Mainos
Loistava yhteistyömoninpeli, Ghost Recon: Wildlands saa jatkoa Ghost Recon: Breakpoint -pelistä, joka palauttaa pelisarjan sen alkuperäiseen teemaansa, scifisotaan.

Pelin tarinassa solttujoukko kiidätetään helikoptereilla fantastiselle lomasaaristolle kitkemään valtaan noussutta sotilaallista rikollisjärjestöä, jonka käytössä on lähitulevaisuuden huipuuteknologiaa. Kuka on kaiken takana ja miksi? Entä miten evakuoida koko saari vain neljän erikoissotilaan voimin? Voidaanko saaristoa vartioivat, hakkeroidut suojadroonit tuhota viruksen avulla? Paljon kysymyksiä, paljon haastetta.

Tarinan alkajaisiksi pelaajan oma transuksi tai tuhtipulisonkiseksi susimieheksi kustomoitu pelihahmo joutuu heti kättelyssä helikopterionnettomuuden uhriksi, joten ensin raivataan tie ulos onnettomuusalueelta, jonka jälkeen ystävät voivat joinata mukaan taisteluun ilkikurisuutta vastaan.

Mainos

Paluu juurille

Merkittävin uudistus Wildlands-peliin nähden yksin pelatessa on neljän atk-taistelijan puute. Apuna ovat sen sijaan drooni- ja RPAS-teknologiat, joita muun muassa availlaan perkkipisteillä. Ghost Recon: Breakpoint on Wildlandsin tavoin kuitenkin yhteistyömoninpeli. Se on tarkoitettu pelattavaksi kavereiden kanssa ja sellaisena se on ehdottomasti parhaimmillaan.

Kahden pelaajan hahmot laiturilla vierekkäin.
Kimppakivaa laiturilla.

Graafisesti maukas

Ghost Recon: Breakpoint tuntuu heti kättelyssä Wildlandsilta uudistunein grafiikoin ja maisemin. Mieleen tulee myös The Division 2, josta onkin ammennettu muun muassa aseiden ja vihollisalueiden levelöintimekaniikka. Toisin kuin The Division 2:ssa, vastustaja kaatuu yhdestä headshotista ja muutamasta napakasta vartalo-osumasta.

Tuntuupa Ghost Recon: Breakpointissa muutakin tuttua. Peli lainailee nimittäin myös Assassin’s Creed Odysseysta tehtävien etenemiseen liittyvät vihjeet ja useita muita mekaniikkoja. Kun pelaaja saa tietoa tehtävävänantajalta, ilmestyvät avaintiedot kohteesta AC Odysseyn tavoin bulleteiksi ruudun vasempaan reunaan. Tietoa on kerättävä saaressa asuvilta kansalaisilta ja kiristettävät pahiksilta.

Koska kyseessä on roolipelielementtejä yhdistelevä toimintapeli, on kaikki muokattavissa. Aseet, ajoneuvot, varusteet ja perkit – kaikki. Muokattavaa on niin paljon, että pelkkiin valikoihin pitää keskittyä puolisen tunnin verran. Valikkojen käyttöliittymä on aluksi varsin epäselvä, mutta siihen tottuu syventymisen jälkeen.

Päähenkilö ruuvaa.

Rikki sieltä ja täältä

Ennen varsinaista julkaisupäivää Ghost Recon: Breakpoint oli yleisesti hyvin kasassa, mutta rikki satunnaisesti sieltä ja tuolta. Esimerkiksi moninpelissä kaveri saattoi välillä roikkua auton kyljestä…

Toinen pelaaja ajaa ajoneuvoa, toinen roikkuu sivusta.
Toinen pelaaja raahautuu auton mukana kuin Duudsoni konsanaan.

…tai ohjata helikopteria etäältä.

Bugit ja glitchit korjautuvat varmasti ajallaan, vaikka ne tätä kirjoittaessa ovatkin vielä hyvin paljon läsnä pelikokemuksissa. Siis hyvin paljon.

Taistelun tuntu

Taistelu tuntuu Breakpointissa täsmälleen samalta kuin Wildlandsissa. Ainut miinus tulee heikosta suojasysteemistä. Hahmo nimittäin hakeutuu kyllä automaattisesti esteiden taakse suojaan, mutta niiden takana on vaikea pysyä. Mikäli pelaaja haluaa vaihtaa paikkaa, poistuu hän samalla koko suojasta. Tämä koituu monesti pelaajan kohtaloksi. Jos suojan takana on huonosti, on aina suosiolla vaihdettava koko suojapaikkaa.

Pelaajan stamina on alkuvaiheessa varsin heikko. Juoksua voi harjoittaa vain hetken, jonka jälkeen on juotava vettä ja otettava rauhallisemmin. Haavoja parsitaan loppumattomilla sideharsoilla, mutta mikäli vartointi-RPAS-käkätin yllättää pelaajan selän takaa, ei parsimisestakaan ole hyötyä. Elinaikaa on vain sekunteja.

Kuva kiikaritähtäimen näkymästä.
Headshot tappaa kovemmankin vastustajan laakista.

Yleisesti ampuminen on hauskaa ja tarkkaa. Pelaaja voi säätää tähtäyksen joko olan takaa, kolmannesta persoonasta tai kiikarista katsottuna. Lisäksi molempien tähtäyskuvakulmien tarkkuutta ja herkkyyttä voi säätää erikseen valikoista.

Kiikaritähtäimiä on useita. Monen tähtäimen teleastetta voi säätää tarpeen mukaan. Täten kauempaakin osuu vihollisen kuuppaan ketterästi.

Pelin uusi levelöintisysteemi pitää huolen siitä, että jokaisella aseella ja vihollisella on tasot. Uuden tason aseita pukkaakin jokaisen nurkan takaa, joten parempia aseita saa vaihtaa viiden minuutin välein. Näin ei kuitenkaan ole pakko tehdä, sillä millään levelillä ei ole pierunkaan väliä jos vihollista ampuu päähän. Kovimmatkin tankkipahikset kaatuvat aina kunnon pääosumasta, olivatpa tasot mitä tahansa.

Ajoneuvojen tuntu

Autot, prätkät, veneet ja ilma-alukset ovat pelin heikointa antia, etenkin autot ja prätkät. Ajoneuvot tuntuvat lelumaisilta, liian kevyiltä – ja kuten yllä olevassa videossakin todetaan “Törmäysfysiikat ovat 0/1000”. Ubisoftilla ei selvästi arvosteta realismia. Se on sääli, sillä esimerkiksi GTA 4 ja GTA 5 ovat loistavia juuri fysiikkojensa ansiosta – etenkin GTA 4.

Maastoauto ajaa lätäkössä.
Auto jättää lätäköihin jälkeensä vesivanan kuten MudRunnerissa.

Tarina ja maailman koko

Ubisoftin uuden politiikan tavoin, pelimaailma on valtavan kokoinen. Pelialueet ovat laajoja ja sisältävät kaikkea lumesta rehevään viidakkoon ja kuivaan aavikkoon. Kaikkea tätä ympäröi meri.

Suuri koko näkyy Assassin’s Creed -pelien tavoin copy-paste-rakennuksissa ja kokonaisissa alueissa. Samanlaisiin komplekseihin törmää tuon tuosta, ja jopa teillä nähdään joka paikassa vihollisprätkä ja sitä ympäröivät kolme solttua. Kyllä, aina sama kolmikko. Copy-paste-maailma syö väkevästi immersiota ja onkin koko Breakpointin heikoimpia puolia.

Joissain helikoptereissa on kunnon tykit.

Coop ja tallennussysteemi

Breakpoint on suunniteltu neljän pelaajan peliksi. Sellaisena se onkin parhaimmillaan. Moninpeliyhteistyö on mitä hauskinta peliviihdettä, etenkin kun pelimaailma on laaja, tehtävää on paljon ja ajoneuvovalikoima on rikas.

Moninpelin aikana on kuitenkin vaikeampi keskittyä itse tarinaan, sillä sosiaalinen kanssakäyminen on välivideoiden aikana kiivasta. Tämä ei toki haittaa, sillä pelin tarina on luokatonta roskaa. Kaiken voi huoletta skipata, jos niikseen tulee. Kaljaa koneeseen ja coopit tulille!

Pahishahmo kameran lähellä.
Osa pelihahmoista on yksityiskohtaisia, toiset suoraan 2000-luvulta.

Sananen vielä mikromaksuista. Pelistä löytyy tietenkin aivan oma valikkonsa mikromaksushoppailulle. Kaiken voi ostaa oikealla rahalla, mikäli pelaajasta tuntuu siltä, että lähes satasen hintainen peli vielä kaipaa lisää kilkettä. Mikromaksut toimivat moitteettomasti ja valikoimaa on paljon. Tämän homman maksimaalista taloudellista voittoa tavoitteleva pörssiyhtiö Ubisoft osaa viimeistellysti.

Kannattaako ostaa?

Ghost Recon: Breakpoint on erittäin suuri, avoimen maailman cooppitoimintapeli, joka tietää pelattavaa kymmeniksi tunneiksi, tulevista lisäosista puhumattakaan. Siinä, missä Ghost Recon: Wildlands esitteli nykyaikaisen ja realistisen eteläamerikkalaisen huumesotaseikkailun, on Ghost Recon: Breakpoint selvästi scifimpi, lähitulevaisuuteen sijoittuva tapaus. Ghost Recon Breakpoint on käytännössä juuri sitä samaa kuin Wildlands, mutta laajemmin ja tylsemmin. Ubisoft on haukannut aivan liian ison palasen rpg-kakusta, jonka vuoksi jopa Wildlands-fanit tulevat pettymään. Peli on julkaisunsa aikana auttamatta liian keskeneräinen ja hiomaton paketti, mutta avoimen maailman räiskintänä se on lopulta aivan oiva cooppipeli. Wildlands vie silti kuitenkin pitemmän korren.

Koska pelasimme peliä yhteistyönä, annetaan Juha-Matti Lepänhaaran kertoa vielä tiivistetysti oma näkemyksensä Breakpointista seuraavalla sivulla…