Eletään kultaista aikaa, jolloin Mattelin robootti-ihmis-autot elelevät vielä kotiplaneetallaan Cybertronilla.
Paha uhkaa pistää planeetan paskaksi ja Autobotit käyvät epätoivoista viimeistä taisteluaan planeetan pelastamiseksi. Decepticonit ovat kuitenkin päässeet kotiplaneettansa tuhoamisessa jo liian pitkälle, joten taistelu planeetan selviämisestä alkaa vaikuttaa pian turhalta. Niinpä Autobotit päätyvät loppujen lopuksi taistelemaan vain säilyttääkseen rotunsa hengissä.
Transformers: Fall of Cybertron on ensimmäinen kunnon Transu-peli, jossa meininki on vauhdikasta ja lukuisten robottien ominaisuuksia päästään käyttämään kunnolla. Myös transformaatio ajoneuvoksi käy sekunneissa ja tätä ominaisuutta onkin hyödynnettävä useassa kohtauksessa.
Pääasiassa peli nojaa kolmannen perspektiivin räiskintään, jossa ei paljon taktiset kikkailut auta. Toiminta on suoraviivaista "eliminoi kaikki vastaantulijat" -tyylistä päätöntä sekoilua.
Selkeästi 10-vuotiaita poikia varten tehty Transformers-peli uppoaa varmasti kohderyhmäänsä ja toimii myös vähän vanhempien Transformers-fanien keskuudessa. Itse pelinä se on kuitenkin varsin tylsä, sillä jokainen kenttä muistuttaa liikaa toinen toistaan. Vaikka joka kentässä edetäänkin eri robotilla, on tehtävä jatkuvasti sama, eikä pelkkä robotin vaihtaminen jaksa pitkään kiinnostaa.
Pitkään ei tarvitse kiinnostunut ollakaan, sillä peli on varsin lyhyt. Sen läpäisee helposti kahdeksassa tunnissa, jonka jälkeen jää aikaa kikkailla moninpelissä. Moninpeli on tuttua kaikista taistelupeleistä, eli hc-mättöä ja parempien objektien keräilyä.
Pelin grafiikkapuoli on varsin karua. Tekstuurit ovat hämmentävän isoja ja antialiasointi on unohdettu laittaa kokonaan päälle. Peli ei nyi, mutta näyttää järkyttävältä. Äänipuoli sen sijaan on hyvää ja varsinkin Optimus Primeä esittävän Peter Cullenin ääni on aina yhtä karismaattinen ja vakuuttava.
Transformers: Fall of Cybertron on paras Transformers-peli, mutta varsin keksinkertainen pelielämys. Itse olisin halunnut lopuksi päästä Los Angelesiin ajelemaan Bumbelbeellä ja räiskimään pilvenpiirtäjiä raivolla. Ehkä sitten seuraavassa?
Kristian Eloluoto
