Pörssimeklari Nick Carraway (Tobey Maguire) muistelee psykiatrilleen elämänsä villeintä kesää vuodelta 1922, jolloin hän muutti aloittelevana kirjailijana New Yorkiin. Hän muistelee miten hän joutui liian monen ihmissuhteen välikäteen tutustuessaan karismaattiseen ja rikkaaseen naapuriinsa Jay Gatsbyyn (Leonardo DiCaprio), joka piti joka viikonloppu järkyttäviä pirskeitä linnassaan. Kukaan ei tuntenut herra Gatsbya, mutta legendoja miehestä liikkui yhtä monta kuin legendojen kertojaakin. Kun Nick tutustui Gatsbyyn alkoi hänen elämässään sivu, joka mullisti kaiken.
The Great Gatsby – kultahattu on uudelleensoviteltu versio vuoden 1974 Kultahattu-elokuvasta, joka puolestaan perustuu samannimiseen vuonna 1925 kirjoitettuun romaaniin. Kultahattu-romaani on yksi niistä kirjoista jonka lukeminen kuuluu hienon henkilödraamakuvauksensa takia jokaisen yleissivistykseen. 70-luvulla tästä nakerreltiin keskinkertainen draamaelokuva, jonka budjetti huimasi kaikkien päätä ollessa huimat 6,5 miljoonaa dollaria. Nyt kyseenalaiset versiot Romeo & Julia ja Moulan Rouge -elokuvista tehnyt ohjaaja Baz Luhrmann on pistänyt massia palamaan 105 miljoonaa dollaria ja loihtinut kolmiulotteisen, modernin ja hyperdynaamisen Harlem Shake -ajan version kaikkien aikojen draamaklassikosta.
Moderni lookki näyttää hyvältä. Visuaalisuus on kerrassaan kaunista ja 1920-luku pomppaa kolmiulotteisesti realistisen näköisenä silmille. Jännittävän tunnelmasta tekee räppäri Jay-Z, jonka värittämä soundtrack shokeeraa kaikki kirjan ja 70-luvun elokuvan fanit ensikuulemalta. Bassot potkivat kuin diskoteekeissa ja ankeat torvien puhallukset ovat vain sampleina rap-musiikin matalataajuusaudion lomassa. Vaikka tämä kuulostaa järkyttävältä, allekirjoittaneeseen se upposi erittäin piristävänä poikkeuksena.
Näyttelijäkaarti on turvallinen, mutta tylsä. Kirjan hahmoihin verrattuna syvyttä on vähän ja varsinkin Maguiren esittämä hahmo on kovin pliisu. Myös tarina oikoo reittejä kunnolla, vaikka kestoa onkin hurjat 2,5 tuntia.
Lisämateriaaleista löytyy kolme kulissientakaista dokumenttia, poistettuja kohtauksia, vaihtoehtoinen loppu, sekä jännittävääkin jännittävämpi vuoden 1926 Gatsby-leffan traileri.
Jos Kultahattu on romaanina ja 70-luvunelokuvaversiona täysin tuntematon, on se takuuvarmaa draamaromanssiviihdykettä, joka soveltuu erityisesti kolmiulotteisena versiona I- ja Y-sukupolven ihmisille. Jos alkuteokset ovat puolestaan entuudestaan tuttuja kannattaa Luhrmannin parituntinen musiikkivideo skipata suosiolla, sillä se takaa varmasti todella suuret vihanpurkaukset klassikkon raiskaamisesta.
