Mainos
Jossain päin universumia kaksi maapallonkaltaista planeettaa ovat niin vierekkäin, että niitä yhdistää yksi yhteinen, mutta kaksi eri painovoimaa. Se kummasta planeetasta objekti alunperin on peräisin, vetäytyy vain ja ainostaan kyseisen planeetan puoleen.
Kun alemmasta planeetasta kotoisin oleva poika Adam (Jim Sturgess) rakastuu yläpuolisella planeetalla asuvaan viehkoon tyttöön Edeniin (Kirsten Dunst), päättää Adam kehitellä keinon, jolla voisi vaihtaa puoltaan ja saada rakkautensa.
Upside Down on kerrankin jotain poikkeuksellista. Sen alkuastelma on kiehtova ja tarina etenee kiinnostavasti. Uudet fysiikan lait ovatkin sitten loopujen lopuksi ainoa kiinnostava asia, sillä tarina on elokuvia entuudestaan katsonelle hyvin tuttu. Saavuttamatonta rakkautta metsästellään ja kaava on muista tarinoista tuttu kliseepallo.
Vaikka leffan visuaalinen anti todella hieno, häiritsee silti sen suunnattoman useasti ja runsaasti käytetyt linssinhäikäisytehosteet, sekä oletus linssiroiskeet. Efektit ovat tuttuja lähinnä 3D-animaatio- ja pelipuolelta, ja varsinkin nyt viime vuosina niitä on alkanut näkymään enemmän myös elokuvissa. Hillitysti käytettynä homma toimii, mutta varsinkin kun roiskemappi on aina sama – Andrew Cramerin tuottama, ja kun tehostetta käytetään liikojen liikaa, alkaa se näyttämään jo naurettavalta.
Bonuspuolelta ei löydy ainuttakaan klippiä, joten elokuva on levykkeen ainoa ilo.
Upside Down on poikkeuksellisen kiehtova draamaelokuva, joka on oivaa viihdykettä romantiikan tai draamannälkäiseen iltaan. Sen tarina on kuitenkin jo valmiiksi tuttu.
Mainos
