Mansaaren maalaismaisemat saavat osakseen nelitahtipakokaasuja ja nauravan nakin tuoksua, kun vuosittainen Isle of Man Tourist Trophy saapuu saarelle – nyt myös peliversiona.

Mansaaren TT-ajot ovat vuosittainen ja samalla maailman vanhin moottoripyörien kilpailu. Se ajettiin ensimmäisen kerran vuonna 1904 autokilpailuna, ja vuodesta 1907 mukana ovat olleet ainoastaan moottoripyörät. Siitä lähtien kilpailut on ajettu joka vuosi lukuun ottamatta maailmansotien vuosia ja vuotta 2001, jolloin ne peruttiin suu- ja sorkkatautiepidemian vuoksi. Vuosina 1949–1975 ajot kuuluivat osakilpailuna MM-sarjaan. Perinteisesti Mansaaren ajot on järjestetty touko–kesäkuun vaihteessa.

Tällä kertaa Mansaaren sairasta moottoripyöräkisaa päästään kokeilemaan itse videopelin avulla. Ja kyllä, vauhti saa tukan lähtemään päästä.

Saitko meilini?

TT Isle Of Man: Ride on the Edge ei ole puhdas simulaatio, eikä myöskään arcade. Peli yhdistelee arcadea ja simulaatiota sopivasti siten, että pelaaminen on hauskaa, mutta silti realistista.

Peli jakautuu tyypilliseen uramuotoon, vapaaseen ajoon, aika-ajoon ja moninpeliin. Kisamalleja on puolestaan kaksi: TT-aika-ajot sekä kaikkien prätkien yhtäaikaiset kilpa-ajot.

Uramuodossa pelaaja saa uusia kisoja ajettavaksi sähköpostijärjestelmän kautta. Kisoja voi poimia meilistä vapaasti ja ajaa siinä järjestyksessä, mikä tuntuu luontevimmalta. Voitoista kertyy fanikuntaa ja oma ura etenee pikkuhiljaa kohti TT-ajojen voittoa.

Uramuodon heikkous on sen tyhjyys. Vaikka sähköpostimeininki onkin ihan toimiva, ei uramuoto juuri palkitse pelaajaa henkisellä tasolla. Ura ei käytännössä motivoi riittävästi, sillä pelimuoto on kuivakka. Sama koskee kaikkia pelimuotoja; kisailu on kivaa, mutta saavuttamisen tunne uupuu.

332 km/h kapeilla teillä on sellainen vauhti, että kovempaakin kaveria hieman jännittää.

Pelin suurimpana hienoutena on tarjota kokonainen 60 kilometriä pitkä Mansaaren ympäriajorata, täysin autenttisena versiona. Rata on mallinnettuna kokonaisuudessaan kaikkia nypylöitä myöten. Radan läpiajoon kuluukin toistakymmentä minuuttia.

Muita ratoja on yhdeksän. Kukin noin 2–10 km pitkiä maantietaipaleita.

Vuorokaudenaikoja on kolme; aamu, päivä ja ilta. Pimeänajoa ei ole, eikä sellaista keskimäärin 300 km/h ajettavissa kapeiden teiden kisoissa kaipaakaan.

Kyllä sitä katselee, mutta ei se tajuntaa räjäytä

Graafisesti peli näyttää ihan hyvältä. Konsoliversiot kärsivät ajoittain lyhyestä piirtoetäisyydestä ja ruudunpäivitysongelmista, jotka korjautunevat lähitulevaisuuden päivityksissä.

Mikään Gran Turismo Sport peli ei kuitenkaan ole, mutta ulkonäkö on yleisesti viehko.

Äänistä annettakoon vielä erityismaininta, sillä kypäräkamerasta pelattuna, noin 200–300 km/h tuntivauhdeissa tuuli ujeltaa autenttisesti, nostaen immersion erittäin korkealaatuiseksi. Äänen merkitystä ei voi ikinä aliarvioida.

Tämä kiiltelevä yksilö on yksi pelin parhaista kaksipyöräisistä.

Entä ne huonot puolet?

Pelin huonoin puoli on uramuodon köyhyys. Pelkkä sähköpostieteneminen ei jaksa pitää mielenkiintoa yllä kuin yhden läpivedon ajan – eikä sitäkään.

Muut huonot puolet ovat lähinnä toisarvoisia. Ragdoll-mallinnus prätkän kaatuessa on kuin suoraan Sega MegaDrive -ajoilta. prätkäkuskista tulee fillarin kaatuessa lihatunkki, joka lentää miten sattuu. Pyörät eivät myöskään vaurioidu kolareissa, sillä kaatumisen jälkeen auto palautuu radalle respawnauksen kautta.

Myös musiikista annettakoon pieni huomautus, sillä en nauttinut kuulemastani.

TT Isle Of Man: Ride on the Edge on helposti parhaimpia prätkäpelejä, joita konsoleille saa. Ride 2 on pelin suurin kilpailija. Ride 2 päihittää TT Isle Of Man: Ride on the Edge:n prätkävalikoimallaan, uramuodollaan ja pyörien muokattavuudellaan. TT Isle Of Man: Ride on the Edge on kuitenkin miellyttävämpi ja lähestyttävämpi pelikokemus, jonka 60 kilsan pituinen Mansaaren rata on vertaansa vailla.