Mainos
Unbound: Worlds Apart on kevyen metroidvania-henkinen tasoloikka, joka lainaa kaikilta suurilta paljon. Onnistuuko peli löytämään identiteettinsä kaiken lainailun lomasta?

Unbound: Worlds Apart on Sergiu Craitoiun kehittämäjä ja Alien Pixel Studiosin julkaisema tasoloikka, joka sai alkunsa menestyksekkäästä Kickstarter-kampanjasta. Yli tuplat alkuperäisestä pyynnistä kerännyt kampanja mahdollisti myös Nintendo Switch -version.

Arvostelulaitteena toimi tällä kertaa PS5. Unbound: Worlds Apartista näkee pitkällekin, että se olisi kuin kotonaan nimenomaan Nintendo Switchillä ja kannettavassa muodossa. Vaikkakin peli toimii hienojen käsintehtyjen grafiikoiden puolesta myös isolta ruudulta.

Mainos

Unbound: Worlds Apart pyrkii erottumaan muista kilpailijoistaan portaalimekaniikallaan, joka vaihtelee tilanteesta ja alueesta riippuen. Pelihahmon ympärille avautuva portaali pysyy paikallaan, vaikka pelaaja liikkuisi, joten tämäkin kutittelee aivonystyröitä pulmia ratkoessa. Toisinaan avautuva portaali kääntää esimerkiksi painovoiman toisinpäin, poistaa veden, muuttaa viholliset erilaisiksi jne. Portaalin toiminta riippuu siis siitä, millä alueella pelihahmo on.

Olipa kerran…

Pelin tarinassa Soli, nuori maagi, joutuu muiden maagien kanssa toisesta ulottuvuudesta tulevan uhan hyökkäämäksi. Jää Solin kontolle yrittää jotenkin selviytyä tästä leviävästä tuhosta käyttäen apunaan portaaleja.

Portaaliloikkaa

Pelaaja liikuttaa Solia perinteisen tasoloikkailun mukaisesti; piikit ja viholliset tappavat, vesi hukuttaa, oikeastaan melkein kaikki muu paitsi tasainen maa on Solille vaaran paikka.

Ympäristöään voi manipuloida ympyrän muotoisella portaalilla. Tämän portaalin vaikutus vaihtelee alueittain. Kun avaa toisen portaalin, edellinen sulkeutuu.

Kaikki pulmat tasoloikkailussa ja vihollisten voittamisessa on juuri portaalien avaamisella ja nerokkaalla käytöllä. Vaikakaan portaalin toimintamuotoa ei voi valita, peli onnistui silti pitämään mielenkiintoa yllä erilaisilla muuttuvilla tilanteilla.

Solilla ei ole aseita käytössä, eli kaikki kikkailu tapahtuu hyppien ja portaaleja käyttäen.

Solin liikuttaminen tuntuu valitettavan huonolla klangilla indiemäiseltä; peli olisi kaipanut aika paljon tasoloikkamekanismien hiontaa, jotta pelaaminen olisi jouhevaa.

Ongelmien ratkonta on kivaa, mutta liikkuminen on joskus ärsyttävän kankeaa tai hiomatonta. Yhdelläkin alueella oli millintarkkaa puuhaa koska painovoimaa muuttava portaali oli avattava ja suljettava ja liikuttava eteenpäin. Tälläisessä tilanteessa piikkeihin kuoleminen ei tuntunut reilulta, ja laskee peli-intoa.

Käsityöläisyyttä

Unbound: Worlds Apart luottaa visuaallisessa ilmeessään käsintehtyihin sarjakuviin ja maalauksen välimaastossa oleviin grafiikoihin. Ori and the Blind Forest, sekä Rayman-pelit tekivät senkin paremmin, joten Unboundista jää lähinnä sellainen ”ihan kelpo yritys” -yleisfiilis.

Solin hahmokin tuntuu olevan suoraan Final Fantasy -sarjojen maageista pöllitty ulkoasultaan. Lähes kaikessa on nähtävissä esikuvien vapaata lainailua, ainoastaan portaalit ja niiden käyttö tasoloikkailuun on suhteellisen omaperäinen, joskin hiomaton elementti.

Hankintalistalle?

Unbound: Worlds Apart on peli joka on ihan kiva ja lainailee esikuviltaan paljon. Ihan kiva ei nykypelitarjonnassa oikein riitä, joten peli jää helposti unohdettavaksi. Unboundissa ei riitä omaperäisyys kantamaan kiinnostusta kovinkaan pitkään, ja tarinassa ei ole ihan niin paljon koskettavaa imua kuin esim loistokkaassa Ori and the Blind Forest -pelissä.

Unboundin sijaan suunta kannattaa suunnata muualle, tai sitten tutkia Unboundia vaikkapa alelaarin nurkasta.

Mainos
ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Unbound: Worlds Apart
50 %
Edellinen artikkeliKatso tunti tuoretta pelikuvaa ylistetystä Lego Star Wars The Skywalker Saga -pelistä
Seuraava artikkeliThe Suicide Squad -tähti mukaan Fast & Furious 10:een?
Taide – Media – Teknologia. Elokuva ja pelit, koska niissä yhdistyvät taide ja teknologia. Teatteri, koska on tehnyt sitä aina. Impro, koska ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Musiikki, koska se on henkireikä. Kirjat, koska aina voi oppia jotain lisää. Liikaa siistejä juttuja, liian vähän aikaa ja uteliaisuus pitää aina nälkäisenä.