Mitä jos olisit salainen agentti, jonka salaisena aseena olisi kutistusase? Tamperelaisen Catlandin agenttiseikkailussa, The Spy Who Shrunk Me tämä on totta!
Pelin idea on yksinkertainen. Ajallisesti ollaan 1980-luvun Neuvostoliitossa, jossa naisagenttimme on soluttauduttava tutkittavan kohteen fasiliteetteihin ja suoritettava tehtäväkohtaisia toimenpiteitä. Näitä voivat olla esimerkiksi soluttautuminen atk-järjestelmiin ja yleinen tiedonkeruu.
Pelin tärkein ominaisuus, johon koko peli nojaa on kutistusase. Sen avulla pelaaja voi muuttaa itsensä jyrsijän kokoiseksi ja hiiviskellä pöytien alta ja nurkkien kautta vihollisen tukikohdissa. Pelaaja saa myös vapauden kutistaa KGB-agentteja pikkuruisiksi ja heittää nämä vaikka paperisilppuriin tai vessanpönttöön. Idea on hauska… hetken.
Graafisesti paluu 2000-luvulle
The Spy Who Shrunk Me on graafisesti kevyt ja pelillisesti suhteellisen simppeli seikkailu. Tähän löytynee syy myöhemmin julkaistavan VR-tuen vuoksi. Peli on käytännössä ensimmäisen persoonan kuvakulmasta pelattava hiiviskelypeli, jossa haastepähkinöillä on suuri rooli.
Koska peli on selvästi tehty VR-mielessä, onkin harmillista, että tähän arvioon ei saatu vielä mukaan VR-tukea. Peli ei itsessään tarjoile näppis + hiiri -yhdistelmällä riittävän koukuttavaa pelattavaa, jotta sitä jaksaisi grindailla useamman tunnin putkeen. Sen sijaan peliä pelaa mielellään yhden tason kerrallaan ja pitää sitten vaikka päivän taukoa yrittääkseen seuraavaa.
Pelillä on myös uudelleenpeluuarvoa, sillä tehtäviä kannustetaan pelaamaan uudelleen nopeammin, tarkemmin ja paremmin. Koska peliin on vasta tulossa VR-tuki, on tämä ominaisuus kiehtova, sillä nyt VR-pelaamisellekin on syynsä, vaikka peli olisikin läpäisty tavanomaisessa muodossaan jo kertaalleen.
Catlandin The Spy Who Shrunk Me muistuttaa graafisesti 2000-luvun alun pelejä. Äänet ovat hyvät, mutta esimerkiksi dialgit bugittavat välillä rajustikin, aiheuttaen hämmennystä. Jos pelaaja kuolee, alkaa koko kentän dialogi alusta, vaikka peli jatkuisikin kentän loppupuolelta. Nämä tietysti korjaantuvat pian, mutta tätä kirjoittaessa peli on vielä varsin keskeneräisen oloinen.
Ei aivan vielä torille
The Spy Who Shrunk Me vie suomipelejä lähemmäs torille menoa, mutta odottelen kovasti pelin varsinaista muotoa, VR-tilaa, jossa se taatusti loistaa aivan toisenlaisessa elementissään. Tavanomaisena 2D-pelinä aika on valitettavasti ajanut The Spy Who Shrunk Me -pelin ohi, sillä se ei jaksa pysyä kovinkaan mielenkiintoisena ensimmäisten kenttien jälkeen. Potentiaali on kuitenkin hyvä. Palakaamme asiaan uudelleen, kun VR-tuki on julkaistu.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.