Viime vuonna ensimmäisen tuotantokautensa saanut Togetherness osoittautui sympaattiseksi kevytsarjaksi puolen tunnin jaksoillaan. Ikävä kyllä, sarja myös päätettiin tappaa tähän toiseen kauteen. Tästä huolimatta kausi on katsomisensa arvoinen.
Neljästä tavallisesta aikuisesta kertova Togetherness ei ole erityisen juonivetoinen sarja. Sen pääpaino onkin enemmän ihmisissä ja näiden välisissä suhteissa. Pelkistetyn ihmissuhdedraaman sijasta arkisen tuntuinen Togetherness on valjastanut käyttöönsä hienovaraisen huumorin ja aidolta tuntuvan maailman, jossa kaikki ihmiset eivät ole superkauniita, äärimmäisen menestyviä tai muuten vain epäuskottavan tuntuisia. Juuri tässä on sarjan vahvin viehätys, mutta samalla, ikävä kyllä, myös sen selkein Akilleen kantapää.
Ensimmäinen kausi loppui jokseenkin dramaattisissa merkeissä ja Togethernessin toinen tuleminen jatkaa sujuvasti suoraan samasta tilanteesta. Brett (Mark Duplass) ja Michelle (Melanie Lynskey) ovat erkaantuneet toisistaan, kun taas Tina (Amanda Peet) ja Alex (Steve Zissis) ovat kumpikin omilla tahoillaan löytäneet romantiikan kukoistuksen.
Etenkin Alex on saanut uransa nousuun eikä Tinallakaan tunnu huonosti menevän. Sen sijaan Brett ja Michelle painivat uudenlaisten ongelmien kanssa, eikä eroa muistuttava tila varsinaisesti helpota arjen hallitsemista.
Näinkin arkisesta aiheesta ja tilanteesta saa Togetherness toisella tulemisellaankin paljon irti, joskin myönnettävä on, ettei toinen tuotantokausi tunnu aivan yhtä herkulliselta kuin edeltäjänsä. Vaikka hommassa on mukava meininki hankaluuksista huolimatta, jotain on jäänyt puuttumaan ja näin sarja jättää hieman aiempaa valjumman fiiliksen.
Tämä ei tarkoita millään tapaa huonoa tai edes keskinkertaista kautta, sillä kahdeksan jakson mittaisen kauden katsoo sujuvasti loppuun. Koska jaksot ovat vain vajaa puolituntisia ja jaksoja vähän, sarjaan ei pääse missään vaiheessa kyllästymään.
Ykköskauden lailla tätä olisi katsonut enemmänkin ja onkin sääli, että paketti jäää hieman auki, sillä jatkoa ei ole enää luvassa. Toisaalta tätä taustaa vasten lopetus olisi voinut olla huonompikin ja lopulta minisarjamaiseksi jäänyt Togetherness jättää katsojalleen hyvän mielen. Ja sitähän Togetherness lopulta on: hyvän mielen sarja.
