Kaksi miestä kaappaa nuoren naisen autoon ja vie tämän vankisäiliöksi muutettuun kerrostaloasuntoon. Nainen makaa sidottuna sänkyyn ymmärtämättä mistään mitään. Miehet vaativat naisesta lunnaita, mutta suunnitelma ei olekaan niin yksinkertainen kuin lähtötilanteessa osalliset kuvittelivat. Hiljalleen kuvio alkaa kuitenkin selkiämään, monestakin eri suunnasta.
The Dissappearance of Alice Creed on toteutettu ainoastaan kolmen näyttelijän voimina, ja kohtauspaikatkin voi laskea yhden käden sormilla. Näistä seikoista johtuen käsikirjoituksen on oltava vähintäänkin loistava, mikäli elokuvalla on tarkoitus jämähdyttää katsoja kiinni penkkiin. Ja näin todellakin on.
Gemma Arterton, Eddie Marsan ja Martin Compston olivat äärettömän uskottavia ja hoitivat roolinsa taidokkaasti. Myös villeissä käänteissä.
En tiedä onko J. Blakeson koskaan suunnitellut kidnappausta, vai onko hänen mielikuvituksensa vain totaalisen kieroutunut. Niin tai näin, hän todellakin tiesi mitä teki käsikirjoittaessaan ja ohjatessaan tätä elokuvaa.
Elokuvassa oli niin monta täysin ennalta arvaamatonta ja yllättävää käännettä, ettei puolivälin jälkeen enää uskaltanut kuvitella ollenkaan sitä, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. Vaikka elokuvan kaava oli näennäisesti tuttu ja lähtötilanne helpohko, mahtui sisältöä elokuvaan enemmän kuin moneen muuhun yhteensä.
Myös elokuvan kerrontatapa on hieno. Miksi työntää koko elokuva täyteen tyhjänpäiväisiä vuorosanoja, jos samat asiat voi kertoa kuvilla ja ilmeillä? Elokuvan ensimmäinen repliikki, yksi sana, sanottiin viiden minuutin kohdalla. Seuraavaa repliikkiä sai odottaa saman verran. Silti kerronta kulki ja piti tiiviisti otteessaan.
Ainoa miinuspuoli elokuvassa on kuvauksen ja/tai leikkauksen vaikuttamattomuus. Erinomaisessa elokuvassa kuvaus ja leikkaus tukevat koko elokuvan ajan tyylillisesti elokuvn juonta ja tyyliä. The Dissappearance of Alice Creedissä kuvaus ja leikkaus olivat toimivia, mutta tavallisia. Lisäpotkua olisi saanut helposti tiukemmilla rajauksilla ja napakammalla leikkauksella.
Erikoisinta ja taidokkainta elokuvassa oli kerronnan puolueettomuus. Kaikki kolme näyttelijää olivat pääosassa, ja katsojan oli mahdotonta valita oma puolensa. Koko elokuvan ajan joutui kamppailemaan sen kanssa, kenen puolella oli milloinkin. Loppuratkaisun koittaessa ei niinikään tiennyt oliko onnellinen ratkaisusta, ja oliko ylipäätäänkään varma siitä, mitä tapahtui ja kuka voitti.
Suosittelen ehdottomasti katsottavaksi, mutta vain siinä tapauksessa, että elokuvan haluaa katsoa kerralla ja ajatuksella. Vain silloin siitä saa kaiken irti.
Teknisesti Blu-ray on hyvä kokonaisuus. Ääni on häviötöntä ja kuvanlaatu loistavaa. Bonusmateriaalia on kuitenkin heikosti.
HL
