The Rogue Prince of Persia iskee vanhan pussihousun slimfit-pöksyihin ja roguelite-pelimuottiin. Kestääkö pillihousujen saumat loikkessa, vai päätyykö prinssi keräilemään hiekkaa niemistä ja notkoista?
Loikkii ja pomppii. Jokainen pomppu on kuin jännitettävä ja räjähtävä puuppa. Toinen toistaan samannäköisiä maisemia, samankaltaisa vihollisia, sekä paljon tolppia kavuttavaksi. Umpikujia ja vaikeita pomotaisteluja, kuolema ja kaikki alusta marginaalisin voitoin. Tätä on moni 2d-toimintaroguelite, ja niin on myös The Rogue Prince of Persia.
Ensimmäinen Prince of Persia ilmestyi jo vuonna 1989. Se oli todella haastava peli, jossa virheliike johti välittömään kuolemaan. The Rogue Prince of Persia -pelissä tästä on jäljellä lähinnä nimi ja etäisesti sarjan myöhempiä osia muistuttava prinssi. The Rogue Prince of Persiassa on jäänteitä haastavista tasoloikkailuista, mutta tässä osassa ne ovat tavallaan vain pieniä maistiaisia satunnaisesti luoduissa kentissä.
Hunnit tulloo ja helemat paukkuu
Hunnit hyökkää Persiaan, prinssi taistelee, prinssi kuolee. Prinssi herää uudelleen eloon ja pyrkii voittamaan hunnit joka kerta kuolemansa jälkeen muuttuvassa maailmassa.
Dead Prince Cells of Persia
The Rogue Prince of Persia on 2D-roguelite tasoloikka toimintaseikkailu, jossa jokaisen kuoleman jälkeen pelaaja aloittaa uudelleen alusta kaikkien kenttien ollessa muuttuneita. Aseet ovat ne mitä kentistä milloinkin löytyy – kuolemassa se nätti mustavalotikari on mennyttä kalua. Aseiden lisäksi on työkaluja kuten jouskari tai vihollisen taakse teleporttaava tikari, erilaisia marginaalisia parannuksia sisältäviä medaljonkeja, jne. Kierroksen aikana saattaa löytää blueprintin, joka avaa vaikka uuden aseen – ei käyttöön, vaan löydettäväksi satunnaisesti kentästä.
Kentät ovat tavallaan monipuolisen oloisia ja tavallaan täynnä tyhjää. Satunnaisgeneraattori tekee yllätyksettömiä kenttiä ihan taitavasti, mutta itse sisältö niissä ei tunnu olevan kovin mukaansa tempaavaa – kyllä niitä pelaa, mutta sellaista ”kerran vielä!” ei ainakaan allekirjoittaneelle syntynyt.
Peli on hyvin samankaltainen muiden vastaavien, esimerkiksi erittäin toimivan Dead Cellsin kanssa, mutta se on vähän turhan maito, vähän turhan kaikkia miellytävä, ja tästä syystä se on vähän mitään sanomaton. Isoimpana erona muihin tuntui olevan taustaseinän käyttö pikaisena kiipeilytelineenä. Kaikkialla ei ole seinää taustalla, joten kaikkialla tätä taitoa ei voi käyttää, mikä tekee sen käytöstä arvokkaamman ja imuisamman.
Kaiken kaikkiaan prinssi liikkuu suhteellisen jouhevasti. Ainoastaan perinteitä kunnioittava nykäisevä eteenpäin hyppy tuntuu vähän ikävältä flown rikkovalta nykäisyltä – varmaankin vahvasti makuasia.
Grafiikat ja äänet?
The Rogue Prince of Persia käyttää sarjakuvamaista animaatioita 3D-mallinnetuilla hahmoilla. Hahmojen liike on jouhevaa. Taustat kaipaavat jotain, sillä nyt kentistä jää vähän ontto fiilis. Ääniefektit ja musiikit istuvat tähän nuorempaa väkeä houkuttelevaan peliin anakronismeillaan.
Audiovisuaalisesti harmiton olkoon loppupäätelmä.
Kannattaako ostaa?
The Rogue Prince of Persia sopii peligenren faneille ja sopivan haasteen tasoloikkatoimintaseikkailuista pitävälle ihan mukiinmenevänä peruspulla + maito -settinä. Se ei tarjoa suuria kokemuksia, tai ahaa elämyksiä, mutta se on se… no, ihan ok pelikokemuksena. Switch 2:lla peli toimii ihan hyvin, mutta latausajat ovat aavistuksen liian hitaat.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.