Turkulainen yksityisetsivä Jussi Vares (Antti Reini) menee ja rakstuu outoon pankkiautomaatilla törmäämäänsä naikkoseen Soleen (Minna Haapakylä). Rakkaus alkaa pian kukoistamaan, mutta eräänä iltana Sole ei haluakaan Varesta yöksi kotiinsa, tämän loukattua naista. Kolmen päivän kuluttua poliisi hakee Vareksen Ruissaloon privaattikierrokselle, josta kuolleen Solen ruumis löytyi. Vareksen kasetti sekoaa totaalisesti ja mies alkaa ominpäin tutkimaan rakkaansa kuolemaa.
Vares – Uhkapelimerkki on sarjan viides ja toisiksi viimeine elokuva. Alunperin tv-elokuvaksi tehty ja sen tasoiseksi väsätty elokuva on laadultaan hapuileva ja juoneltaan tylsä.
Alussa juoni toki kiinnostaa hitusen, mutta jo tunnin kohdalla alkaa hitaasti laahustava paskanjauhanta ja spekulointi. Spekulointi on toki dekkarin pääpointti, mutta esim. sinikeltaiset naapurimme osaavat dekkarin rakentamisen huomattavasti ohjaaja Lauri Törhöstä paremmin. Kaikkea ei kuitenkaan voi Törhösen piikkiin laittaa, sillä eipä käsikirjoituskaan mikään mestariteos ole.
Elokuva on pullollaan järjettömiä epäkohtia, kuten esim. miksi poliisi hakisi Vareksen kotoaan rikospaikalle, ajaisi sinne vilkut päällä kun paikka on ollut poliisitutkinnassa jo tunteja? Ja miksei kenelläkään Vares-elokuvien päähahmoilla voi olla realistisa nimiä? Kenen turkulaisen nimi on oikeasti Sole? Tai Irene? Myös Mikko Leppilammen esittämällä toimittajalla on jatkuvasti ylimielinen asenne ja hän käyttää pukua. Kukaan turkulaistoimittaja ei oikeasti käytä pukua paitsi presidentin järjestämissä dresscodetilaisuuksissa.
Tähän mennessä vain ensimmäinen kuuden Vares-elokuvan sarjasta on ollut kiitettävän hyvä, mutta se onkin tehty elokuvateattereihin esitettäväksi elokuvaksi, ja sen on ohjannut ruotsalaismestari Anders Engström.
Erikoista myös Leffan BD-version pää-ääniraita on pakattu 5.1 PCM-ääneksi, joka ei ole kaikkien vahvistimien tukema, eikä varsinkaan Blu-ray-vakio. Eipä tuo mitään haittaa, sillä eipä takakanavista paljon mitään audiota kuulukaan.
KE
