theHunter on seitsemän vuotta vanha metsästyspeli, jonka jatko-osa saapuu kosiskelemaan konsolikansaa. Ensireaktiot pelistä ovat olleet leuat loksauttavan innokkaita, mutta oppiiko Call of Dutyyn tottunut konsolijonne sittenkään simulaation tavoille?

theHunter: Call of the Wild on jatko-osa theHunter-metsästyssimulaattorille, joka näki päivänvalonsa PC:lle seitsemän vuotta sitten. Pelaajayhteisö on seitsemän miljoonan pelaajan suuruinen. Kehittynyt konsoliteknologia ja yleistynyt avarakatseisuus simulaattoreita kohtaan kotisohvilla on mahdollistanut suositun metsästyssimun kääntämisen myös konsolimuotoon, jossa kaikesta simulaatioriemusta autuaan tietämätön konsolikansa voi nyt ottaa huumaa.

Pelaaja astutetaan germaaniseen metsään, kivääri, kiikarit, pillit ja puhelin kourassa. Tehtävänä on löytää kohtauspaikkamökki, josta avautuu todellinen ovi metsämiehen orgasmille. Mökin kaapista saa nimittäin enemmän aseita, varusteita sekä tietenkin mönkijän. Rajattomalla bensalla!

Mönkkäri tuleekin tarpeeseen, sillä pelialue on massiivinen. Sen läpi kaahaaminen ottaa aikaa ja maisemakin vaihtuu varsin monipuolisesti. Lähes kaikki metsäalueet ovat niin eurooppalaisia, että lepiköissä sudittaessa tulee ihan Suomi mieleen.

#headshot

Itse pelattavuus muistuttaa hyvin paljon Far Cry -pelejä. Mekaniikka on täysin identtinen. Pelaaja tulittaa metsästettäviä elukoita ensimmäisestä persoonasta. Checkpointteja vallataan löytämällä ne ja perkit ja aseiden osat, sekä uudet tussarit on ansaittava kokemuspisteillä ja pelin sisäisellä valuutalla.

Pelattavuus on hiottu todella hyväksi, joten liikkuminen ja metsästäminen on erittäin nautinnollista. Pelin parissa viihtyykin yllättävän pitkiä aikoja, sillä pelaajalla ei ole kiire mihinkään, vaikka tutkittavaa onkin äärimmäisen paljon.

Pelin metsästysominaisuudet ovat huomattavasti kehittyneemmät kuin Hunting Simulatorissa, joka myös julkaistiin konsoleille kesällä. Hunting Simulator jääkin auttamasti theHunterin jalkoihin jokaisella osa-alueella.

“Yhtä elukkaa voi pahimmillaan joutua jahtaamaan vartista tuntiin”

Metsästäminen itsessään ei ole aivan helppoa. Yhtä elukkaa voi pahimmillaan joutua jahtaamaan vartista tuntiin. Eläinkannan tekoäly on toimiva ja hauska. Peuroja voi yrittää kusettaa pierupillien avulla, mutta aina eivät bambitkaan narahda dualshockaajan syötteihin. Vaikeustaso on todella haastava, joten helppoihin sotapelitappoihin tottuneet turhautuvat varmasti.

Pelissä on myös kauhun elementtejä. Öisissä lepikoissa samoilu saattaa itsessään olla jo kuumottavaa, mutta kun hullu turkiseläin lävähtää kaikeksi yllätykseksi pahaa-aavistamattoman metsämiehen naamalle, on jännäkakan turahtaminen housuun lähellä – todella lähellä.

theHunter on graafisesti todellinen herkkupala. Samoin äänien saralla. Silmä- ja korvakaramelli ei kuitenkaan ole mitään, sillä itse pelaaminen on yksinkertaisesti pirun viihdyttävää. On todella hämmentävää, miten yhtäkkiä puskista pullahtava PC-klassikko viekin näin mureasti mukanaan konsolinäppääjän. Ja mikä parasta, pelikentällä voi mönkkäröidä ja sotia parhaimmillaan kahdeksan pelaajaa samaan aikaan. Hyvästi Destiny-klaanit!

Varoituksen sanana sanottakoon, että tämän kaltaiset verkkaiset simulaattorit eivät ole kaikkien pala kakkua. Kyseessä on enemmänkin hengailua ja fiilistelyä kuin juonellista räiskintää jatkuvien tehtävien kera. Mikäli kovan luokan action kiinnostaa enemmän, kannattaa odotella Call of Duty: WWII:tä.