Trials of Mana, eli Seiken Densetsu 3:n 3D-HD remake on sekoitus nostalgiaa ja sopivaa uudistusta. 25 vuotta alkuperäisen julkaisun jälkeen, tämä HD Remake näyttää omalla tyylillään, miten remaket kannattaa tehdä.
Mana-sarja, eli alkuperäisellä japanilaisella nimellään Seiken Densetsu -sarja, syntyi alunperin Final Fantasy -sarjan spin-offina.
Aloitetaanpa alusta…
Ensimmäinen osa Mana-peleistä ilmestyi Euroopassa Mystic Quest -nimellä (1993) ja USA:ssa Final Fantasy Adventure -nimellä Nintendon GameBoylle vuonna 1991.
Alkuperäiseltä nimeltään peli oli Seiken Densetsu: Final Fantasy Gaiden. Seiken Densetsu: Final Fantasy Gaiden vapaasti käännettynä on suurinpiirtein ”Pyhän miekan legenda: Final Fantasy -tarina”. Pyhä miekka onkin yksi toistuva elementti Mana-peleissä.
GameBoy versiota seurasi Super Nintendolla Seiken Densetsu 2 (1993), eli tuttavallisemmin Secret of Mana (Euroopassa 1994). Tästä kakkososan käännöksestä sarja sai länsimaissa nimensä ja tukun jatko-osia.
Vuonna 1995 japanissa ilmestyi Super Famicomille (Japanin Super Nintendo) Seiken Densetsu 3, joka valitettavasti ei saanut länsimaista käännöstä. Tässä vaiheessa elettiin jo vahvasti Super Nintendon ehtoopuolta, sillä Sonyn Playstation oli jo kolkuttelemassa kovaa vauhtia tietään markkinoille, ja Nintendo oli suuntaamassa ajatuksiaan seuraavana vuonna ilmestyvään Nintendo 64 -konsoliin. Länsimaat jäivät siis ilman virallista Secret of Mana 2:sta.
Erikoisuutena 1995 Square julkaisi länsimaisella alueella Secret of Evermore -pelin Super Nintendolle ja vaikkakin se tyyliltään on hyvin Secret of Mana -tyylinen, ei se silti kuulu Mana-sarjaan. Japanilaisversio Secret of Evermoresta oli myös suunnitteilla, mutta versio jäi ajan hampaisiin, eikä koskaan valmistunut. Japani siis sais Seiken Densetsu 3 pelin, me saimme Secret of Evermoren.
Mana-sarjan pelit ovat Action-RPG -pelejä, ja alunperin lainailivat hieman Nintendon Zelda– ja Zelda: A link to the past -pelejä reaaliaikaisella taistelullaan.
Seiken Densetsu 3 oli aikansa erikoisuuksia runsaalla sisällöllään: pelin alussa pelaaja valitsee kuudesta hahmosta yhden päähahmon ja hänelle kaksi kumppanusta matkalleen. Tarina muuttuu (ainakin hieman) sen mukaan millaisen kokoonpanon valitsee seikkailulleen, eli uudelleenpeluuarvoa on isketty kompaktiin pakettiin. Peli oli myös upea sekä 16-bittisillä värikylläillä 2D-grafiikoillaan ja upealla musiikillaan, sekä toimivalla pelattavuudellaan.
2019 julkaistiin ensimmäistä kertaa virallisesti Seiken Densetsu 3:n länsimaalainen käännös Collection of Mana -pelikokoelmassa, joka kokosi GameBoyn Final Fantasy Adventuren sekä Super Nintendon Secret of Manan ja nyt länsimaalaisen nimen saaneen Trials of Manan yksiin kansiin. Epävirallinen käännös oli liikkeellä netin syövereissä jo vuosia aiemmin innokaiden fanien ROM-käännöksen myötä emulaattorikansan pelattavana.
Collection of Manan myötä kävi ilmi että Trials of Manasta oli myös tulossa HD remake 3D-grafiikoilla. Secret of Mana oli saanut samanlaisen käsittelyn, mutta myös paljon kuraa niskaansa epäonnisten design-valintojen myötä. Trials of Mana HD-Remake oli siis ison suurennuslasin alla ja epäonnistumisen mahdollisuudet jälleen suuret.
SquareEnix oli tähän mennessä tiputellut mm. Final Fantasy -peliensä uudelleen julkaisuja myöskin hieman kyseenalaisin uudistuksin, kuten suttuisten softausefektien myötä. Trials of Mana HD Remake ei lähde niin eeppisiin uudelleen visiointeihin, kuin vuosia odotettu Final Fantasy VII Remake, vaan kyseessä on selkeästi paljon pienemmän budjetin uusinta. Nyt Trials of Mana HD-Remake on vihdoin täällä.
Manan koettelemukset – pelin tarina
Manapuu on kuihtumassa. Maailma on vajoamassa kaaokseen ja naapurikuningaskunnat ovat alkaneet taistelemaan ja keräämään maailmaa kasassa pitäviä suurta voimaa sisällään kantavia Manakiviä. Manapuu lähettää matkaan viimeisillä voimillaan keijun, jonka tarkoitus on löytää sankari, joka valjastaa Manamiekan voiman. Samaisen sankarin on siinä sivussa pelastettava maailma, no big deal, eh?
Henkiä mä metsästän
Trials of Mana on alkuperäisen pelin tyyliin toimintaroolipeli, jossa taistelut tapahtuvat reaaliajassa. Erikoisiskuja valitessa, tai valikossa säätäessä peli menee paussille, joten pieniä hengähdyksen pilkkeitä on saatavilla taistelun timmellyksessä.
Pelaaja valitsee kuudesta hyvin erilaisesta hahmosta itselleen päähahmon ja kaksi kumppania matkalleen. Jäljelle jäävään kolmeen törmää pelin edetessä, mutta heitä ei saa mukaansa. Pelin edetessä hahmojen tasot nousevat, ja heitä pääsee kehittämään taitopisteillä.
Trials of Mana näyttää kartalla seuraavan tärkeän paikan, mutta peli palkitsee myös poluilta poikkeamiset ja hahmoille höpöttämiset välillä tavaroilla ja uusilla taidoilla. Eksymään ei pääse, ellei väkisin halua.
Hahmojen kehittyessä tarpeeksi, pääsee hahmoille valitsemaan uudet hahmoluokat, jotka tuovat mukanaan uusia taitoja. Pelin edetessä pelaaja löytää ja pelastaa lisää Manahenkiä, ja saa näiltä taikataitoja käytettävikseen.
Peli on niin Old School -toimintarope kuin olla ja voi, ja siksi juuri se on hyvin virkistävää kaiken tämän pelien turbottamisen ja turvottamisen keskellä. Ei turhanpäiväisiä Side Questeja jotain paketteja rahtaamalla tai yksittäisiä vihollisia tappamalla, vaan eteenpäin menevä stoori joka pitää otteessaan.
”Pelaaja valitsee kuudesta hyvin erilaisesta hahmosta itselleen päähahmon ja kaksi kumppania matkalleen”
Yksinkertainen mutta silti taktisia elementtejä sisällään pitävä taistelu on hauskaa, eikä juuri koskaan muutu pelkäksi nappien hakkaamiseksi. Viholliset voi kiertää, sillä ne näkyvät kentällä. Karkuun voi halutessaan yrittää juoksemalla merkityn taistelualueen reunalle. Pelissä on yksi nappi normihyökkäykselle, toinen tehokkaammalle, kolmas hypylle ja neljäs väistölle ja näitä yhdistelemällä pelaaja kokee olevansa helpostikin melko hyvä taistelija.
Kumppaneille asetetaan taktiikat, ja suurimmaksi osaksi tekoäly toimii hyvin, tehden sen mitä toivookin. Kumppanien loitsuja voi käskyttää hahmoa vaihtamatta, mutta hahmoa voi myös vaihtaa lennosta. Hahmoa vaihtamalla pääsee käsiksi kumppanienkin erikoishyökkäyksiin, joten taistelut ovat monipuolisia ja sopivasti taktiikkaa täynnä.
”Peli on niin Old School -toimintarope kuin olla ja voi”
Vihollisia on useita erilaisia, erilaisine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Peli myös alueittain skaalaa vihollisten tasoja, joten alkupään perusviholliset voivat myöhemmin antaa reilustikin vastusta.
Uutuutena alkuperäiseen on 2D-maailman muuttaminen 3D-maailmaksi, plus hyppyliike, jota alkuperäisessä ei ollut lainkaan. Näkymättömiä esteitä hypyille on, joten ihan minne vaan ei pääse loikkimaan. Hyppy tuo myös taisteluihin uutta virtaa ja vertikaalisen akselin.
Hahmojen kehittely on monipuolista vapaasti valittavien taitopisteiden kanssa. Taitopisteet avaavat uusia peruspisteitä esim vahvuudelle tai älylle, sekä uusia taitoja joita valita hahmon arsenaaliin.
Aluksi hahmolla voi olla vain kaksi taitoa kerrallaan valittuna. Näitä pääsee muuttamaan taistelun ulkopuolella ja lisää lokeroita uusille taidoille avautuu pelin edetessä.
Juuret on alla Manapuun
Graafisesti peli tähtää selkeästi ajattomaan Anime-henkiseen ilmeeseen värikkäällä ja ilmeikkäällä tyylillään.
Jo alkuperäinen Seiken Densetsu 3 oli kuvan kaunis runsaine ympäristöineen, ja Trials of Mana on hienosti tuonut tämän 2D-pelien toimintaropehelmen grafiikat nykyaikaiseen 3D-maailmaan.
Peli tuo mieleen paremman luokan PS2:n tai PS3:n alkupään ropeilut. Tämä on siis ehdottomasti kehu, ja ajattomalla tyylillä peli kestää vielä vuosien jälkeenkin pelailua ilman kauhistelua.
Musiikeista voi valita uudet orkestroinnit tai alkuperäiset SNES-version chiptune-musat lennosta. Kumpainenkin toimii erittäin miellyttävinä korvamatoina, joita helposti alkaa hoilata perunoita keittiössä kuoriessaan. Trials of Mana uudistaa audiovisuaalisesti juuri sopivasti, yrittämättä liikaa kikkailemalla, unohtamatta kuitenkaan juuriaan.
Uusi vuosi, uusi kuosi, sama takki
Siinä missä nykypelit on usein täynnä täytettä, korviketta ja turboahdettua turvotusta, on Trials of Mana kepeä, mukava ja mukaansa tempaava vailla turhakkeita. Toki, koska peli on lähes identtinen tarinallisesti alkuperäisen kanssa, on tässäkin edestakaisin juoksuja pitkin samoja upeita maastoja, mutta se ei haittaa ollenkaan, kun taistelut matkalla ovat miellyttäviä. Lisäksi useimmiten takaisin juostessa löytää nurkan tai kolon, jota ei tsekannut alunperin, ja sieltä jotain kivaa kamaa mukaan otettavaksi.
Trials of Mana on uudistusten ja juurien kunnioituksen myötä raikas tuulahdus pöhöttyneiden pelien keskellä.
Remakejen pienen budjetin suunnannäyttäjä
Jos haluaa rahoille vastinetta, ja jotain kepeää, mutta silti sisältörikasta toimintaropea, niin Trials of Mana on ehdottomasti hankkimisen arvoinen. Kylkeen voi hommata nostalgian ja historian nälkään myös aiemmin ilmestyneen Collection of Manan, josta pelin näkee alkuperäisessä muodossaan.
Trials of Mana on huippuesimerkki siitä, miten Remaket kannattaa tehdä. Remakejen suhteen tämä nousee helposti sinne Resident Evil 2:n rinnalle, Secret of Mana -remaken jäädessä nurkkaan kököttämään Resident Evil 3:n kera. Trials of Mana on hunajaa näännyttävien Remakejen seassa.
Ainoat valittamisen aiheet on pieni osa ääninäytellyistä hahmoista, joissa pienempi budjetti korostuu, sekä jos napsauttelee replat välidemossa pois alta, saattaa skipata tietämättään kokonaisia animaatioita. Muuten Trials of Mana on yksinkertaisen monipuolisuutensa ansiosta napakymppi ja sisältääpä se alkuperäiseen verrattuna hieman ekstraakin. Vahva suositus!
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.