielenkiintoa yllä vaikkakin saman näköisiin vihollisiin törmää ehkä hieman turhan paljon.
Aikamatkustus on aina mielenkiintoinen lisä. Harmillisesti peli alihyödyntää sen mahdollisuuksia. Ensimmäinen aikahyppy on melkeinpä palette swap – eli värien vaihto, ja muuten uusi aika tuntuu lähes samalta kuin edellinenkin, mikä on hienoinen pettymys.
Hunajaa suoraan silmämuniin
HD-2D näyttää yhä hyvältä. Retropikselien ja modernin valaisun liitto valkaisee munanvalkuaiset ja täyttää iirikset digitaalisella mahlalla. Silmä lepää ja sydän sykkii kuin kala kuivalla maalla.
Ääninäyttely on ihan korvia miellyttävää, eikä ärsyttävyyttä löydy edes pelin keijuhahmosta, johon tutustutaan piiitkän intron jälkeen.
Kannattaako ostaa?
Nintendo pitää Zeldansa Nintendon puolella, niin on mahtavaa, että sen tyylisestä seikkailusta pääsee näinkin hyvän ja hyvännäköisen pelin parissa myös PC- ja konsolikäyttäjät nauttimaan. The Adventures of Elliot: The Millennium Tales pitää hyvin otteessaan, eikä ole liian pitkä. Tämä seikkailu kannattaa kokea, ainakin kerran (pelissä on näillä tiedoin kolme eri loppua).
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.