VOD-arvostelu: Taboo – 1. tuotantokausi

Tom Hardy on elokuvapuolella kovassa nosteessa ja siksi onkin yllättävää nähdä hänet tässä vaiheessa uraa televisiosarjan pääosassa. Samalla hän on myös yksi sarjan tuottajista ja käsikirjoittajista.

Vaikka kyse onkin laadukkaistakin sarjoista tutun FX-tuotantoyhtiön tekele, silti Hardyn ja ohjaajaveteraani Ridley Scottin kaltaiset nimet tuottajina ovat varsin kiinnostavia. Tämä kaikki onneksi myös näkyy sarjan laadussa ja yksityiskohdissa.

Suomalaisittain kiinnostavaksi Taboon tekee se, että sarjan kahdesta ohjaajista toinen on suomalainen Anders Engström.

Ruma, saastainen Lontoo

Hardyn esittämä James Keziah Delaney palaa Lontooseen. Eletään vuotta 1814 ja Lontoo on likainen, suorastaan saastainen paikka. Kadut ja erityisesti sivukujat ovat törkyisiä ja ihmiset nuhruisia. Edes jollain tapaa siistit ihmiset ovat yläluokkaa tai muutoin paremmassa asemassa olevia.

Tämä on ensimmäinen ajatus, joka sarjasta herää. Lontoo on herätetty henkiin kauniinrumana, mutta varsin aidontuntuisena tapahtumapaikkana. Keskiössä viihtyy kuitenkin kummallisuuksia, oletettavasti pahoja kokenut Delaney, joka palaa hautaamaan isäänsä.

Miestä, jonka sanottiin olevan jollain tapaa mielipuoli tai vähintäänkin julma ja häikäilemätön, perhettään huonosti kohdellut vanhempi herra.

James Delaney ei ole kuka tahansa mies. Hän on paljon maailmaa nähnyt merimies, jolla on Afrikasta palanneena arvokkaita timantteja eikä hänkään ole mieleltään tervejärkisimmästä päästä.

Tietyllä tapaa hän on kuin Ilmestyskirja. Nyt. -elokuvan eversti Kurtz. Sopivasti sekoitus määrätietoista järkimiestä ja toisaalta mieleltään järkkynyttä tapausta, jonka moraalikäsitykset ovat vähätellen sanoen arveluttavat.

Mutta mikä tekee Delaneyn tarinasta kiinnostavan, on hänen isältään saama perintö. Nootka Soundsin alueen Amerikassa omistavasta Delaneysta tulee yllättäen paitsi sekä amerikkalaisten että brittien kiinnostuksenkohde.

Mikä pahempaa, rahassa ja vallassa piehtaroiva East India Trading Company on kauppayhtiö, joka haluaa Nootkan alueen itselleen voidaakseen saada entistä paremmat kauppayhteydet Kiinaan.

Koska Delaney on määrätietoinen ja moraalisesti ilmeisen rajoittamaton, ei alue vaihda omistajaa suosiolla eikä edes pienellä uhkailulla. Delaney tuntuukin olevan kuin yli-inhimilinen antisankari, jota ei noin vain pistetä kuriin. Hän ei ole hyvä mies eikä totta vieköön sankari, mutta sarjan protagonisti kuitenkin.

Tämä kaikki – valtataisteluiden sekamelska persoonallinen keskushahmo yhdessä Tom Hardyn järkähtämättömän olemuksen kanssa likaisen Lontoon keskellä – tekee Taboosta juuri niin erinomaisen, että sarjan päättymistä suorastaan harmittelee. Toistaiseksi kun jatkoa ei ole luvattu, vaikkakin loppu jättää kyllä paljon auki senkin suhteen.

Tunnelma kaikki kaikessa

Jos Taboolle voisi Lontoon ohella nimetä toisen hahmottoman päänäyttelijän, se olisi sarjan tunnelma. Se pitää otteessaan ja puristaa kuin näkymätön vihollinen, mutta juuri oikealla otteella. Ei liian kovaa, ei liian hennosti.

Tätä tietenkin rakennetaan monin eri työkaluin, kuten upealla musiikilla, vaikuttavalla kuvauksella, näyttelijäntyöllä sekä upealla puvustuksella ja lavastuksella.

Eikä Hardy ole ainoa oikea mies tai nainen paikallaan, sillä myös monet sivuhahmot ovat täyttä rautaa. Nostaisin esille Oona Chaplinin esittämän sisaren, David Haymanin tulkitseman palvelijan, Jefferson Hallin näyttelemän aviomiehen sekä Tom Hollanderin tiedemies Cholmondeleyn roolissa. Hollander jäi mieleen mainiona tapuksena Yövahti-minisarjasta.

Mutta aivan erityisesti nostaisin esille miehen antagonistina toimivan Sir Stuart Strangen takaa, Jonathan Prycen. Hän lienee jäänyt monien mieleen Game of Thronesin uudempien kausien vastenmielisenä pappishahmona.

Näistä kaikista eri osasista rakentuu sarja, joka kahdeksassa noin tunnin mittaisessa jaksossa vie katsojansa unenomaiseen kokemukseen, jossa tuntuisi olevan ripaus yliluonnollista tai ainakin sen vahva läsnäolon tunne.

Vaikkei sarja sinällään tunnu pelottavalta, mukana tuntuu olevan pilkahduksia kauhulle ominaisista piirteistä. Ja juuri oikeassa suhteessa.

Eikä Taboo ole vain yksioikeinen tarina ihmisistä valtataistelun ikeessä, vaan sillä on oikea polveileva juoni, joka luo jännitteitä käännekohdissaan. Kokonaisuus on niin erinomainen, että on vaikea kuvitella tänä vuonna törmäävänsä johonkin vielä parempaan katsottavaan.