Mainos
Alkuperäinen The Crew yritti mullistaa autopelimaailmaa ennätyksellisen suurella avoimella pelimaailmallaan. Peli oli kuitenkin tehty hieman hätäisesti, eikä se valloittanut kaikkien sydäntä. Nyt Ivory Tower yrittää samaa uudelleen, samalla massiivisella pelialueella ja uusilla kikoilla.

Ivory Towerin The Crew oli harmillinen pettymys. Sen lupaus todella kovasta ajopelistä romuttui huonoon toteutukseen, autioon Amerikkaan ja todella tylsään pelattavuuteen. Valitettavasti The Crew 2 ei paljon tästä paranna. On pelissä kuitenkin paljon hyvääkin.

Mainos

Laikkei ja peukkui ja subei ja somefeimii

The Crew 2 -pelin tavoitteena on nousta kuvitteelliseksi kilpa-ajajien supersometähdeksi. Tätä varten ajetaan autoilla, veneillä, lentokoneilla ja prätkillä ptikin Jenkkilää, reikäpäisenä. Ajettavaa kalustoa ja kisamuotoja avautuu somesuosion myötä. Kisoista voitetuilla rahoilla voi puolestaan ostaa uusia leluja talliin.

The Crew 2 ei suinkaan nojaa pelkkään kisailuun. Ivory Towerin pyrkimyksenä on ollut tehdä Forza Horizonin ja Need for Speedin päihittävä sosiaalinen ajopelikokemus, jossa myös sekoilulla, valo- ja videokuvaamisella sekä co-op-kilvoittelulla on roolinsa.

Testasimme sekoilua Top Gear -henkisten, mutta övereimpien haasteiden myötä. Näet siitä videon tästä:

Vauhdin tunne on todella tuntuva!

Aloitetaan positiivisista asioista. The Crew 2 onnistuu monella saralla esiosaansa paremmin. Kaupungit ovat nyt yksityiskohtaisempia ja hieman ensimmäisen The Crew:n kaupunkeja suurempia. Kartalta löytyy kuitenkin vain suurimmista suurimmat metropolit kutistettuna,samaan tapaan jos Suomeen sijoittuvasta The Crew -pelistä löytyisi vain Helsinki, Turku, Tampere, Jyväskylä, Oulu ja Korvatunturi. Avoin Amerikka on kuitenkin kiehtova maaperä, sieltä löytää paljon tuttua ja tuntematonta. Ajaminen ja löytäminen on hauskaa. Pelin kartasta saa luonnollisesti eniten irti, jos on itse reissannut Yhdysvalloissa.

Grafiikka on myös ottanut kunnollisen loikan edellisestä pelistä. Peli on paikoitellen satumaisen kaunis. Maisema piirtyy erittäin esteettisesti ja sitä on niin kiva katsoa, että välillä meinaa ajaa ulos tieltä.

Parasta The Crew 2:ssa on kuitenkin vauhdin tunne. Pelin kehittäjät ovat onnistuneet luomaan todella hyvän – ehkä jopa parhaan vauhdintunteen hetkeen. Kun ajetaan hiljaa, se tuntuu matelulta, kun ajetaan kovaa, se todella tuntuu perkeleellisen kovalta. Ajonautinto vauhdin saralla on mieletön.

Plussaa on annettava myös autokannan suuruudesta. Peli tarjoilee ostettavaksi koko laidallisen mehukkaita vanhoja jenkkirouskuja, uusimpia super- ja hyperautoja, tavallisia Golffeja, ralli-, maasturi- ja jopa GT3-autoja. Kattaus on huikea.

Veneitä, prätkiä ja lentokoneita on vähemmän, mutta ehdoton plussa on annettava erikseen saavutettavasta helikopterista.

Autojen tuunaus on myös mukana. Levikkeitä ja siipiä voi sovitella ensimmäisen osan tavoin, mutta tekniikan muokkaaminen on paljon simppelimpää. Tekniikasta ei tarvitse tajuta mitään. Autojen ohjattavuutta voi myös säätää yksityiskohtaisesti, joko autokohtaisesti tai autogenrekohtaisesti.

Veneellä on kiva kaahata kaupunkialtaissa.

Niin kovin tylsää

Valitettavasti The Crew 2 myös epäonnistuu. Se epäonnistuu jopa yllättävän pahasti.

Ensinnäkin pelin ääninäyttely on jotain aivan hirvittävää. Pelihahmot opastavat pelaajaa hurjan ylinäyttelemisen avulla ja kertoat asiat kuin 12-vuotiaille. No, Amerikassa se toki on tapana yleisesti, mutta rajansa kaikella. Välivideoita ei vain pysty katsomaan alkua pidemmälle. Lopulta niitä alkaa skippailemaan ihan suosiolla.

Toinen erittäin tärkeä miinus tulee auton fysiikoista. Sekä kolarifysiikat, että kolarifysiikat ovat niin arcadea, että arcade-pelaajiakin hirvittää. Kolareista ei ole mitään haittaa, eikä autoja saa katolleen yrittämälläkään. Autot tulevat hypyn kuin hypyn seurauksena aina tassuilleen kuin kissat.

Pelin merkittävin miinus on kuitenkin kisaamisen ja pelaamisen tylsyys. Neliömaileja on numeraalisesti kyllä pirusti, mutta mitä iloa niistä on jos kaikki on kuollutta. Forza Horizonin tapaiseen elävään pelimaailmaan on pitkä matka. Need for Speed Payback sentään voitetaan, mutta harmillisen niukasti.

Kisaaminen muuttuu alkupuoliskon jälkeen tylsäksi grindaamiseksi huonon kumilankateköälyn kanssa.

Miinusta on syljettävä myös ajoneuvojen hinnoittelusta. Autot ovat epäloogisessa hintahaarukassa. Osa ralliautoista esimerkiksi ovat halvempia kuin tavallinen katumaasturi. Logiikka on sitä luokkaa, että pelin kehittäjillä ei ole harmaintakaan hajua autojen hintatasosta eikä koko autourheilukulttuurista.

Autot ovat myös kohtuuttoman kalliita. Jotta mieleisensä pirssin saa omakseen, on grindattava vanhoja, jo ajettuja kisoja uudelleen ja uudelleen. Vaikka uusia kisoja aukeaa, tarvitaan niihinkin omilla voittorahoilla ostettu auto, ennen kuin uusiin kisoihin voi osallistua. Grindausta, grindausta ja grindausta. Vaihtoehtona komeilee tietysti myös oikealla rahalla ostettavat Ubisoft-rahapaketit – sillä pelitalot eivät voi koskaan tehdä liikaa rahaa itselleen.

Voiko vielä olla jotain mää’ittävää? Valitettavasti voi. Rattipelaajille tyrkytetään nimittäin todella luokatonta ratti- ja force feedback -tuntumaa. Tärinäpalautetta voi toki säätää, mutta ainakaan omiin mieltymyksiini en löytänyt napakkaa tuntumaa. Sama ongelma vaivasi jo edellistä peliä. Toivottavasti yhteisön voima saa tähän aikaan muutosta.

Arvio tehtiin jälleen Ubisoftin mahdollistamana kahden kriitikon voimin. Allekirjoittanut on selvästi suopeampi kuin kollegani Kimmo Kajander, joka suorastaan simracing-pelaajana sadatteli koko pelin.

Kimmo:
Lupaava sandbox-ajelupeli pilattu kehnolla ajomallilla sekä turhilla lisukkeillä (veneet ja lentokoneet), jotka pakottavat pelaamaan tehtäviä, jotka saavat vain verenpaineen nousemaan. Ainoastaan kiihdytysajot, ralli ja driftauskisat osuivat maaliin – kaikki muu kärsii huonosta ajomallista. Normiajelu toimii satunnaisina annoksina kohti auringonlaskua fiilistellen.

PS. Toivottavati en joudu tämän elämän aikana enää ajamaan The Crew 2:n monster truck -autolla…

Kristian:
The Crew 2 on pahuksen hauska etenkin kaksinpelinä. Sen avoin maailma tarjoaa huikeat puitteet cruisailuun ja tuttujen maamerkkien bongaamiseen. Pelissä on kuitenkin niin perustavanlaatuisia kehityspuutteita, ettei se vieläkään yllä Forza Horizonin tasolle.

The Crew 2 täydentyy hieman syksyllä ja vasta joulun tienoilla peli saa pelaaja vs pelaaja -moninpelituen. Edellisenkin The Crew -pelin tavoin, tämäkin tuote on kunnolla valmis vasta ensi vuonna. Harmi, että Ubisoft jälleen kiirehti julkaisussa.

Mainos
ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
The Crew 2 (Kristian Eloluoto)
72 %
The Crew 2 (Kimmo Kajander)
60 %
Edellinen artikkeliSony ehkä hyväksymässä cross-platform-pelaamisen Xboxin ja Switchin kanssa
Seuraava artikkeliTässä ovat heinäkuun ilmaiset PlayStation Plus -pelit
Kristian Eloluoto
Kirjoittaja on Respawn.fi-sivuston päätoimittaja.
the-crew-2-arvosteluThe Crew 2 on pahuksen hauska etenkin kaksinpelinä. Sen avoin maailma tarjoaa huikeat puitteet cruisailuun ja tuttujen maamerkkien bongaamiseen. Pelissä on kuitenkin niin perustavanlaatuisia kehityspuutteita, ettei se vieläkään yllä Forza Horizonin tasolle. Kimmon summaus: The Crew 2:lla on hetkensä, valitettavasti ne ovat todella harvassa.