Joukko nuoria poikia pestataan keikkaamaan hylätyn oloisesta talosta VHS-nauha. Nauhan pitäisi olla erittäin tunnistettava ja tätäen helppo saalis. Talon yläkerrasta löytyy valvontahuone, jossa on useita tarkkailumonitoreita, järkyttävät määrät VHS-nauhoja ja kuollut mies. Pojat lähtevät penkomaan nauhoja, mutta tunnistettavaa nauhaa ei ainakaan heti ole näköpiirissä. Niinpä he lähtevät kelailemaan toinen toistaan järkyttävämpiä kotivideoita, eivätkä ole enää lainkaan varmoja oikean olemassaolosta.
V/H/S on yhteensä kymmenen ohjaajan yhteisprokkis, joka esittelee kuusi sairastakin sairaampaa tarinaa. Osa videoista on 1980-luvulta tutulla VHS-laadulla ja toiset moderninpaa HD-kamaa. Kaikkia niitä yhdistää tissit, seksi, joukko epäonnisia nuoria ja silmitön goremättö. Splatteri on jopa niin realistisen oloista, että osa Sundance-elokuvafestivaalin vieraista tammikuussa 2012 voi niin pahoin elokuvaa katsoessaan, että heitä jouduttiin hoitamaan ensihoitajien toimesta. Eikä ihme.
Video Home System -tekniikasta nimensä saanutta elokuvaa voidaan pitää hyvänä kauhuna, sillä vaikka sen toteutus onkin Blair Witch Projectin, Paranormal Activityn ja Chroniclen tapaan gonzon kliseinen, vie se sarjaansa hyvällä tavalla eteenpäin. Musiikilla ei liikaa mässäillä, eikä edes tarvitse kun materiaali on pahalla tavalla koukuttavaa katsottavaa.
Leffan kaikki kuusi tarinaa ovat kiitettävän ytimekkäitä, kiinnostavia ja lyhyitä jotta tylsyys ei pääse iskemään. Elokuva tuo inhorealismin iholle ja jää vaivaamaan takaraivoon pitkäksi aikaa. Erittäin hyvä toteutus, maskeeraus ja tunnelma ovat merkkejä onnistuneesta leffasta.
Bonuksia V/H/S:n BD-kiekolta ei löydy ainuttakaan, mutta jatko-osaa kannattaa alkaa jo odottelemaan, sillä V/H/S 2:n on määrä ilmestyä vielä tänä kesänä.
